{"id":4262,"date":"2012-03-24T11:45:40","date_gmt":"2012-03-24T09:45:40","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=4262"},"modified":"2012-03-24T11:45:40","modified_gmt":"2012-03-24T09:45:40","slug":"mina-ja-kustantamoni-uusintana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=4262","title":{"rendered":"Min\u00e4 ja kustantamoni, uusintana"},"content":{"rendered":"

L<\/big>ike kustannus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna 25 vuotta<\/strong>. Paljon on sin\u00e4 aikana tapahtunut. Olen ollut tekemisiss\u00e4 firman kanssa jotakuinkin alusta alkaen, ja kirjoitin asiasta vanhaan blogiin aikoinaan Liken ollessa vasta yhdeks\u00e4ntoistavuotias. Pistet\u00e4\u00e4np\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4nnekin. T\u00e4st\u00e4 tulee pitk\u00e4 blogahdus…<\/p>\n

(Korjasin ja p\u00e4ivitin pari silmiin sattunutta asiaa. Mutta p\u00e4\u00e4osin teksti on kuuden vuoden takaa.)<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tarina alkaa 80-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Helsingin Kirkkokatu 6:n sittemmin puretussa tiilisess\u00e4 piharakennuksessa, joka er\u00e4iden aikalaiskommenttien mukaan n\u00e4ytti ”ulkopuolelta navetalta, sis\u00e4puolelta kaatopaikalta”. Nykyisess\u00e4 Tieteiden talossa kadun varrella pidettiin mm. fysiikan ja matematiikan laskuharjoitustunteja, piharakennuksessa majaili matematiikan, fysiikan ja tietojenk\u00e4sittelyopin opiskelijoiden ainej\u00e4rjest\u00f6n Limes ry<\/a>:n toimisto ja kirjapaino. Painon tuotantoon kuului omien ja muiden j\u00e4rjest\u00f6jen lehti\u00e4, luonnontieteiden oppikirjoja, punk-fanzineja sek\u00e4 jokunen elokuva-alan julkaisu, joita LImeksen ElokuvaKErho eli LIEKE toteutti. Tuohon aikaan elokuvakirjoja ei pahemmin suomeksi julkaistu, joten kerholaiset yst\u00e4vineen katsoivat, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olisi ns. sosiaalinen tilaus. Olin samaa mielt\u00e4 Liekkeen elokuvailtojen vakiok\u00e4vij\u00e4n\u00e4. Notkuin toimistolla v\u00e4lill\u00e4 miltei p\u00e4ivitt\u00e4in, vaikka en aina mit\u00e4\u00e4n erityisen hy\u00f6dyllist\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6mme eteen tehnytk\u00e4\u00e4n, kahvinjuontia lukuun ottamatta.\u00a0 Olin kuitenkin hyv\u00e4\u00e4 pataa painohommista huolehtivien Pablon ja Hannun sek\u00e4 toimistop\u00e4ivyst\u00e4jien kanssa, joten ei minua kai kauhean pahalla siell\u00e4 katseltu. Olinhan min\u00e4 ollut joka tapauksessa Limeksen hallituksessa ja kulttuurisihteerin\u00e4, sek\u00e4 kirjoitellut ja piirrellyt Sykloidi<\/em>-lehteen.<\/p>\n

Kahvin ja satunaisten talouskonjakkihuikkien lomassa oli kehittynyt ajatus kustannusyhti\u00f6n perustamisesta elokuva- ja musiikkikirjojen sun muun sellaisen tekemiseen. Se syntyi vasta vuonna 1987, jolloin olin parisuhdeteknisist\u00e4 syist\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt toimistossa notkumisen v\u00e4hemm\u00e4lle. Kuulin firman perustamisesta vasta j\u00e4lkik\u00e4teen enk\u00e4 siis p\u00e4\u00e4ssyt perustajaosakkaaksi. Virallisesti tulin mukaan vasta v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemm\u00e4n osakeannin my\u00f6t\u00e4, mutta heittelin kyll\u00e4 sit\u00e4kin ennen (pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4kin) kaikenlaisia ideoita siit\u00e4 mit\u00e4 pit\u00e4isi julkaista. Tein my\u00f6s joitakin pikkuhommia, mm. kirjoitin konekirjoitusliuskoilta tietokonelevykkeelle Raine Werner Fassbinderin el\u00e4m\u00e4kerran<\/a> filmografiaa. (Se opetti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n WordPerfectin makroja: Fassbinderin ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 oli monia hankalannimisi\u00e4 j\u00e4seni\u00e4, kuten Hanna Schygulla ja Xaver Schwartzenberger.) Sittemmin olin muutaman vuoden yhti\u00f6n hallituksen varaj\u00e4senen\u00e4kin 90-luvun alussa.<\/p>\n

