{"id":4615,"date":"2012-07-04T12:14:29","date_gmt":"2012-07-04T10:14:29","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=4615"},"modified":"2012-07-04T12:14:29","modified_gmt":"2012-07-04T10:14:29","slug":"juurta-jaksaen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=4615","title":{"rendered":"Juurta jaksaen"},"content":{"rendered":"

E<\/big>ilisilta tarjosi kaksikin vahvasti perinnepitoista musiikkikokemusta<\/strong>. <\/em>Pertti Kurikan nimip\u00e4iv\u00e4t -yhtyeest\u00e4 kertova dokumentti Kovasikajuttu<\/em><\/a> on tietysti kuulunut jo pitk\u00e4n aikaa \u201dt\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u201d -elokuviin. Eik\u00e4 se odotuksia pett\u00e4nytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Hetkitt\u00e4in t\u00e4m\u00e4 elokuva her\u00e4tti samoja tunteita kuin b\u00e4ndi keikalla: onko t\u00e4m\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksi n\u00e4ille tyypeille, vai onko nelj\u00e4 keharia vain nostettu lavalle ja elokuvaan meid\u00e4n ns. terveiden viihteeksi, sirkuspelleiksi 1800-luvun\u00a0 freak show<\/em> -perinteen niljakkaassa hengess\u00e4? Mutta toisaalta: elokuva teki erinomaisen selv\u00e4ksi, ettei n\u00e4it\u00e4 tyyppej\u00e4 niin vain pompoteta. Ilman b\u00e4ndi\u00e4 tyyppien olisi viel\u00e4kin vaikeampaa tehd\u00e4 oman tahtonsa mukaan, vaikkapa kielt\u00e4yty\u00e4 jalkahoidosta silloin jos ei huvita, jos vain haluaisi viett\u00e4\u00e4 rauhallisen koti-illan. B\u00e4ndi, ja elokuva, ovat samalla kehareiden itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuden julistusta yleisemminkin, eiv\u00e4t vain b\u00e4ndin j\u00e4senten henkil\u00f6kohtaisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Jukka K\u00e4rkk\u00e4isen ohjaama ty\u00f6ryhm\u00e4 on selv\u00e4stikin tajunnut materiaalista yhden oleellisen asian ja hetkitt\u00e4in intoutunut jopa riemukkaasti revittelem\u00e4\u00e4n sill\u00e4: Kovasikajutun<\/em> keharien pieni punkb\u00e4ndi ei eroa dynamiikaltaan ja ihmissuhdekiemuroiltaan oikeastaan yht\u00e4\u00e4n kaiken maailman metallicoista sun muista. Huumori on samaa tasoa. Sekoilu on samaa tasoa. Naispuheet ovat samaa tasoa. Taiteelliset ja henkil\u00f6kohtaiset erimielisyydet\u00a0 ovat samaa tasoa, ja b\u00e4ndin j\u00e4senten kiukusp\u00e4iss\u00e4\u00e4n julistamat eroamiset ovat samaa tasoa. T\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemisen j\u00e4lkeen rokkib\u00e4ndidokkareiden katsojilla on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4 vino hymy kuin vaikkapa (ainakin periaatteessa fiktiivisen) Spinal Tapin<\/em> yleis\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ilta jatkui Tavastialla hikisiss\u00e4 merkeiss\u00e4, kun lauteille nousi helmikuisen keikkansa siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n joutunut perinnesoulin lipunkantaja, Daptone-levymerkin lippulaiva the Dap-Kings, taustalaulajinaan mainiot Dap-Ettesit ja solistinaan huikea Sharon Jones<\/a>.<\/p>\n

