{"id":5327,"date":"2012-12-12T11:54:17","date_gmt":"2012-12-12T09:54:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5327"},"modified":"2012-12-12T11:54:17","modified_gmt":"2012-12-12T09:54:17","slug":"tummaa-ja-kaunista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5327","title":{"rendered":"Tummaa ja kaunista"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>S<\/big>uunnilleen keikan ilmoitetun alkamisajan tiet\u00e4miss\u00e4<\/strong> Daniel Lanois k\u00e4veli yksin lavalle ja ilmoitti, ett\u00e4 aluksi n\u00e4hd\u00e4\u00e4n varttitunnin verran videoita, joiden musiikki on h\u00e4nen uutta tuotantoaan. Videot eiv\u00e4t minuun mitenk\u00e4\u00e4n suunnattomasti vetoa, ne ovat (instrumentaali)musiikkiaan levottomampia. Mutta niit\u00e4 oli vain varttitunti, ja sitten Lanois\u2019n trio asteli lavalle ja aloitti \u201dThe Makerin\u201d.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 sattuu olemaan jotakuinkin ehdoton suosikkini Lanois\u2019n lauluista, ja juuri t\u00e4ss\u00e4 kappaleessa harmittaa eniten loistavan basistin Darryl Johnsonin poisj\u00e4\u00e4minen. Jim Wilsonin niukempi soittotyyli toimii erinomaisesti useimmissa lauluissa ja antaa runsaasti tilaa loistavalle koloristirumpalille Brian Bladelle sek\u00e4 Lanois\u2019n itsens\u00e4 maalailevalle kitaratyylille, mutta \u201dThe Maker\u201d menett\u00e4\u00e4 paljon kun se on menett\u00e4nyt upean, tuplatun bassoriffins\u00e4 (jonka Johnson soitti kahdeksantoista vuoden takaisella Tavastian-keikalla tuplaamalla bassokitaraa bassopedaalisynalla).<\/p>\n<p>Muuten&#8230; ei oikeastaan valittamista. Joitakin lauluja venytettiin ehk\u00e4 turhan paljon antamalla liikaakin tilaa Lanois\u2019n kitarasooloilulle, mutta toisaalta soolot eiv\u00e4t olleet niink\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n \u201dhei katsokaa kuinka taitava min\u00e4 olen\u201d -egoilua vaan luontevaa jatkoa laulun tarinan tunnelmille, joten niit\u00e4 kesti kuunnella keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 paremmin. Pienen tuokion ajan saimme kuunnella my\u00f6s Lanoisia \u201dmatkalaukkuun mahtuvan kirkon\u201d eli pedal steel -kitaran parissa.<\/p>\n<p>Sukupuolijakaumasta ja k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen iso osa yleis\u00f6st\u00e4 oli muusikoita ja \u00e4\u00e4ni(tys)tekniikkapainotteisesti musiikkiaan kuuntelevia, jotka enimm\u00e4kseen seisoskelivat aloillaan ns. Tavastia-asennossa kuuntelemassa soundeja. (Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 useampikin k\u00e4vi ennen keikkaa tai sen j\u00e4lkeen lavan reunassa tarkistamassa Lanois\u2019in kitaran signaalitien ja ehk\u00e4 jopa merkitsem\u00e4ss\u00e4 pedaalien s\u00e4\u00e4t\u00f6j\u00e4 muistiin.) Eih\u00e4n siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa ole, ei tietenk\u00e4\u00e4n: on minulla itsell\u00e4nikin sellaiseen musiikin kuunteluun taipumusta. Itsell\u00e4ni on kuitenkin taipumusta suhtautua nimenomaan Lanoisiin ennen kaikkea lyyrisen\u00e4, perinnetietoisena laulaja\/lauluntekij\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n supertuottaja-soundimestarina. Ei voi kiist\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 h\u00e4nen triollaan olisi huikea kyky muuttaa kolmen soittajan perin rajallinen \u2013 ja efektienkin suhteen loppujen lopuksi aika hillitty \u2013 keinovalikoima jatkuvasti muuttuvaksi ja el\u00e4v\u00e4ksi s\u00e4vypaletiksi, mutta pohjimmiltaan kyse oli tummas\u00e4vyisist\u00e4, pienimuotoisista, perinnetietoisista, countryn ja bluesin perinnett\u00e4 hienovaraisesti lainailevista lauluista: tarinoista ja tunnelmista.<\/p>\n<p>Tarinat ovat joskus jopa ahdistavia (kuten \u201dThe Collection of Marie Claire\u201d, jonka kertoja kaappaa rakastamansa naisen pieneen m\u00f6kkiin, jossa t\u00e4m\u00e4n on m\u00e4\u00e4r\u00e4 oppia rakastamaan miest\u00e4) ja useinmiten haikean melankolisia, mutta b\u00e4ndi soitti niit\u00e4 varsin leppoisan ja hyv\u00e4ntuulisen oloisena. Daniel Lanois on t\u00e4llaiselle oman laulu\u00e4\u00e4nens\u00e4 siet\u00e4misen kanssa kamppailevalle rohkaiseva esimerkki: periaatteessa varsin kapea-alainen ja perinteisess\u00e4 mieless\u00e4 \u201dei kovinkaan hyv\u00e4\u201d laulaja, joka onnistuu kuitenkin tekem\u00e4\u00e4n laulustaan joustavan, el\u00e4v\u00e4n ja l\u00e4mpim\u00e4n ilmaisuv\u00e4lineen.<\/p>\n<p>Hieno keikka, j\u00e4lleen kerran. Kyll\u00e4 Daniel Lanois\u2019n n\u00e4kisi liven\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n useamminkin kuin vain kahdeksantoista vuoden v\u00e4lein. Samoin Black Dubin eli saman trion t\u00e4ydennettyn\u00e4 laulaja\/kosketinsoittaja\/rumpali\/kitaristi Trixie Whitleyll\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Suunnilleen keikan ilmoitetun alkamisajan tiet\u00e4miss\u00e4 Daniel Lanois k\u00e4veli yksin lavalle ja ilmoitti, ett\u00e4 aluksi n\u00e4hd\u00e4\u00e4n varttitunnin verran videoita, joiden musiikki on h\u00e4nen uutta tuotantoaan. Videot eiv\u00e4t minuun mitenk\u00e4\u00e4n suunnattomasti vetoa, ne ovat (instrumentaali)musiikkiaan levottomampia. Mutta niit\u00e4 oli vain varttitunti, ja sitten Lanois\u2019n trio asteli lavalle &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5327\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Tummaa ja kaunista<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,18,15],"tags":[],"class_list":["post-5327","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-meni-jo","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5327","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5327"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5327\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5333,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5327\/revisions\/5333"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5327"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5327"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5327"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}