Silloin tuore kustantamo oli jo joutunut luopumaan alkuper\u00e4isest\u00e4 Lieke-nimest\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4inen isompi lehtijuttu Hesarissa oli poikinut puhelinsoiton tamperelaista Liekkeen sukua edustavalta juristilta. Sukunimi oli suojattu, joten sit\u00e4 ei saanut noin vain k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken maailman ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isten firmojen nimiss\u00e4k\u00e4\u00e4n. E-kirjain tipautettiin pois, ja Like oli syntynyt.<\/p>\n

Minulla on aina ollut taipumusta p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttymiin. Yksi niist\u00e4 oli, ett\u00e4 Peter Guralnickin lyhyt, mutta loistava el\u00e4m\u00e4kerta Searching for Robert Johnson<\/em> pit\u00e4isi saada suomennettua. (Robert Johnson -fiksaatio ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n harvinaista meid\u00e4n bluesista kiinnostuneiden kohdalla. Ensimm\u00e4inen cd-muodossa ostamani levytys oli Johnsonin Complete Recordings<\/em> -boksi. Toinen oli klassikko sekin, eli Kari Peitsamon & Ankkulin Jatsin syvin olemus<\/em>.) Puhuin hankkeesta Likell\u00e4 moneen kertaan, ja jonkinlaisia tiedustelujakin l\u00e4hetettiin. Kun olin 90-luvun alussa onnistunut hankkimaan ensimm\u00e4isen oman tietokoneeni ja ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi p\u00e4\u00e4dytty\u00e4ni minulla oli aikaa, naputtelin jopa ihan oman suomennokseni. Annoin sen luettavaksi parille Likess\u00e4 py\u00f6riv\u00e4lle tyypille ja sain tekstist\u00e4 kiitoksiakin, mutta asia ei johtanut mihink\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4…<\/p>\n

* * *<\/p>\n

1990-luvun puoliv\u00e4liin menness\u00e4 Liken toiminta oli kasvanut ja ammattimaistunut. Limeksen nurkista oli muutettu ensin Vironkadulle (siihen nykyiseen notkelmakohtaan, joka viel\u00e4 1800-luvulla tunnettiin nimell\u00e4 Paskalampi) ja sitten Kulmakadulle. Suurin osa firman perustaneesta, opiskelleesta kaveriporukasta oli hajautunut muille aloille duuniin. Hannu oli edelleen t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4isesti (ja v\u00e4h\u00e4n ylikin) mukana, samoin Timppa. Firmaan tuli t\u00f6ihin nuorempaa v\u00e4ke\u00e4, viihtyi pari vuotta, j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 toimintaan ja siirtyi sitten muualle. (Esimerkiksi sittemmin kirjailijana menestynyt Katja Kallio ja televisiotoimittajanakin vaikuttanut Henrik Laine.)<\/p>\n

Osakkaana pidin firmaan yhteytt\u00e4, k\u00e4vin yhti\u00f6kokouksissa ja bileiss\u00e4, tein joskus sekalaisia hanttihommiakin. Joskus vuoden 1995 lopussa Hannu yll\u00e4tt\u00e4en soitti ja kysyi minua k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n Cristopher Sandfordin Kurt Cobain<\/em> -el\u00e4m\u00e4kertaa. En tied\u00e4, mist\u00e4 olin tullut h\u00e4nen mieleens\u00e4. Olin toki kirjoittanut musiikista paljonkin Rumbaan. Luulin silloin, ett\u00e4 h\u00e4n oli n\u00e4hnyt muutamaa vuotta aikaisemmin v\u00e4kert\u00e4m\u00e4ni Robert Johnson -k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen, mutta my\u00f6hemmin selvisi ettei h\u00e4n ollut tiennyt mit\u00e4\u00e4n sen olemassaolosta.<\/p>\n