Kokoonpanon levyj\u00e4 on leimannut hieman kiusaannuttavan puristinen kuivakkuus: 60-luvun \u00e4\u00e4nitystekniikan ja \u00e4\u00e4nitysk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen puritaaninen noudattaminen on ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n h\u00e4irinnyt Daptone-levyjen ilmaisua. Vanhat soullevyt eiv\u00e4t kuulosta nyky\u00e4\u00e4nkin niin makeilta siksi ett\u00e4 ne \u00e4\u00e4nitettiin aikansa tekniikalla \u2013 samoilla kamoilla ja samoissa studioissa \u00e4\u00e4nitettiin kasap\u00e4in laimean kliinist\u00e4, nyttemmin syyst\u00e4kin unohdettua musaa \u2013 vaan siksi ett\u00e4 sek\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4t ett\u00e4 \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4t repiv\u00e4t resursseistaan irti kaiken sen mink\u00e4 niist\u00e4 saa, ja enemm\u00e4nkin. He my\u00f6s rynt\u00e4siv\u00e4t riemumielin jokaisen uuden vehkeen ja vekottimen kimppuun: mit\u00e4s kivaa t\u00e4st\u00e4 saisi irti?<\/p>\n

Liven\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ongelmia ei totisesti ollut. Kuvittelisin, ett\u00e4 t\u00e4llaista meininki\u00e4 olisi hyvin voinut kuulla 1960\u201370-lukujen soullevyfirmojen yhteiskiertueilla \u2013 ainakin olettaen, ett\u00e4 konserttipaikoissa olisi ollut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n yht\u00e4 hyv\u00e4 \u00e4\u00e4nentoisto kuin eilen Tavastialla (mit\u00e4 syv\u00e4sti ep\u00e4ilen). Perinteiseen tyyliin Dap-Tones aloitti parilla instrumentaalilla, sitten lavalle kutsuttiin Dap-Ettesit laulamaan omat palansa, ja lopulta Sharon Jones otti salin suvereenisti haltuunsa.<\/p>\n

Jones on huikeakurkkuinen laulaja, soul\u00e4\u00e4nien eliitti\u00e4, sek\u00e4 railakas live-esiintyj\u00e4. H\u00e4n antaa tilaa b\u00e4ndilleen ja yleis\u00f6lle \u2013 lavalle tanssimaan kutsutut joutuivat tosiaan pist\u00e4m\u00e4\u00e4n parastaan! \u2013 vaikka hallitseekin meininki\u00e4 t\u00e4ysin kiistattomasti. B\u00e4ndi suhtautuu h\u00e4neen kuin James Browniin: tarkkailee herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4, koska pomolta tulee seuraava komento muuttaa sointua, biisi\u00e4, tempoa tai rytmiikkaa. Ei, en ole n\u00e4hnyt Brownia koskaan liven\u00e4, mutta h\u00e4n on tosiaan saanut tehd\u00e4 duunia hartiavoimin, jos on pist\u00e4nyt Jonesia paremmaksi.<\/p>\n

Ohjelmisto oli tanakka oppitunti 60-luvun soulin ja 70-luvun alun funkin rytmisiin ja harmonisiin saloihin. Oikeastaan ainoa, mik\u00e4 minua kiusasi, oli biisimateriaali: n\u00e4m\u00e4 uusvanhat soulpalat kuulostivat paljon enemm\u00e4n vanhojen Motown- ja Stax-klassikoiden j\u00e4ljitelmilt\u00e4 kuin omilla jaloillaan seisovilta tulevilta klassikoilta. Mutta ei se liven\u00e4 niin haittaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Eilisilta tarjosi kaksikin vahvasti perinnepitoista musiikkikokemusta. Pertti Kurikan nimip\u00e4iv\u00e4t -yhtyeest\u00e4 kertova dokumentti Kovasikajuttu on tietysti kuulunut jo pitk\u00e4n aikaa \u201dt\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u201d -elokuviin. Eik\u00e4 se odotuksia pett\u00e4nytk\u00e4\u00e4n. Hetkitt\u00e4in t\u00e4m\u00e4 elokuva her\u00e4tti samoja tunteita kuin b\u00e4ndi keikalla: onko t\u00e4m\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksi n\u00e4ille tyypeille, vai onko nelj\u00e4 … Jatka artikkeliin Juurta jaksaen<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,21,15],"tags":[],"class_list":["post-4615","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-kulttuuri","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4615","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4615"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4615\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4621,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4615\/revisions\/4621"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4615"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4615"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4615"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}