{"id":4980,"date":"2012-10-02T10:14:01","date_gmt":"2012-10-02T08:14:01","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=4980"},"modified":"2012-10-02T10:14:01","modified_gmt":"2012-10-02T08:14:01","slug":"luojat-loiset-ja-toiset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=4980","title":{"rendered":"Luojat, loiset ja toiset"},"content":{"rendered":"

K<\/big>\u00f6mpel\u00f6n, kehnosti kirjoitetun ja h\u00f6lm\u00f6n<\/strong> Anthemin<\/em> j\u00e4lkeen<\/a> Ayn Randin <\/a>p\u00e4\u00e4teoksiin laskettu The Fountainhead<\/em> (1943) oli, virkist\u00e4v\u00e4hk\u00f6sti, toista maata: huomattavan paljon s\u00e4vykk\u00e4\u00e4mpi teos. Paasaamiselta ei toki v\u00e4ltyt\u00e4, ei toki: yksisilm\u00e4iseen ja -oikoiseen paasaamiseenhan Randin kirjallinen ura ja maine perustuvat.<\/p>\n

\"\"Tarina py\u00f6rii 1920- ja 1930-lukujen newyorkilaisissa arkkitehtipiireiss\u00e4, joihin astuu kaksi kaverusta. Peter Keating on arvostetusta arkkitehtikoulusta juuri valmistunut kurssinsa primus, kaunis nuorukainen, taitava pujottelemaan sosiaalisissa verkostoissa ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 hyv\u00e4kseen. Howard Roark on juuri saanut potkut samasta koulusta kielt\u00e4ydytty\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n olemassaolevia rakennuksia harjoitust\u00f6ihins\u00e4. H\u00e4n on suostunut luomaan ainoastaan oman n\u00e4kemyksens\u00e4 mukaista arkkitehtuuria.<\/p>\n

Molemmat onnistuvat kuitenkin k\u00e4ynnistelem\u00e4\u00e4n uraansa arkkitehteina, jonkin aikaa jopa samassa toimistossa. Heid\u00e4n urillaan on nousuja ja laskuja, menestyst\u00e4 ja ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4, onnistumisia ja ep\u00e4onnistumisia. Ensin toisesta tulee t\u00e4hti, sitten toisesta. Lopulta toinen luisuu hitaaseen ja loputtomaan alam\u00e4keen pysty\u00e4kseen viel\u00e4 kerran edes hieman suoristamaan selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja nostamaan p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Toiselle k\u00e4y toisin.<\/p>\n

Rand k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Roarkia peilin\u00e4 jotakuinkin vastenmielisin\u00e4, omahyv\u00e4isin\u00e4 ja omavoitonpyynt\u00f6isin\u00e4 pit\u00e4miens\u00e4 arkkitehti- ja liikemiesporukoiden edess\u00e4. Roark on er\u00e4\u00e4nlainen Forrest Gumpin huippu\u00e4lyk\u00e4s versio, omalla erikoisalallaan tavattoman lahjakas, uuttera ja taitava tekij\u00e4, josta on vaikeaa sanoa onko h\u00e4nen sosiaalisten pelien pelaamiskyvytt\u00f6myytens\u00e4 (tai -haluttomuutensa) vamma vai valinta. J\u00e4lkimm\u00e4iseen n\u00e4kemykseen viittaa, ett\u00e4 h\u00e4n on samalla, joissakin asioissa, taitava ihmistuntija ja sen taitonsa k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4: hyvinkin s\u00e4\u00e4lim\u00e4t\u00f6n valtapeluri, raiskaaja, narsisti, miltei breivikil\u00e4isten mittojen psykopaatti.<\/p>\n

Randin maailmaan kuin maailmaan v\u00e4kisin tunkema mustavalkoinen saa olettamaan, ett\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 t\u00e4ytyy olla joko tai.<\/p>\n

