![\"\"](\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/Pekka%201963-4_0003.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
E<\/big>n muistaakseni erityisemmin juhlinut kymmenvuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4ni<\/strong>. Paras kaverini Karri oli nimitt\u00e4in ilmoittanut, ett\u00e4 h\u00e4n lopettaa syntt\u00e4rien viett\u00e4misen kymmenvuotisbileisiin ja pit\u00e4\u00e4 seuraavat vasta t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n 20, ja min\u00e4 seurasin esimerkki\u00e4. Koska olin Karria (ja muita silloisia kavereitani) vuoden nuorempi, lopetin syntt\u00e4rikutsujen j\u00e4rkk\u00e4\u00e4misen (tai pikemminkin \u00e4idin taivuttelun niiden j\u00e4rkk\u00e4\u00e4miseen) yhdeks\u00e4nvuotispippaloihin. E<\/big>n muista varmasti, vietink\u00f6 kaksikymppisi\u00e4k\u00e4\u00e4n<\/strong>. Se oli joka tapauksessa t\u00e4rke\u00e4 ik\u00e4 \u2013 ei siksi, ett\u00e4 20-vuotias sai ostaa Alkosta v\u00e4kevi\u00e4, vaan siksi ett\u00e4 vanhempien tulot eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 vaikuttaneet opintotukeen, joten mahdollisuus muuttaa pois kotoa oli huomattavan paljon realistisempi. N\u00e4in tapahtuikin seuraavassa elokuussa, kun muutin ensin puoleksi vuodeksi is\u00e4ni uuden vaimon tyhj\u00e4ksi j\u00e4\u00e4neeseen kaksioon Katajanokalla (asunto oli menossa myyntiin) ja tammikuussa It\u00e4keskuksen HOASille. K<\/big>olmekymppisi\u00e4 vietin, joskin perin pienimuotoisesti<\/strong>. L\u00e4hisukulaisia k\u00e4vi kakkukahveilla, muistaakseni tosin useampana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Tunnelmat olivat muutenkin perin ristiriitaiset, joskaan eiv\u00e4t ik\u00e4\u00e4ntymisen vuoksi. Olin vuodenvaihteessa menett\u00e4nyt ty\u00f6paikkani er\u00e4\u00e4n valtion tutkimuslaitoksen mikrotukihenkil\u00f6n\u00e4 keskell\u00e4 pahinta lamaa, ja jouduin sinnittelem\u00e4\u00e4n perusp\u00e4iv\u00e4rahoilla. Lis\u00e4riesana oli viel\u00e4 viljalti tekem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 suruty\u00f6t\u00e4 mm. puolisentoista vuotta aikaisemmin p\u00e4\u00e4ttyneest\u00e4 avoliitosta. N<\/big>elikymppisbileiss\u00e4 oli jo paljon positiivisempi tunnelma<\/strong>. Olimme menneet S:n kanssa naimisiin v\u00e4h\u00e4n vajaat kaksi vuotta aikaisemmin, asuimme mukavassa ASO-kolmiossa Puistolassa ja olin alkanut p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 kohtuuhyvin suomentajana, sen verran hyvin ett\u00e4 sain pikku hiljaa makseltua vanhoja velkojanikin (vaikka niit\u00e4 riittikin viel\u00e4 moneksi vuodeksi). Ikiaikainen haave kirjojen kirjoittamisesta alkoi saada pohjaa alleen, <\/em>tosin tietokirjallisuuden puolella, kun Kotistudio<\/em>-kirja oli tukevasti ty\u00f6n alla. (Ensimm\u00e4isen romaanin syntyy meni viel\u00e4 toista vuotta, vaikka luulen ett\u00e4 olin jo kirjoittanut sen ensimm\u00e4isen luvun suunnilleen siin\u00e4 muodossa mit\u00e4 se kirjassakin on.) N<\/big>yt ollaan sitten viidess\u00e4kymmeness\u00e4<\/strong>. Aikoinaan uusien opiskelijoiden ryhm\u00e4\u00e4mme kaitsenut tutor Jasu kertoi er\u00e4iss\u00e4 bileiss\u00e4 kaveristaan, joka arvioi kanssaihmisten luonteita heid\u00e4n \u201dperusilmeest\u00e4\u00e4n\u201d \u2013 siit\u00e4 milt\u00e4 kasvot n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, kun ihmisell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n erityisemp\u00e4\u00e4 ilmett\u00e4. Jasun arvion mukaan minun perusilmeeni oli optimistinen: \u201dKohta tapahtuu jotain kivaa.\u201d Ehk\u00e4 niin. Tunnistan itseni tuosta, ja luulen ett\u00e4 optimismi on auttanut selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n muutamastakin pohjamudasta. Koskaan ei ole tuntunut t\u00e4ysin<\/em> mahdottomalta, etteik\u00f6 kohta voisi tosiaan tapahtua jotakin kivaa, miten ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 se sitten on ollutkin.<\/p>\n Ja paljon kivaa, onnellista, hienoa on tapahtunut. Luultavasti tapahtuu t\u00e4st\u00e4kin eteenp\u00e4in. On aika laulaa, tanssia ja kasvaa.<\/p>\n .
