{"id":5352,"date":"2012-12-17T21:34:05","date_gmt":"2012-12-17T19:34:05","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5352"},"modified":"2012-12-17T21:34:25","modified_gmt":"2012-12-17T19:34:25","slug":"bardin-sananvapaudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5352","title":{"rendered":"Bardin sananvapaudesta"},"content":{"rendered":"

U<\/big>usi Kirjailija<\/em>-lehti<\/strong> putosi perjantaina postiluukusta. T\u00e4m\u00e4 Kirjailijaliiton j\u00e4senlehti on saatavana muillekin hyvin varustetuista lehtipisteist\u00e4, ja yleens\u00e4 se on hyvinkin vaivan arvoinen, laadukas kulttuuri- ja kirjallisuusjulkaisu. T\u00e4ss\u00e4 numerossa oli valitettavasti useampikin perin kiusaannuttava juttu: ensinn\u00e4kin Arto Virtasen kankealla, anglististen lauserakenteiden h\u00f6yst\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00f6lkkysuomenkielell\u00e4 amat\u00f6\u00f6rik\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4 Pete Dexterin The Paperboy<\/em> -romaanin alku, sitten Torsti Lehtisen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen valikoidun k\u00f6mpel\u00f6ill\u00e4 esimerkeill\u00e4 kirjakielen k\u00f6yhtymist\u00e4 todisteleva kirjoitus \u201dTasap\u00e4isyyden kalpea retoriikka\u201d, ja viel\u00e4 Markku Kaskelan kirjaama\u00a0 \u201dKirjailijan vapaus\u201d -niminen juttu, jossa Riikka Ala-Harja, Helena Sinervo ja Antero Viinikainen keskustelevat, niin, kirjailijan ilmaisunvapaudesta.<\/p>\n

Valitettavan usein t\u00e4llaiset jutut pysyv\u00e4t pinnallisella \u201dEiks oo kauheeta?\u201d \u201dJoo, niin on!\u201d -tasolla, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n kolmikko syvemm\u00e4lle p\u00e4\u00e4se. Kaupallisten toimijoiden aiheuttamia paineita kirjoittajien tekstille on tietysti t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pohtia n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, jolloin p\u00e4\u00e4toimittaja my\u00f6nt\u00e4\u00e4 aivan avoimesti, ett\u00e4 kansainv\u00e4linen kosmetiikkaj\u00e4tti sanelee, mit\u00e4 Sanoma Magazinesin lehdess\u00e4 saa julkaista<\/a>, mutta silti sormi tarttuu sananparren suolanokareeseen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti rouvien ja herrojen alkaessa kritiikitt\u00f6m\u00e4sti ylist\u00e4\u00e4 menneen ajan sananvapaussankareita:<\/p>\n

… \u2013 Ja siihen liittyy kirjailijan vapaus, Viinikainen ny\u00f6kk\u00e4\u00e4. \u2013 Meill\u00e4 on positiivinen l\u00e4nsimainen perint\u00f6, me k\u00e4yt\u00e4mme sit\u00e4 hyv\u00e4ksemme, mutta se my\u00f6s velvoittaa. Ei Shakespeareakaan kutsuttu itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlille. Kirjoittamisellaan h\u00e4n kompromenttoi itsens\u00e4, asettui joukkoon joka kyseenalaisti vallitsevan ja purki sen paperille…<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4llainen romanttinen huuhaa suorastaan pakottaa lukijan toteamaan kalsean sarkastisesti: \u201dAivan niin, Shakespearea ei kutsuttu eliitin juhliin, koska siihen aikaan eliitin juhliin ei kutsuttu ket\u00e4\u00e4n joka ei ollut jalosukuinen eik\u00e4 totisesti ainakaan mit\u00e4\u00e4n halpaa markkinan\u00e4ytelm\u00e4maakaria.\u201d Taiteilijoiden, Shakespearenkin, arvostus on per\u00e4isin vasta naiivien taideromantikkojen halveksimilta nykyajoilta.<\/p>\n