No, puolity\u00f6t\u00f6n toimittajanretku (jota hommaa inhosin: se geneettisest\u00e4 ammatinvalinnasta) oli tietenkin halukas heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n toisenlaiseen duuniin. Haaste osoittautui paljon hankalammaksi kuin olin osannut kuvitellakaan ja vei tolkuttomasti aikaa. Mutta syntyi lopulta, ja ensimm\u00e4inen k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6ni julkaistiin syyskuussa 1996, v\u00e4h\u00e4n yli kymmenen vuotta sitten. Rokkit\u00e4htiel\u00e4m\u00e4kerrat eiv\u00e4t olleet t\u00e4h\u00e4n aikaan kovinkaan yleisi\u00e4 ja Cobainin kuolemasta oli vain kaksi vuotta, joten kirja sai melkoisesti huomiota, jota s\u00e4teili k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4\u00e4nkin. Minua haastateltiin Radiomafiaan ja Jyrkiin. Arvostelijat eiv\u00e4t olleet erityisen ihastuneita kirjasta eiv\u00e4tk\u00e4 sen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen laadusta, mik\u00e4 tipautti sopivasti maan pinnalle. Ura oli kuitenkin urkenemassa, ja ty\u00f6stin parhaillaan ensimm\u00e4ist\u00e4 Philip K. Dick -suomennostani kirjasta Time Out Of Joint<\/em>, joka kulki pitk\u00e4\u00e4n pressitiedotteissa nimell\u00e4 Nyrj\u00e4ht\u00e4nyt aika<\/em>. Onneksi ennen kirjan valmistumista minulle selvisi ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli sitaatti Hamletista, joten painettuun versioon saatiin nimeksi paljon asianmukaisempi On aika sijoiltaan<\/em>.<\/p>\n

Julkaisuja alkoi tulla lis\u00e4\u00e4: muusikkoel\u00e4m\u00e4kertoja, lis\u00e4\u00e4 Dicki\u00e4,… v\u00e4lill\u00e4 kirjojen k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen j\u00e4i sivutoimeksi, kun onnistuin saamaan ”oikean” ty\u00f6paikan silloisessa Brossco Systemsiss\u00e4, miss\u00e4 k\u00e4\u00e4nsin ja lokalisoin manuaaleja, ohjelmia ja mainosmateriaalia mm. Applelle ja Adobelle. Oikean, hyv\u00e4henkisen ty\u00f6yhteis\u00f6n j\u00e4senen\u00e4 oleminen oli upeaa vaihtelua kotona yksin nyhj\u00e4\u00e4miselle – ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisemm\u00e4t tulot auttoivat kummasti purkamaan kasautuneita velkoja. El\u00e4m\u00e4ntilanteeni alkoi olla muutenkin muuttumassa toisenlaiseksi. Kun Hannu soitti minulle kev\u00e4ttalvella 1999, kyse ei ollutkaan taas yhdest\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6shankkeesta: h\u00e4n tarvitsi konttorille taittajaa ja kustannustoimittajaa. Niit\u00e4 hommia olin tehnyt ennenkin satunnaisesti, nyt oli tarjolla pysyv\u00e4mpi kiinnitys. Siirtyminen ”omaan” firmaan ja mieluisammat, vaihtelevammat hommat saivat sanomaan kyll\u00e4.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Viihdyin Liken konttorihommissa parisen vuotta. Tein kirjojen taittoja (pari kanttakin<\/a>), kustannustoimitin, luin k\u00e4sikirjoituksia, toimin mikrotukihenkil\u00f6n\u00e4 ja niin edelleen. Viihdyin mukavassa ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4. Muutaman kerran j\u00e4in kuitenkin ”virkavapaalle” t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4iseksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4ksi ja huomasin viihtyv\u00e4ni viel\u00e4kin paremmin. El\u00e4m\u00e4ntilanteeni oli nyt perin toisenlainen kuin aikaisemmin – olin vastik\u00e4\u00e4n mennyt naimisiin ja er\u00e4\u00e4nlainen virtuaality\u00f6yhteis\u00f6 oli syntynyt my\u00f6s k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4kollegoiden kesken – joten lopulta ”virkavapaa” piteni ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen mittaiseksi ja palasin konttorihommiin vain kuukauden ajaksi paria vuotta my\u00f6hemmin, kun taittoty\u00f6h\u00f6n tarvittiin hein\u00e4kuun sesonkikaudeksi kiireapulaista.<\/p>\n

