{"id":5684,"date":"2013-04-19T14:14:51","date_gmt":"2013-04-19T12:14:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5684"},"modified":"2013-04-19T14:15:06","modified_gmt":"2013-04-19T12:15:06","slug":"albumialbumi-vii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5684","title":{"rendered":"Albumialbumi VII"},"content":{"rendered":"

M<\/big>inulla tuntuu olevan melkoinen viehtymys triokokoonpanolla tehtyyn musiikkiin<\/strong>. Cream<\/a>, Unknown Gender, Morphine, The Policen Reggatta de Blanc<\/em>… ja, ehk\u00e4 kaikkein eniten ennen kaikkea, Bluesounds.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kokemukseni Bluesoundsista ei ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kauhean positiivinen, mutta ainakin se j\u00e4i mieleen. Kyseess\u00e4 oli jonkinlainen hyv\u00e4ntekev\u00e4isyystapahtuma Helsingin J\u00e4\u00e4hallissa vuonna 1980, miss\u00e4 esiintyi kaikenlaisia vaihtoehtoisempia ryhmi\u00e4. Paikalle oli saapunut my\u00f6s englantilainen kulttib\u00e4ndi The Pop Group, joka oli mielest\u00e4ni jotakuinkin karmeaa kuraa. (Se v\u00e4h\u00e4 mit\u00e4 olen b\u00e4ndi\u00e4 sittemmin kuullut, vahvistaa mielipidett\u00e4 \u2013 vaikka yhtye onkin ollut Gang of Fourin lailla merkitt\u00e4v\u00e4 vaikuttaja mm. Red Hot Chili Peppersille ja Rage Against The Machinelle.) En kauhean hyvin onnistunut sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n Bluesoundsiakaan, trion j\u00e4nnitteinen minimalismi ei oikein ollut kotonaan tuollaisessa hallissa. En tuntenut siin\u00e4 vaiheessa yhtyeen kappaleitakaan, mutta siit\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 olisi ollut apua: Bluesounds oli kuuluisa siit\u00e4, ettei se soittanut keikoilla biisej\u00e4, jotka se oli jo ehtinyt levytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Sik\u00e4li kuin olen yhtyeen historiaan tutustunut, laulaja\/kitaristi\/lauluntekij\u00e4 Dave \u201dLiian nopee\u201d Lindholmilla oli ollut tarkoitus perustaa vanhan b\u00e4ndikaverinsa, rumpali\/laulaja\u00a0 Zape \u201dLimousine\u201d Lepp\u00e4sen kanssa j\u00e4lleen yksi uusi bluesihtava, jammailuhenkinen r\u00e4ntt\u00e4kokoonpano, jonka h\u00e4n olisi sitten taas hajottanut vuoden\u2013parin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Kolmanneksi mukaan v\u00e4rv\u00e4tty basisti Ari Vaahtera kuitenkin oli eri mielt\u00e4: h\u00e4n l\u00f6i Lindholmin kouraan kasan levyj\u00e4 malliksi. Pinossa oli ainakin Talking Headsia ja ilmeisesti muutakin 70\u201380-lukujen vaihteen \u201duudeksi aalloksi\u201d kutsuttua, suhteellisen minimalistista ilmaisua. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, varsin oma- ja j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isen maineessa aina ollut Lindholm kuunteli, ja omaksui. Bluesoundista tulikin h\u00e4nen uransa vahvin b\u00e4ndi, oikeastaan ainoa b\u00e4ndi, joka ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n taustab\u00e4ndi.<\/p>\n

Bluesounds on my\u00f6s oikeastaan ainoa englanninkielell\u00e4 laulanut suomalainen b\u00e4ndi, josta min\u00e4 suostuin diggailemaan 1980-luvulla, eik\u00e4 sellaisia ole senk\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeen ilmaantunut kovin montaa.<\/p>\n

Bluesoundsin esikoisalbumi Black<\/em> (1980) on se joka b\u00e4ndilt\u00e4 muistetaan, ja josta otetaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin remasteroituja uusintapainoksia. Ja mik\u00e4p\u00e4 ettei, kyseess\u00e4 on julmetun upea kokonaisuus. Levyn aloittava \u201dC. C. Less\u201d tekee pelin heti selv\u00e4ksi: yksinkertainen, dempattu kitaranakutus tuntuu jatkuvan loputtomiin, ennen kuin laulu ja muu b\u00e4ndi tulee lopulta mukaan. Suhteellisen yksinkertainen bluesmelodia katkeilee kappaleen mittaan useampaan kertaan, kunnes lopulta… loppuu. Ei, vaan jatkuu viel\u00e4. Ei, loppuu se. Kuka v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei j\u00e4nnitteinen minimalismi ole oiva keino heitt\u00e4\u00e4 musiikillisia vitsej\u00e4? Seuraavaksi, miltei ilman taukoa, l\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4kin k\u00e4yntiin b\u00e4ndin suurin ja tunnetuin laulu, kymmenminuuttinen \u201dT. H. E. World\u201d. Se on melodian, soiton, rytmiikan ja jopa pitk\u00e4n soolonsa osalta niit\u00e4 maailman t\u00e4ydellisi\u00e4 biisej\u00e4, joilla on taipumusta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 muu albumi varjoonsa, ja niin k\u00e4y nytkin, vaikka Blackilta<\/em> l\u00f6ytyy viel\u00e4 \u201dBurningin\u201d, \u201dI\u2019m in Needin\u201d ja \u201dWaiting for the Heartin\u201d kaltaisia helmi\u00e4.<\/p>\n

