{"id":5773,"date":"2013-05-23T18:21:14","date_gmt":"2013-05-23T16:21:14","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5773"},"modified":"2013-05-23T18:21:14","modified_gmt":"2013-05-23T16:21:14","slug":"albumialbumi-viii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5773","title":{"rendered":"Albumialbumi VIII"},"content":{"rendered":"

T<\/big>remen<\/strong><\/em> eilisess\u00e4 jaksossa<\/strong> vierailtiin klubilla ja kuunneltiin laulaja\/lauluntekij\u00e4\u00e4, jonka nime\u00e4 ei taidettu mainita ennen lopputekstej\u00e4, vaikka kahdesta kuullusta biisist\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 (\u201dFeels Like Rain\u201d) analysoitiinkin hyv\u00e4 tovi. Mutta ehk\u00e4 nimen mainitseminen ei ollut edes tarpeen \u2013 kaikkiahan tietenkin tiet\u00e4v\u00e4t John Hiattin, eik\u00f6 niin? Eik\u00f6?<\/p>\n

\"\"Itse tutustuin Hiattin musiikkiin vuonna 1987 h\u00e4nen er\u00e4\u00e4nlaiseksi paluukseen muodostuneen LP:n Bring the Family<\/em> my\u00f6t\u00e4. Nashvillessa lauluntekij\u00e4n\u00e4 (ja pienimuotoisesti levylaulajanakin) el\u00e4tt\u00e4neell\u00e4 Hiattilla oli mennyt v\u00e4h\u00e4n turhan lujaa ja h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4 jaloilleen rankan vieroituskuurin j\u00e4lkeen. Tilannetta oli viel\u00e4 pahentanut, ett\u00e4 h\u00e4nen entinen vaimonsa oli tehnyt kuurin aikana itsemurhan. Toisaalta Hiatt oli tavannut hoitolassa tulevan (eli nykyisen) vaimonsa. Uusi liitto on kest\u00e4nyt, ilmeisesti el\u00e4m\u00e4ntavatkin ovat pysyneet tolkullisina.<\/p>\n

Bring the Family<\/em> on monessakin suhteessa uuden alun levy: mustempia aikoja h\u00e4n k\u00e4sitteli enemm\u00e4n vasta seuraavilla levyill\u00e4\u00e4n. Tekotapa oli tuohon aikaan poikkeuksellinen: Hiattia s\u00e4est\u00e4m\u00e4\u00e4n koottiin kokenut juurimusiikkikolmikko ja koko homma heitettiin purkkiin muutamilla otoilla nelj\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Mutta kyll\u00e4 tekij\u00e4kaartikin oli osaavaa: Hiattin itsens\u00e4 (laulu, kitara ja piano) mukana ovat slide-kitaralegenda Ry Cooder, rumpalimestari Jim Keltner ja porukan brittivahvistus, mm. Brinsley Schwartzissa* ja Rockpiless\u00e4 soolouransa ohella vaikuttanut laulaja\/lauluntekij\u00e4\/basisti Nick Lowe.<\/p>\n

Levyn avaa (ensimm\u00e4inen Tremess\u00e4<\/em> kuultu laulu) kieliposkinen \u201dMemphis in the Meantime\u201d, jonka rytmiikka ja melodia viittaavat vahvasti Chuck Berryn \u201dMemphis, Tennesseehen\u201d** ja teksti kertoo nasvillelaismuusikosta, joka kovasti yritt\u00e4\u00e4 taivutella toiveikasta kantrilaulajatarta vaihtamaan v\u00e4h\u00e4ksi aikaa tyyli\u00e4 countrysta rhythm\u2019n\u2019bluesiin, siirtym\u00e4\u00e4n Nashvillesta saman osavaltion toiseen laitaan Memphisiin:<\/p>\n

You say you\u2019re gonna get your act together
\nGonna take it out on the road
\nBut if I don\u2019t get out of here pretty soon
\nmy head\u2019s gonna explode<\/p>\n

Sure I like country music
\nI like mandolins
\nBut right now I need a Telecaster
\nThrough a Vibro-lux turned up to ten
\nLet\u2019s go to Memphis in the meantime
\nMemphis in the meantime, girl<\/p><\/blockquote>\n

Mutta eiv\u00e4t herkut t\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4. \u201dLipstick Sunset\u201d on silmitt\u00f6m\u00e4n kaunis, Cooderin melodista sooloa my\u00f6ten. Levyn luultavasti tunnetuin (ja coveroiduin) laulu on Hiattin pianon kanssa kahden kesken esitt\u00e4m\u00e4 \u201dHave A Little Faith in Me\u201d, t\u00e4ynn\u00e4 toivoa ja iloa. Sitten on bassoriffin varassa etenev\u00e4 tummas\u00e4vyinen \u201dAlone In the Dark\u201d, riehakas \u201dThing Called Love\u201d (jota sit\u00e4kin on moni levytellyt), n\u00e4tti \u201dTip of My Tongue\u201d ja remuisampi \u201dYour Dad Did\u201d, esimerkiksi.<\/p>\n

.
\n