En ole varmaankaan ainoa, jonka mieleen tulee Shakespearesta ja sananvapaudesta puhuttaessa ensimm\u00e4isen\u00e4 Bardin varhainen tragedian\u00e4ytelm\u00e4 Rikhard III<\/em><\/a> \u2013 etenkin nyt kun n\u00e4ytelm\u00e4n p\u00e4\u00e4osaan nostettu Englannin lyhytaikainen kuningas on ajankohtainen siksikin, ett\u00e4 h\u00e4nen maalliset j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksens\u00e4 on l\u00f6ydetty vain muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten leicesteril\u00e4isen parkkipaikan alta tehdyiss\u00e4 kaivauksissa<\/a>.<\/p>\n

Rikhard III<\/a> (1452\u00a0\u2013 1485, kuninkaana 1483\u20135) oli viimeinen Vilhelm Valloittajasta periytyv\u00e4n Plantagenet-suvun edustaja Englannin valtaistuimella ja t\u00e4m\u00e4n suvun kahden haaran, Yorkien ja Lancasterien v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4ydyn, \u201druusujen sotana\u201d tunnetun sis\u00e4llissodan uhri. Shakespeare kuvailee h\u00e4net macchiavellimaisen vallanjanoiseksi pyrkyriksi, joka ei kaihtanut veljenpoikiensa (tai kenenk\u00e4\u00e4n muunkaan) murhaamista saadakseen valtaistuimen. Pelkuria Shakespeare ei h\u00e4nest\u00e4 sent\u00e4\u00e4n tee \u2013 siihen h\u00e4n on liian hyv\u00e4 tarinankertoja \u2013 vaan antaa h\u00e4nen kuolla urhollisesti Bosworthin taistelussa.<\/p>\n

Shakespearen antama kuva vastaa varsin hyvin historiaa \u2013 sit\u00e4<\/em> historiaa, jota kirjoitettiin Shakespearen omana aikana. T\u00e4ll\u00f6in itsevaltaa piti k\u00e4siss\u00e4\u00e4n Rikhardin j\u00e4lkeen valtaistuimelle nousseen Henrik VII:n Tudor-suku. Rikhardin omana aikana kirjoitetut kuvaukset, samoin kuin modernimpi historiantutkimus, ovat kertoneet hieman toista. Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 Rikhardista olisi saattanut kehitty\u00e4 varsin p\u00e4tev\u00e4 ja k\u00f6yhemm\u00e4tkin alamaisensa huomioon ottava hallitsija, ellei h\u00e4nen valtakautensa olisi sattunut osumaan keskelle sis\u00e4llissotaa ja j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n niin lyhyeksi. H\u00e4nen seuraajastaan Henrik VII:st\u00e4 ei ole erimielisyyksi\u00e4: h\u00e4n oli verenhimoinen, macchiavellimaisen vallanjanoinen pyrkyri, joka ei kaihtanut murhiakaan raivatakseen oman ja sukunsa tien valtaistuimelle. (T\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n ei juurikaan poikennut muista ajan hallitsijoista.)<\/p>\n

Shakespearen n\u00e4ytelm\u00e4n k\u00e4sitys Rikhard III:n luonteesta ei ollut mill\u00e4\u00e4n tavoin ristiriidassa h\u00e4nen aikansa vallanpit\u00e4jien suosiman n\u00e4kemyksen kanssa. P\u00e4invastoin se oli jyrk\u00e4sti ja j\u00e4m\u00e4k\u00e4sti juuri sellainen<\/em>, jollaisena vallanpit\u00e4j\u00e4t halusivat sata vuotta aikaisemmin kuolleen kuninkaan esitett\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n