Konttorilla istuessa oli tullut Hannun kanssa puhetta Robert Johnsonista, ja minulle selvisi ett\u00e4 h\u00e4nelle selvisi vasta nyt, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6s tosiaan oli olemassa. Min\u00e4 puhaltelin ty\u00f6st\u00e4ni p\u00f6lyt, editoin sit\u00e4 parhaan taitoni mukaan ja Robert Johnson – Blueslegendan j\u00e4ljill\u00e4<\/a><\/em> saatiin painoon. Er\u00e4s ympyr\u00e4 sulkeutui k\u00e4\u00e4nn\u00f6surani osalta, ja melkoisen hyvin kaupaksi k\u00e4ynyt teos avasi ehk\u00e4 osaltaan markkinoita my\u00f6s my\u00f6hemmille bluesin ja muun juurimusiikin tekij\u00f6ihin liittyv\u00e4lle kirjallisuudelle.<\/p>\n

Freelancer-k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4 en tietenk\u00e4\u00e4n ole sidottu tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 vain yhdelle kustantajalle, ja pikku hiljaa t\u00f6it\u00e4 alkoi tulla muualtakin. Nemo oli tarjonnut Jalokivivarkaan tunnustuksia<\/a><\/em> ensin Lindholmin Jussille, joka kuitenkin oli sill\u00e4 hetkell\u00e4 t\u00e4ysty\u00f6llistetty. Niinp\u00e4 Jussi ilmestyi Kirjan ja ruusun p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Espalla SKTL:n kojulle, jossa min\u00e4 olin p\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4n\u00e4, ja vei minut Nemon<\/a> kojulle neuvottelemaan. Kuulin b\u00e4ndikaverilta, ett\u00e4 Johnny Kniga etsi rockia tuntevaa suomentajaa Red Hot Chili Peppersin historiikille<\/a>, l\u00e4hetin s\u00e4hk\u00f6postia Jaskalle, ja tuttu mies palkkasi minut hommaan. Kariston v\u00e4ki etsi Sean Stewartin Keh\u00e4<\/a><\/em>-romaanille sf:\u00e4\u00e4 ja rockmusiikkia tuntevaa suomentajaa SKTL:n j\u00e4senhakemistosta<\/a> ja l\u00f6ysi minut. Useimmat n\u00e4ist\u00e4 ovat poikineet my\u00f6s my\u00f6hempi\u00e4 hankkeita. Jossakin vaiheessa huomasin, etten ollut tehnyt Likelle yht\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 pariin vuoteen. Ei sill\u00e4 etteik\u00f6 muutamista projekteista olisi k\u00e4yty keskusteluja, ne eiv\u00e4t vain aikataulu- tai muista syist\u00e4 olleet johtaneet sopimukseen.<\/p>\n

Omat 2000-luvun kirjani ovat kuitenkin kaikki ilmestyneet Likelt\u00e4. Se tapahtui oikeastaan varsin luonnostaan enk\u00e4 oikeastaan edes ajatellut l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n kustantajaa muualta. Paitsi ett\u00e4 minulla oli lafkaan vanhoja yhteyksi\u00e4 ja paljon tuttuja ihmisi\u00e4, se oli muun tuotantonsa ja profiilinsa osalta my\u00f6s erinomaisen sopiva taho sek\u00e4 Kotistudiolle<\/a><\/em> ett\u00e4 tieteisromaaneille.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2003 olin tehnyt p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ryhty\u00e4 lopultakin kirjoittamaan mieless\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n (perusidealtaan itse asiassa kymmenkunta vuotta) py\u00f6rinytt\u00e4 romaani-ideaa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tosissaan. Niin, ett\u00e4 oikeasti varaan sille aikaa tehd\u00e4 homma t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4isen\u00e4 ty\u00f6n\u00e4. Hyvin etuk\u00e4teen suunnitellen, niin ettei juttu taas kerran nyyk\u00e4hd\u00e4 ensimm\u00e4isen luvun j\u00e4lkeen: ”\u00c4h, ei t\u00e4\u00e4 oikein toimi.”<\/p>\n