Mutta en min\u00e4 oikeastaan Blackista<\/em> aikonut puhua. Seuraavaksi, viel\u00e4 samana vuonna, b\u00e4ndi julkaisi \u00e4\u00e4nityksellisesti varsin karun livealbumin nimelt\u00e4 On<\/em>, ja t\u00e4m\u00e4n levyn \u00e4\u00e4riminimalistinen, Zape Lepp\u00e4sen laulama tulkinta Al Greenin klassikosta \u201dTake Me to the River\u201d oli ensimm\u00e4inen biisi, jota koskaan soitin basistina b\u00e4ndin kanssa. Kyseinen coveri oli aivan avoin Talking Heads -viittaus, sill\u00e4 David Byrnen yhtye oli tehnyt samasta laulusta hienon tulkintansa vain v\u00e4h\u00e4n aikaisemmin. Itse pidin kuitenkin Bluesoundsin versiota parhaana tulkintana laulusta aina siihen asti, kunnes n\u00e4in Al Greenin itsens\u00e4 keikalla Roskildessa vuonna 2000. Tyypillisesti livelevyll\u00e4 ei ollut b\u00e4ndin aikaisemmin levytt\u00e4m\u00e4\u00e4 materiaalia, vaan aivan uusia lauluja.<\/p>\n

Mutta en min\u00e4 aikonut puhua my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Onista<\/em>. Minulle se kaikkein t\u00e4rkein ja hienoin Bluesounds-levy on vuonna 1981 ilmestynyt sinikantinen Native Sons of a Far-away Country<\/em>. T\u00e4m\u00e4 levy vei b\u00e4ndin ainutlaatuisen triosoundin minun mielest\u00e4ni liki t\u00e4ydellisyyksiin. Lindholm oli t\u00e4ll\u00e4 albumilla my\u00f6s lauluntekij\u00e4n\u00e4 t\u00e4ydess\u00e4 iskussa: \u201dThat Talk\u201d, \u201dSomebody\u0323\u2019s Lying\u201d, kauniin dobrovetoinen \u201dLet Me Forget You Slowly\u201d ja hieno p\u00e4\u00e4t\u00f6spala \u201dLove the Night\u201d. No, onhan t\u00e4ll\u00e4kin levyll\u00e4 yksi kappale, joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 muita hieman turhan paljon varjoonsa, ja se on \u201dWaves\u201d. Huikea laulu, huikea b\u00e4ndi, huikea esitys. Ei mit\u00e4\u00e4n turhaa.<\/p>\n

Laulusta ei l\u00f6ytynyt ainakaan luvallisesti jaettavaa nettiversiota, joten saatte hankkia sen itse k\u00e4siinne. Muutenkin Bluesoundsin tuotannon k\u00e4siin saaminen on valitettavan vaikeaa. Blackista<\/em> on kyll\u00e4 otettu uusintapainoksia, mutta muista levyist\u00e4 on julkaistu cd-versiot ainoastaan kertaalleen joskus parisenkymment\u00e4 vuotta sitten. Yht\u00e4\u00e4n kunnon kokoelmaakaan ei ole julkaistu \u2013 tai siis onhan Greta\u2019s Hits<\/em> (1981) kokoelma, mutta se on kokoelma niist\u00e4 singleist\u00e4, joita ei julkaistu albumeilla. Hieno levy sekin, sin\u00e4ns\u00e4, etenkin \u201dLost Country Music\u201d kuuluu b\u00e4ndin ehdottomiin helmiin.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa yhtye kasvoi kvartetiksi kosketinsoittaja Tapio Niemel\u00e4n astuttua remmiin, ja musiikki muuttui (minun mielest\u00e4ni) paljon tylsemm\u00e4ksi ja tavanomaisemmaksi, vaikka on Here Come the Golden Hearts<\/em> -levyll\u00e4 (1982) sent\u00e4\u00e4n \u201dAre We the Angels?\u201d, jossa kuuluu vahvana vanha j\u00e4nnitteinen ilmaisu ja voima. Sen j\u00e4lkeen…<\/p>\n

N\u00e4in Bluesoundsin viimeisen kerran Vanhalla joskus syksyll\u00e4 1982, jolloin kvartetti oli palkattu parin kuukauden komennukselle \u201dtalob\u00e4ndiksi\u201d. Hauska idea sin\u00e4ns\u00e4, mutta ilmeisesti s\u00f6i aika pahasti b\u00e4ndin loppuun. Vaahteran ja Lindholmin v\u00e4lill\u00e4 oli ilmeisesti viel\u00e4 aika pahoja j\u00e4nnitteit\u00e4, kun molemmat olisivat halunneet saada enemm\u00e4n sanansijaa sen suhteen, milt\u00e4 b\u00e4ndi kuulostaa ja mit\u00e4 se soittaa. Pian sen j\u00e4lkeen kokoonpano sitten hajosikin, vain kolmen toimintavuoden j\u00e4lkeen. Mutta b\u00e4ndin musiikki toimii edelleenkin.
\n.
\n