Rand jakaa ihmiskunnan kahteen osaan: on luojia (creators<\/em>) ja on loisia (second-handers<\/em>). Kollektivismin ja altruismin saarnamiehet h\u00e4n sulloo sumeilematta ryhm\u00e4\u00e4n kaksi: heid\u00e4n tavoitteensa eiv\u00e4t ole sit\u00e4 mit\u00e4 he v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t niiden olevan, he tavoittelevat ainoastaan paikkaa valtapelin huipulla, haluavat nostaa itse\u00e4\u00e4n julistamalla omaa, tekopyh\u00e4\u00e4 hyveellisyytt\u00e4\u00e4n. Aidosti hyveelliset ihmiset, luojat, eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 muista. He toteuttavat omaa visiotaan, omia arvojaan muista ja muiden mielipiteist\u00e4 piittaamatta. He viev\u00e4t yhteiskuntaa eteenp\u00e4in, he ovat keksineet tulen ja py\u00f6r\u00e4n, he ovat nostaneet amerikkalaisen arkkitehtuurin aivottomasta kertaustyylikopioinnista uljaaseen, vision\u00e4\u00e4riseen modernismiin. Eiv\u00e4t siksi ett\u00e4 haluaisivat kehitt\u00e4\u00e4 ihmiskuntaa tai parantaa kanssael\u00e4jiens\u00e4 oloja, vaan koska heid\u00e4n luomuksensa nyt vain ovat ihan jo kategorisesti niin paljon parempia kuin porukassa ja komiteoissa pakertavien loisten.<\/p>\n

Ei ole lainkaan sattumaa, ett\u00e4 Ayn Rand k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luojista (creator<\/em>) samaa sanaa kuin kristityt k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t <\/em>Luojasta (Creator<\/em>). Randin palvonnan kohde, h\u00e4nen jumalansa, on ihminen ja h\u00e4nen luovuutensa. Se on korkein voima, ainoa pyh\u00e4, eik\u00e4 muita jumalia ole olemassakaan.<\/p>\n

Ai niin, on tietysti kolmaskin ihmisryhm\u00e4: ne, joiden ty\u00f6ll\u00e4 vision\u00e4\u00e4risten arkkitehtien visiot muuttuvat ter\u00e4kseksi ja betoniksi. He, joiden harteille luojat nousevat seisomaan n\u00e4hd\u00e4kseen kauemmaksi. Heid\u00e4t mainitaan, heid\u00e4n olemassaolonsa tunnustetaan. He ovat peilej\u00e4, joista luojat voivat katsella virheet\u00f6nt\u00e4 kuvaa omasta erinomaisuudestaan. Heill\u00e4 ei ole omaa luovuutta, mutta he tunnistavat kyll\u00e4 luovuuden jos sellaista n\u00e4kev\u00e4t, eiv\u00e4t ihannoi sit\u00e4 mill\u00e4\u00e4n niljakkaan naivilla tavalla, vaan arvostavat ja tukevat sit\u00e4 ty\u00f6miesm\u00e4isen rehdiss\u00e4 hengess\u00e4. Mik\u00e4li he poikkeavat t\u00e4st\u00e4 kaavasta, pullikoivat tai vaativat huomiota itseens\u00e4 ja omiin ajatuksiinsa, he ovatkin oikeasti loisia.<\/p>\n

