{"id":5631,"date":"2013-03-22T23:38:41","date_gmt":"2013-03-22T21:38:41","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5631"},"modified":"2013-03-22T23:38:41","modified_gmt":"2013-03-22T21:38:41","slug":"albumialbumi-vi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5631","title":{"rendered":"Albumialbumi VI"},"content":{"rendered":"

O<\/big>n levyj\u00e4 \u2013 ja lauluja \u2013 joihin liittyy<\/strong> paikka<\/strong>, paikka joka tulee aina mieleen kuunnellessa. Paikalla ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n suoranaista tekemist\u00e4 itse musiikin kanssa, todenn\u00e4k\u00f6isemmin musiikin kuuntelukokemuksen kanssa. T\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tin muistella levy\u00e4 \u2013 tai pikemminkin kasettia \u2013 joka tuo aina mieleen Kaapparin<\/em> etukajuutan<\/a> Stor-Svart\u00f6n rannassa vietettyin\u00e4 kes\u00e4\u00f6in\u00e4, jolloin torkuimme pime\u00e4ss\u00e4 pikkusiskon kanssa unta odotellen ja kuuntelimme kasetteja vanhempien haastattelunauhurilla.<\/p>\n

Kyseess\u00e4 oli kes\u00e4 1973. Olin saanut kasetin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4lahjaksi t\u00e4dilt\u00e4ni. T\u00e4h\u00e4n aikaan minulla oli merkillinen vimma numeroida kasettini, ja t\u00e4m\u00e4n nimenomaisen sel\u00e4ss\u00e4 oli (ja on viel\u00e4kin \u2013 kasetti on luullakseni tallessa ullakolla) tussilla piirretty numero \u201d5\u201d. Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 Anja oli mennyt levykauppaan ja kysynyt myyj\u00e4lt\u00e4 suositusta jostakin lahjaksi sopivasta nuorisomusiikkikasetista. Kyll\u00e4h\u00e4n t\u00e4ti oli musiikin suhteen paljon trendikk\u00e4\u00e4mpi kuin isoveljens\u00e4, mutta siin\u00e4 miss\u00e4 is\u00e4ni oli juuttunut Earl Bosticiin Anja diggaili Little Gerhardia ja Paul Ankaa, joiden parhaista p\u00e4ivist\u00e4 oli jo kymmenkunta vuotta. Itse olin nauhoittanut radiosta kasetille \u201dThe Man Who Sold The Worldin\u201d joten tiesin kuka David Bowie oli, tosin en v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tiennyt milt\u00e4 h\u00e4n siihen aikaan n\u00e4ytti<\/em>.<\/a><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars<\/em> oli ilmestynyt edellisen vuoden puolella ja on \u2013 ilman tunnelmallisia venemielikuviakin \u2013 niit\u00e4 harvoja sen ajan lemppari\u00e4\u00e4nitteit\u00e4ni joka kuulostaa edelleenkin mielett\u00f6m\u00e4n upealta.* Bowien hienojen laulujen ohella kunniaa on syyt\u00e4 suitsuttaa my\u00f6s loistavalle b\u00e4ndille, jota sit\u00e4kin kutsuttiin sittemmin Spiders from Marsiksi: rumpali Mick \u201dWoody\u201d Woodmansey, basisti Trevor Bolder ja, ennen kaikkea, kitaristi\/pianisti\/sovittaja Mick \u201dRonno\u201d Ronson<\/a>. (Keikoilla yhtyett\u00e4 t\u00e4ydensi viel\u00e4 pianisti Mike Garson.)<\/p>\n

Ziggy Stardust<\/em> oli ajan hengen mukaisesti \u201dteema-albumi\u201d, joka py\u00f6ri Bowien kehittelem\u00e4n Ziggy-avaruusmies\/rockt\u00e4hti-sivupersoonan ymp\u00e4rill\u00e4. Yksitoistavuotiaana en juuri t\u00e4llaisista ymm\u00e4rt\u00e4nyt enk\u00e4 osannut kovin montaa sanaa englantiakaan, joten albumin vieh\u00e4tys omalla kohdallani oli muualla, itse asiassa ennen kaikkea lauluissa. Laulu on hieno musiikin muoto, melkein yht\u00e4 pakkopaitamaisen kaavamainen rakenne kuin sinfonia, mutta yht\u00e4 kaikki loistava alusta tehd\u00e4 mielett\u00f6m\u00e4n hienoa, rikasta, monipuolista musiikkia. T\u00e4lt\u00e4 albumilta ensimm\u00e4isin\u00e4 kolahtivat sen tunnetuin raita \u201dStarman\u201d (jonka Fredi levytti suomeksi nimell\u00e4 \u201dMuukalainen\u201d) ja jykev\u00e4ll\u00e4 kitarariffill\u00e4 etenev\u00e4 jyt\u00e4pala \u201dSuffragette City\u201d. (Min\u00e4 joko tiesin tai otin selv\u00e4\u00e4 mit\u00e4 suffragetit olivat, mutta en voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n oikein tajuaisin, mist\u00e4 laulussa loppujen lopuksi kerrotaan…)<\/em><\/p>\n

Kaapparin<\/em> etukajuutan uneliaaseen tunnelmaan upposivat kuitenkin hitaammat tunnelmapalat, \u201dSoul Love\u201d, \u201dIt Ain\u2019t Easy\u201d ja \u201dLady Stardust\u201d. Sek\u00e4 huikea finaali \u201dRock & Roll Suicide\u201d. Niin, ja tietenkin aloitusraita \u201dFive Years\u201d, jonka teksti oli riitt\u00e4v\u00e4n selke\u00e4\u00e4 parin vuoden kouluenglannillakin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi. Ainakin osittain. Kun Bowie esiintyi kymmenen vuotta sitten Helsingiss\u00e4, kylm\u00e4t v\u00e4reet kulkivat selk\u00e4piit\u00e4 my\u00f6ten kun encoren lopuksi r\u00e4m\u00e4hti k\u00e4yntiin \u201dZiggy Stardustin\u201d kitarariffi.**<\/p>\n