Samaan aikaan kehittelin strategiaa saada kirja julkaistua – mieluiten ilman tavanomaista vuoden (tms.) odottelua k\u00e4sikirjoituspinossa. Joten tuumasta toimeen. Liken konttorilla k\u00e4ydess\u00e4ni n\u00e4in kotimaisesta kirjallisuudesta siihen aikaan vastanneen Artsin. Kuulumisten kyselemisen lomassa heitin sitten: ”Niin, mun on muuten tarkoitus kirjoittaa tossa kes\u00e4ll\u00e4 tieteisromaani. M\u00e4 voisin tuoda sulle v\u00e4h\u00e4n alkua sitten kun sit\u00e4 alkaa olla kasassa, ja s\u00e4 voisit kertoa ett\u00e4 tuntusko juttu toimivan.” Artsi my\u00f6ntyi, vaikuttipa jopa jossain m\u00e4\u00e4rin kiinnostuneelta. Kotimaista scifi\u00e4 ei silloin julkaistu senk\u00e4\u00e4n vertaa kuin nyky\u00e4\u00e4n, mutta Artsilla ei ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n erityisempi\u00e4 ennakkoluuloja lajityyppi\u00e4 kohtaan.<\/p>\n

Kes\u00e4kuun mittaan v\u00e4s\u00e4sin kuusi ensimm\u00e4ist\u00e4 lukua. Aivan ensimm\u00e4inen luku lopullisia alkusanojaan my\u00f6ten (”Sin\u00e4 kiusaat minua.”) oli itse asiassa ollut olemassa jo vuoden – siit\u00e4 oli ollut tulossa yksi lis\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4laatikon kymmenien ensimm\u00e4isten lukujen seuraan. Nyt minulla oli kuitenkin Suunnitelma, jonka varassa sain hommaa eteenp\u00e4in. Lykk\u00e4sin kuusi lukua Artsille ja palasin jatkamaan kirjoittamista. Pari viikkoa my\u00f6hemmin Artsi soitteli: ”Nii, oots\u00e4\u00e4 ajatellu millaista aikataulua t\u00e4n julkaisulle?” Puhuimme aikataulut selviksi. Puhelun j\u00e4lkeen kesti hyv\u00e4n tovin ennen kuin pystyin jatkamaan kirjoittamista.<\/p>\n

Kirjoitusty\u00f6 alkoi olla loppuvaiheissaan kun minut pyydettiin kes\u00e4taittajaksi Liken konttorille. Harkitsin hetken, mutta toisaalta – olin v\u00e4kert\u00e4nyt omaa teksti\u00e4 jo toista kuukautta, kev\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6starkoituksiin saadut kirjastoapurahat oli jo kulutettu ja rahalle tarvetta. Uskoin pystyv\u00e4ni jatkamaan kirjan loppuun sivutoimisestikin. Itse asiassa joitakin p\u00e4tki\u00e4 kirjoittelin t\u00f6iss\u00e4kin, kun muun porukan silm\u00e4 v\u00e4ltti ja oli muutenkin rauhallisempi hetki. Flow pysyi mukavasti p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Artsi lykk\u00e4si jossakin vaiheessa kommentoimansa alkuosan. Kuudennen luvun loppuvaiheissa oli oikeastaan ainoa suurempi muutospyynt\u00f6: ”T\u00e4ss\u00e4 vois olla v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 \u00e4ks\u00f6ni\u00e4.” P\u00e4hk\u00e4ilin tuota tovin, ja upotin lukuun pienen erillisen tarinanp\u00e4tk\u00e4n, ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n kohtaan sitten toisen, joka sitoi edellisen kokonaisuuteen (ainakin omasta mielest\u00e4ni).<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kirjalla ei ollut viel\u00e4 nime\u00e4. Olin itsekseni kutsunut sit\u00e4 puolivitsin\u00e4 ”Aleksandria-romaaniksi”, mutta ajattelemattakaan ett\u00e4 sit\u00e4 voisi miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lopullisena. Ensimm\u00e4inen vakavampi idea oli ”Aleksandria 391 jKr.”, mutta sekin n\u00e4ytti kornilta. Lopulta en keksinyt muuta kuin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 numeron ymp\u00e4rilt\u00e4 krumeluurit pois. Niin siit\u00e4 tuli 391<\/em>. Arvelin, ett\u00e4 kannentekij\u00e4 ilahtuisi lyhyest\u00e4 nimest\u00e4.<\/p>\n