Jos Ayn Rand itse ei olisi ollut nainen, Fountainheadin<\/em> naishahmojen v\u00e4h\u00e4isyyteen ja kulissimaisuuteen ei ehk\u00e4 kiinnitt\u00e4isi niin suurta huomiota. H\u00e4nen j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 (nykyenglannin kannalta hieman vanhahtava) man<\/em>-sana merkitsem\u00e4ss\u00e4 ihmist\u00e4 yleens\u00e4 tietysti viel\u00e4 korostaa asiaa. Kirjan keskeisess\u00e4 henkil\u00f6kaartissa on kaksi naista: toinen on (kaikilta oleellisilta ominaisuuksiltaan) nunna joka pysyy nunnana, olisi pysynyt sellaisena vaikka olisikin p\u00e4\u00e4ssyt<\/em> naimisiin. Toinen ei ole nunna ainakaan ihan ilmeisess\u00e4 mieless\u00e4. H\u00e4nkin on peili, jolla on olemassaolemisen oikeutus ainoastaan kuvastamiensa miesten kuvastamisen ja heid\u00e4n pyrint\u00f6jens\u00e4 auttamisen ja\/tai horjuttamisen kautta. H\u00e4net kuvataan lahjakkaaksi kirjoittajaksi, mutta h\u00e4nen kirjoittamisensa ei ole luovuutta, ainoastaan (h\u00e4nen itsens\u00e4 tai muiden) valtapeli\u00e4. Sivuhenkil\u00f6in\u00e4 kyll\u00e4 piipahtelee muitakin naisia, omahyv\u00e4isi\u00e4, iljett\u00e4vi\u00e4 pikku valtapelej\u00e4\u00e4n pelailevia kanoja \u2013 vaikka eiv\u00e4t he ole yht\u00e4\u00e4n kanampia kuin miespuoliset vastineensa. He eiv\u00e4t ole t\u00e4rkeit\u00e4. He eiv\u00e4t ole luojia.<\/p>\n

My\u00f6s Randin suhtautuminen seksuaalisuuteen kiinnitt\u00e4\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huomiota. Seksi ei ole lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 varten: t\u00e4ss\u00e4 kirjassa ei saada lapsia ja sukulaisuudet ovat enimm\u00e4kseen akuankkamaisia seti\u00e4, enoja ja veljenpoikia tai -tytt\u00f6j\u00e4. Seksi on (sekin) sadomasokistista valtapeli\u00e4. Voi kyll\u00e4, on sill\u00e4 toisinaan tekemist\u00e4 rakkaudenkin kanssa: kirjan ainoa rakkaussuhde alkaa raiskauksella ja jatkuu rajuna s\/m-seksin\u00e4 ja naisosapuolen eteerisen\u00e4 kaukokaipuuna raiskaajaansa kohtaan silloin kun parisuhteen mies k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valtaansa pysyttelem\u00e4ll\u00e4 et\u00e4\u00e4ll\u00e4. Muulla tavoin nainen ei kykene iho- ja sukupuoliel\u00e4m\u00e4st\u00e4 nauttimaan, eik\u00e4 haluakaan.<\/p>\n

Ayn Randin \u00e4\u00e4nekk\u00e4imm\u00e4n fanikunnan kannalta on miltei hykerrytt\u00e4v\u00e4\u00e4 lukea, miten avoimessti Rand t\u00e4ss\u00e4 kirjassa halveksii rikkaita. H\u00e4n halveksii heit\u00e4 melkein yht\u00e4 paljon kuin taide- ja kulttuuripiirej\u00e4. Rand halveksii ennen kaikkea perint\u00f6omaisuudellaan loisivia, jotka eiv\u00e4t ole itse tehneet mit\u00e4\u00e4n helpon el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 eteen. H\u00e4n halveksii my\u00f6s katuojasta nousseita miljon\u00e4\u00e4rej\u00e4, joiden tavoitteet eiv\u00e4t ole puhtaat, sill\u00e4 pohjimmiltaan hekin himoavat valtaa, asemaa muiden silmist\u00e4, eiv\u00e4t oikeita asioita oikeiden asioiden itsens\u00e4 vuoksi. Kirjan mittaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n silt\u00e4 ett\u00e4 edes yksi, alkuun vastenmieliselt\u00e4 vaikuttanut self-made<\/em>-miljon\u00e4\u00e4ri saa kirjailijan silmiss\u00e4 arvon, mutta lopulta, pieness\u00e4 sivuhuomautuksessa, h\u00e4nen luoja-luokkaan kuuluva ainoa yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 paljastaa ajattelevansa, ett\u00e4 kyse on sittenkin v\u00e4\u00e4rist\u00e4 syist\u00e4 oikeita asioita tukevasta loisesta.<\/p>\n