On mahdollista, ettei Shakespearella ollut asiasta muutakaan tietoa. Sata vuotta oli tuohon aikaan paljon pidempi aika kuin nyky\u00e4\u00e4n, ja Tudorin aikana yleis\u00f6n saatavilla oleva historiankirjoitus oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 juuri sellaista, jollaisena Tudorit sallivat historiaa kirjoitettavan. Tudorit eiv\u00e4t tunteneet sanaa \u201dsananvapaus\u201d ja jos olisivat tunteneetkin, heid\u00e4n n\u00f6yr\u00e4t palvelijansa olisivat taluttaneet sen saman tien Towerin mestausp\u00f6lkyn \u00e4\u00e4reen, samaan jonoon muiden ryppyilij\u00f6iden kanssa. Jos Shakespeare tiesi<\/em> ettei virallinen historia vastannutkaan totuutta, h\u00e4nell\u00e4 on ollut aihetta pohtia huolella kirjoittamisiaan: totuuden tekeminen n\u00e4ytelm\u00e4ksi olisi luultavasti vienyt h\u00e4net itsens\u00e4 mestausp\u00f6lkylle.<\/p>\n

Shakespearella oli viehtymys tarkastella \u201dpahoiksi\u201d luokiteltavia hahmoja, joten voi olla ett\u00e4 h\u00e4n vain k\u00e4ytti sopivasti k\u00e4sill\u00e4 olevaa turvallista vainajaa tarkoitukseen. Voi tietysti olla, ett\u00e4 h\u00e4n itse asiassa kirjoittikin Henrik VII:st\u00e4. Tai Henrik VIII:sta. Tai Elisabet I:st\u00e4? Nykyhetken tapahtumien siirt\u00e4minen historiaan (tai tulevaisuuteen) on vanha hyv\u00e4 keino h\u00e4m\u00e4t\u00e4 sensoreita.<\/p>\n

H\u00e4n on kuitenkin niin arvostettu n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijana, ett\u00e4 historijoitsijoiden uudet arviot Rikhard III:n ominaisuuksista eiv\u00e4t kiinnosta h\u00e4nen fanejaan, eiv\u00e4t edes vakavammin kirjallisuudenhistoriaan suhtautujia: kuningasvainaa halutaan yh\u00e4 edelleen n\u00e4hd\u00e4 \u201dpahana\u201d, koska kerran itse Shakespeare h\u00e4net sellaiseksi kirjoitti. Tunnistan kyll\u00e4 taipumuksen itsess\u00e4nikin. Oma kiinnostukseni Rikhard III:n tarinaan on saanut alkunsa Josephine Teyn nerokkaasta romaanista Ajan tyt\u00e4r<\/em><\/a>, jossa nykyajan rikostutkija alkaa pohtia, joutuiko v\u00e4\u00e4r\u00e4 mies syytteeseen viidensadan vuoden takaisista murhista.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Uusi Kirjailija-lehti putosi perjantaina postiluukusta. T\u00e4m\u00e4 Kirjailijaliiton j\u00e4senlehti on saatavana muillekin hyvin varustetuista lehtipisteist\u00e4, ja yleens\u00e4 se on hyvinkin vaivan arvoinen, laadukas kulttuuri- ja kirjallisuusjulkaisu. T\u00e4ss\u00e4 numerossa oli valitettavasti useampikin perin kiusaannuttava juttu: ensinn\u00e4kin Arto Virtasen kankealla, anglististen lauserakenteiden h\u00f6yst\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00f6lkkysuomenkielell\u00e4 amat\u00f6\u00f6rik\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4 Pete Dexterin The … Jatka artikkeliin Bardin sananvapaudesta<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,5,11,21,47,7,34],"tags":[],"class_list":["post-5352","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijaelamaa","category-kirjallisuus","category-kirjoittaminen","category-kulttuuri","category-lahdeaineistoa","category-politiikka","category-rakentelu"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5352","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5352"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5352\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5362,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5352\/revisions\/5362"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5352"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5352"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5352"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}