Syksyll\u00e4 sopimusta tehdess\u00e4 Artsi kys\u00e4isi, oliko minulla mit\u00e4\u00e4n kansi-ideaa. Ilmoitin, ett\u00e4 voisin jotakin heitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle s\u00e4hk\u00f6postitse. V\u00e4kersin pikaisesti kokoon dramaattisen mustapohjaisen kansikuvan Aleksandrian kartasta, Trajanuksen riemukaaren valokuvasta ja de Havilland Mosquito -tiedustelukoneen varjokuvasta. Kirjan nimi erottui kannesta l\u00e4pitunkevan turkoosina. Seuraavan kerran konttorilla k\u00e4ydess\u00e4ni n\u00e4in kuvan printin Artsin k\u00e4sikirjoitusnivaskan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja tajusin kauhukseni, ett\u00e4 tuosta oli hyv\u00e4\u00e4 vauhtia tulossa kirjan lopullinen kansikuva. N\u00e4ytin kuvaideaa muutamalle yst\u00e4v\u00e4lle ja pyysin kommentteja. Sit\u00e4 pidettiin kovin uhkaavan dramaattisena – mit\u00e4 kirja itse ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut, ja aivan tarkoituksella Muutin karttapohjan kellerv\u00e4n pergamentin v\u00e4riseksi, t\u00e4ydensin yhdelm\u00e4\u00e4 ns. Antikytheran laitteen<\/a> asteikolla, tein p\u00e4\u00e4lle tekstuurin. Kannen viimeisteli sitten Tommi konttorilla, mutta ratkaisut olivat kirjasimia lukuun ottamatta aika pitk\u00e4lti minun tekosiani. Se erottui komeasti muiden sf-kirjojen seasta jo maanl\u00e4heisilt\u00e4 v\u00e4reilt\u00e4\u00e4n – erottui ehk\u00e4 turhankin paljon, niin ettei sf-romaania etsiv\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarttunut tuollaisenn\u00e4k\u00f6iseen kirjaan.<\/p>\n

Kirjan julkaiseminen suhteellisen aikaisin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei sek\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut hyv\u00e4 idea: arvostelut ja sit\u00e4 kautta julkisuus ilmestyiv\u00e4t vasta loppukev\u00e4\u00e4ll\u00e4, jolloin kev\u00e4\u00e4n kirjanostosesonki oli jo ohi. Mutta sill\u00e4 tavalla sent\u00e4\u00e4n v\u00e4ltyin j\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 syksyn supert\u00e4htien jalkoihin. Ja p\u00e4\u00e4sin Pentinkulman p\u00e4ivien<\/a> esikoiskirjailijaseminaariin jo samana vuonna. Se nosti itsetuntoa: minut on laskettu Oikeaksi Kirjailijaksi! (Sit\u00e4 tietysti laski se, ettei Hesari katsonut minua aiheelliseksi ehdokkaaksi omalle esikoiskirjailijapalkinnolleen. No, ei kaikkea voi saada…)*<\/p>\n

Ei Kolmeysiykk\u00f6sest\u00e4<\/em> myyntimenestyst\u00e4 tullut, mutta kriittinenkin palaute sis\u00e4lsi niin positiivisia aineksia, ett\u00e4 seuraavaa romaania oli hyv\u00e4 suunnitella. Artsi l\u00e4hti Likelt\u00e4 muihin hommiin ja Alshainin k\u00e4sikirjoituspino p\u00e4\u00e4tyi sitten aikanaan Stellan p\u00f6yd\u00e4lle. Konttorilla py\u00f6ri nyttemmin paljon minulle uutta v\u00e4ke\u00e4. Tavallaan putosin pois siin\u00e4 vaiheessa, kun minulla kauan roikkunut Liken sis\u00e4inen s\u00e4hk\u00f6postiosoite lakkasi olemasta voimassa – mik\u00e4 oli ihan asiallista, eih\u00e4n konttorin sis\u00e4inen kommunikaatio minulle kuulunut. Markkinoin tietysti omaa kirjaani rahkeiden mukaan, py\u00f6rin bileiss\u00e4 ja pikkujouluissa sek\u00e4 yhti\u00f6kokouksissa. Nyttemmin Like oli jo niin vakavarainen firma, ett\u00e4 kerran vuodessa tilille kilahti jopa pikkuisen osinkoa. Piipahdin Meritullinkadun kellarissa kuitenkin silloin t\u00e4ll\u00f6in tekem\u00e4ss\u00e4 asiaa. Avainkin minulla oli edelleen. Siit\u00e4 jouduin (j\u00e4lleen aivan asiallisesti) luopumaan kustannuspuolen siirtyess\u00e4 uusiin tiloihin Liisankadulla. Satuin tulemaan konttorille dramaattisella hetkell\u00e4: henkil\u00f6kunnalle oli juuri hetke\u00e4 aikaisemmin ilmoitettu Liken kustannustoiminnan myynnist\u00e4 Otavalle. Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen yhti\u00f6kokouskutsu l\u00f6ytyi seuraavana iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 postilaatikosta.<\/p>\n

