{"id":618,"date":"2009-04-12T11:47:10","date_gmt":"2009-04-12T08:47:10","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=618"},"modified":"2010-07-15T16:37:11","modified_gmt":"2010-07-15T13:37:11","slug":"se-siita-sitten-ko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=618","title":{"rendered":"Se siit\u00e4 sitten… -k\u00f6?"},"content":{"rendered":"

L<\/strong><\/big>ienee ollut noin vuosi 1981, kun satuin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n Asematunnelissa poikkeuksellisen aikaisin aamulla. V\u00e4ke\u00e4 oli hyvin v\u00e4h\u00e4n ja paikka muutenkin luonnottoman hiljainen. Siit\u00e4 johtuen rannekorujen rytmik\u00e4s helkkyminen kuului kaukaa. Yksi kerrallaan asematunnelin harvojen kulkijoiden katseet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t \u00e4\u00e4nt\u00e4 kohti ja leuat loksahtivat ammolleen: MIK\u00c4 toi on? Katseiden kohteena olija – pitk\u00e4 laiha nuorimies, jolla oli soivan kire\u00e4t punaiset nahkahousut, bootsit, h\u00f6rhel\u00f6inen pusakka, meikki\u00e4 ja valtava vaalea hiuspilvi aurinkolasiensa ymp\u00e4rill\u00e4 –\u00a0 jatkoi kulkuaan \u00e4llistyneist\u00e4 katseista piittaamatta.<\/p>\n

Min\u00e4kin n\u00e4in h\u00e4net luultavasti ensi kertaa ns. liven\u00e4. Mutta luin musiikkilehti\u00e4 ja tiesin, kuka on Mike Monroe.<\/p>\n

Seuraavien vuosien aikana n\u00e4in Hanoi Rocksin pari kertaa keikallakin. En ollut mitenk\u00e4\u00e4n suunnattoman innostunut tuollaisesta uus-glamrockista: siihen aikaan suomalaisessa rockissa tapahtui niin paljon kaikenlaista kiinnostavaa, ett\u00e4 englanninkielist\u00e4 j\u00e4ljitelm\u00e4musiikkia ty\u00f6st\u00e4v\u00e4 ylimielinen h\u00f6rh\u00f6yhtye oli helppo j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta. Sit\u00e4 paitsi b\u00e4ndin lavakunto vaihteli melkoisesti. Toisinaan tyypit olivat niin, eh, v\u00e4syneit\u00e4<\/em> ett\u00e4 soiton ja show’n taso j\u00e4i keskivertolukiolaisb\u00e4ndin alapuolelle. Toisinaan b\u00e4ndi oli kertakaikkisen loistava. Muutama levykin tuli hommattua huikean Ruisrock-keikan j\u00e4lkitunnelmissa. Siell\u00e4 kaikki oli kohdallaan ja b\u00e4ndi suhtautui maailmanvalloitushankkeisiinsa terveen itseironiseksi heittelem\u00e4ll\u00e4 muutamia v\u00e4lispiikkej\u00e4 englanniksi tai sitten muka-murteellisella muka-lapulta luetulla suomella: ”Khii-tooos! Khii-tooos!”<\/p>\n

Ja sitten kaikki olikin ohi.<\/p>\n

Sittemmin kaikki ovat tienneet, kuka on Michael Monroe, Andy McCoysta tietysti puhumattakaan.<\/p>\n

Kului toistakymment\u00e4 vuotta. Hanoi-vinyylit tuli jossakin vaiheessa kannettua divariin. Menin naimisiin, ja vaimoni siskontytt\u00f6 Virpi tuli Helsinkiin saatuaan harjoittelupaikan \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Suomenlinnan Seawolf-studiolta. Studion kes\u00e4n isoin tapaus oli Hanoi Rocksin – tai siis Monroen ja McCoyn – paluulevyn Twelve Shots on the Rocks<\/em> \u00e4\u00e4nitykset, melkoinen kohde harjoiteltavaksi. Niin sanottu yhteinen s\u00e4vel tuntui kuitenkin l\u00f6ytyv\u00e4n. Virpi j\u00e4i harjoittelun j\u00e4lkeenkin t\u00f6ihin studiolle, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli muutamassa vuodessa ensin studion ja sen levy-yhti\u00f6n toimitusjohtaja, sittemmin Backstage Alliancen perustajia – ja Hanoi Rocksin manageri.<\/p>\n

Sukukytkenn\u00e4st\u00e4 johtuen t\u00e4m\u00e4 uusi Hanoi Rocks on tullut sitten n\u00e4hty\u00e4 pari kertaa useammin kuin vanha. Laatu on ollut paljon tasaisempaa: keikat ovat erinomaista viihdett\u00e4 ja b\u00e4ndi soittaa hyvin. Niin my\u00f6s eilen illalla.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Oikeastaan ensimm\u00e4inen mieleen tuleva sana oli ”ammattitaitoinen”. Biisien v\u00e4lill\u00e4 ei aikailtu, vaan salint\u00e4ydelle yleis\u00f6lle tarjottiin viimeistelty, vauhdikas Michael Monroe -show. Muu b\u00e4ndi keskittyi Andya my\u00f6ten soittamaan tarkasti, tiiviisti ja hyvin. Vanha itseironia on kadonnut kauan sitten: nyt kaikki spiikit olivat englanniksi pelkk\u00e4n\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4, mit\u00e4\u00e4n kyseenalaistamatta, kenellek\u00e4\u00e4n kuttuilematta. Tiukka ja rutinoitunut setti muuttui alussa luvatuksi Farewell extravaganzaksi<\/em> oikeastaan vasta sitten, kun viimeisten biisien ajaksi lavalle nousi kolmaskin klassisen kokoonpanon j\u00e4sen Nasty ”Jan Stenfors” Suicide kolmanneksi kitaristiksi. T\u00e4m\u00e4 potkaisi varmaan rutiiniin vauhtia ja kaikilla tuntui olevan huomattavan hauskaa.<\/p>\n

Mutta ”Motorvatin'” j\u00e4i soittamatta. P\u00f6h. Sattuu olemaan lempi-hankkaribiisini. Muuten ei valittamista, mainio keikka.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4mme odottamaan seuraavaa reunionia ja seuraavaa j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iskiertuetta. Jotenkin vaikeaa kuvitella, ett\u00e4 Andy ja Michael osaisivat olla palaamatta viel\u00e4 kerran vanhalle astialle.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lienee ollut noin vuosi 1981, kun satuin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n Asematunnelissa poikkeuksellisen aikaisin aamulla. V\u00e4ke\u00e4 oli hyvin v\u00e4h\u00e4n ja paikka muutenkin luonnottoman hiljainen. Siit\u00e4 johtuen rannekorujen rytmik\u00e4s helkkyminen kuului kaukaa. Yksi kerrallaan asematunnelin harvojen kulkijoiden katseet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t \u00e4\u00e4nt\u00e4 kohti ja leuat loksahtivat ammolleen: MIK\u00c4 toi on? Katseiden … Jatka artikkeliin Se siit\u00e4 sitten… -k\u00f6?<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[18,15],"tags":[],"class_list":["post-618","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-meni-jo","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/618","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=618"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/618\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1994,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/618\/revisions\/1994"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=618"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=618"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=618"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}