\nOlin samaisten kaverien takia mennyt kouluun vuotta etuajassa, joten tuoreena kymmenvuotiaana jouduin j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, riitt\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6 kev\u00e4ttodistuksen arvosanat oppikouluun vai joutuisinko jatkamaan kansalaiskoulussa, josta ei olisi ollut p\u00e4\u00e4sy\u00e4 lukioon. (Helsinki siirtyi peruskouluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n viimeisten joukossa, joten ongelma olisi joka tapauksessa haihtunut parin vuoden kuluttua.) Olin koko koulu-urani loppuun asti luokkani nuorin. J\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellen se saattoi n\u00e4ky\u00e4 enemm\u00e4n kuin silloin luulin, etenkin kun olin muutenkin ujo ja ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n hitaasti kypsyv\u00e4\u00e4 laatua.
\nKaveripiiri ei en\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tuntunut niin t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 kuin kuusivuotiaana, sill\u00e4 valitsin oppikoulukseni Kontulan yhteiskoulun sijaan Lapinpuiston yhteislyseon, joka sijaitsi jo silloin Kontulan Rintinpolulla ja sulautui pari vuotta my\u00f6hemmin samassa talossa edelleenkin toimivaan Helsingin yhteislyseoon.<\/p>\n
\nOpiskelin toista vuotta fysiikkaa, matematiikkaa ja tietojenk\u00e4sittely\u00e4 Helsingin yliopistossa, mutta olin vastik\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4nyt itsest\u00e4ni (edes hivenen) sosiaalisen j\u00e4rjest\u00f6toimijan ja vaikutin ainej\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4mme Limes ry:ss\u00e4 (ja saman vuoden syksyll\u00e4, v\u00e4h\u00e4n aikaa, my\u00f6s El\u00e4v\u00e4n musiikin yhdistyksess\u00e4 ELMUssa). J\u00e4rjest\u00f6toiminta, soittoharrastus ja kaikenlainen muu s\u00e4l\u00e4 alkoi v\u00e4hitellen vaikuttaa opintoihin sen verran negatiivisesti, ett\u00e4 muutamaa vuotta my\u00f6hemmin p\u00e4\u00e4tin ik\u00e4\u00e4n kuin aloittaa puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 ja siirryin opiskelemaan teoreettista filosofiaa.<\/p>\n
\nSeuraavat vuodet kuluivat rahapulassa, ylivelkaantuneena, tilap\u00e4ist\u00f6iss\u00e4 ja puolivillaisissa yrityksiss\u00e4 jatkaa kesken j\u00e4\u00e4neit\u00e4 opintoja, eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole kovin miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 muisteltavaa. J\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen minulla oli luultavasti muiden riesojen lis\u00e4ksi (ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 osittain niiden vuoksi) sen verran paha masennus, ett\u00e4 ammattiavusta olisi saattanut olla hy\u00f6ty\u00e4, jos olisin sellaista tajunnut yritt\u00e4\u00e4 hakea. (Sairaalakeikkahommat olivat kuitenkin j\u00e4tt\u00e4neet niin syv\u00e4n ep\u00e4luulon l\u00e4\u00e4k\u00e4rikuntaa kohtaan, etten olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pystynyt p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n siit\u00e4 yli vaikka olisinkin tajunnut tilanteen.)
\nToisaalta n\u00e4in\u00e4 vuosina tutustuin sosiaalisen median varhaisiin muotoihin, ja sit\u00e4 kautta syntyneet yst\u00e4vyydet auttoivat selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n ja toipumaan. Mukavien ihmisten piiri sai j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n syntt\u00e4ribileit\u00e4kin monena vuonna. Itse asiassa j\u00e4rjestin muutamana vuonna, \u201dsyy se on tekosyykin\u201d -hengess\u00e4, syntt\u00e4ribileet my\u00f6s Rickenbacker-bassolleni. Sarjanumeron perusteella sen syntyajankohdaksi tiedettiin nimitt\u00e4in lokakuu 1974.<\/p>\n
\nOlimme juhlistaneet tapausta jo etuk\u00e4teen kymmenp\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 Kuuban matkalla, ja itse p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n tuli joukko yst\u00e4vi\u00e4 ja kavereita. Tosin 42-vuotisbileet (tietysti!) t\u00e4nne T\u00f6yrynummelle muuttamisen j\u00e4lkeen olivat kyll\u00e4 paljon riehakkaammat…<\/p>\n
\n