Tavallaan tuntuu (t\u00e4m\u00e4n kirjan pohjalta) silt\u00e4, ett\u00e4 Randille on k\u00e4ynyt kuin V\u00e4in\u00f6 Linnan Tuntemattomalle sotilaalle<\/em>: niin isolla klapilla ei Linnakaan pysty lukijan p\u00e4\u00e4h\u00e4n pasifismiaan ja herravihaansa hakkaamaan, etteik\u00f6 kirjaa olisi ryhdytty k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sotaintoilun ja huippuyksil\u00f6palvonnan raamattuna. Rand jakaa Linnan herravihan ja jopa pasifismin, joskin eri syist\u00e4: h\u00e4nelle sodank\u00e4ynti on kommunistien, fasistien ja muiden kollektivistien aikaansaama m\u00e4t\u00e4paise, jonka (senkin) tarkoituksena on joko loisia luojien saavutuksilla tai est\u00e4\u00e4 heit\u00e4 saamasta n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n toteutetuksi.<\/p>\n

Kirjan kenties tunnetuimmassa kohtauksessa maailman p\u00e4\u00e4h\u00e4npotkimaksi itsens\u00e4 kokeva, luovuudelleen kanavia etsiv\u00e4 teinipoika kohtaa sattumalta Roarkin t\u00e4m\u00e4n suunnittelemassa, viel\u00e4 tyhj\u00e4ss\u00e4 lomakyl\u00e4ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 hetken kohtaaminen, Roarkin lahjakkuuden ja luovuuden todistaminen, antaa pojalle voimaa jaksaa el\u00e4\u00e4, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oma tiens\u00e4. Luoda oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Muutamien tuttavien tavoin uskon, ett\u00e4 The Fountainhead<\/em> voisi olla voimaannuttava kirja vaikkapa viisitoistavuotiaalle \u2013 tai, minun kaltaiseni my\u00f6h\u00e4iskyps\u00e4n ihmisen tapauksessa, parikymppiselle \u2013 joka etsii tiet\u00e4\u00e4n ja kokee ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 painostavana, lannistavana, latistavana, takahiki\u00e4m\u00e4isen\u00e4, Jantelaki<\/a>-maisena.<\/p>\n

Vanhemmiten olen ainakin itse oppinut kyll\u00e4 arvostamaan yhteis\u00f6n, yhteis\u00f6jen, tukea ja merkityst\u00e4 yksil\u00f6n(kin) luovuudelle. Niin tietysti, tavallaan, oppi Ayn Randkin, joka tragikoomisesti \u2013 ja ilmeisesti varsin vastentahtoisesti \u2013 hoitatti itse aiheutettua keuhkosy\u00f6p\u00e4\u00e4ns\u00e4 loppuik\u00e4ns\u00e4 veronmaksajien rahoilla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00f6mpel\u00f6n, kehnosti kirjoitetun ja h\u00f6lm\u00f6n Anthemin j\u00e4lkeen Ayn Randin p\u00e4\u00e4teoksiin laskettu The Fountainhead (1943) oli, virkist\u00e4v\u00e4hk\u00f6sti, toista maata: huomattavan paljon s\u00e4vykk\u00e4\u00e4mpi teos. Paasaamiselta ei toki v\u00e4ltyt\u00e4, ei toki: yksisilm\u00e4iseen ja -oikoiseen paasaamiseenhan Randin kirjallinen ura ja maine perustuvat. Tarina py\u00f6rii 1920- ja 1930-lukujen newyorkilaisissa arkkitehtipiireiss\u00e4, … Jatka artikkeliin Luojat, loiset ja toiset<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,21,47,7,34],"tags":[],"class_list":["post-4980","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-lahdeaineistoa","category-politiikka","category-rakentelu"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4980","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4980"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4980\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5000,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4980\/revisions\/5000"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4980"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4980"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4980"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}