Kokouksen my\u00f6t\u00e4 hahmottui sitten t\u00e4m\u00e4 juridis-taloudellinen kuvio: vanha Oy Like Kustannus Ltd., jonka osakas olin, muutti nimekseen Rosebud Books Oy. Otava perusti uuden, kokonaan omistamansa yhti\u00f6n nimelt\u00e4 Like Kustannus Oy, jolle vanhan Liken kustannustoiminta (ja suurin osa henkil\u00f6kuntaa) siirtyi. Rosebud huolehtii edelleen Like-kirjakaupoista ja messujen kirjamyynnist\u00e4. Joten kustantamo-osakkaan sijaan olen nyky\u00e4\u00e4n kirjakauppafirman osakas.<\/p>\n

Muuten muutokset olivat kustantamon puolella – ainakin minun n\u00e4hd\u00e4kseni – varsin v\u00e4h\u00e4isi\u00e4. Syyskauden avajaiset jatkuivat edelleen Kirjalla, mik\u00e4 on s\u00e4\u00e4li: funkkissalin akustiikka on luokattoman kehno. Pidin ehdottomasti enemm\u00e4n aikaisempien vuosien Tervasaaren bileist\u00e4. Sit\u00e4 paitsi Terviksess\u00e4 pystyttiin kuulakisojen ohella pit\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s neppiskilpailu. Viimeisen j\u00e4rjestetyn skaban voitin min\u00e4, joten olen edelleenkin Liken hallitseva neppismestari. (Kulttuurihistoriallisena anekdoottina lis\u00e4tt\u00e4k\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 samaiseen kisaan osallistui my\u00f6s Pentti Holappa, joka joutui valitettavasti keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Neppaamisen vaatima kumartelu ei tehnyt hyv\u00e4\u00e4 veteraanin sel\u00e4lle.) Alshainin<\/em> markkinointiin on ehk\u00e4 enemm\u00e4n varaa, joskin kaikissa mainoksissa (ja useimmissa arvosteluissa) on edelleenkin kirjan kannen varhaisversio, jonka (t\u00e4ll\u00e4 kertaa) v\u00e4kersin jo ennen kuin kirjoitin itse kirjaa. Mielenkiintoinen oli Liken ilmoitus er\u00e4\u00e4nviikkoisessa Vihre\u00e4ss\u00e4 langassa: lehden profiiliin sopivan poliittisen kirjallisuuden lomassa oli ainoana kaunokirjallisena teoksena Alshain<\/em>: ”Iso vihre\u00e4 mies kirjoittaa ihmisl\u00e4heist\u00e4 scifi\u00e4!” Ja per\u00e4ss\u00e4 sitaatti Langan toimittajakuntaan kuuluvan Vesa Sis\u00e4t\u00f6n KirjaIN<\/em>-lehteen kirjoittamasta arviosta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ja bonuksena viel\u00e4 artikkeli \u201dMin\u00e4 ja toinenkin kustantamoni…<\/h3>\n

K\u00e4\u00e4nt\u00f6piiri syntyi samoihin aikoihin Liken kanssa 1980-luvun loppupuolella julkaisemaan nais- ja kehitysmaa-aiheista kirjallisuutta. Itse p\u00e4\u00e4dyin firman kanssa tekemisiin aluksi l\u00e4hinn\u00e4 siksi, ett\u00e4 sen perustajiin kuuluneen Leena Reimanin aviomies oli is\u00e4ni vanha ty\u00f6kaveri ja naapuri. Minut palkattiin sitten pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vuoden 1990 tienoilla tietokonelaitteistoa, jolla tehtiin sittemmin my\u00f6s K\u00e4\u00e4nt\u00f6piirin kirjojen toimitusty\u00f6t\u00e4 ja taittoja. Siihen aikaan skannerin ja taitto-ohjelman saaminen toimimaan ongelmitta kesken\u00e4\u00e4n ja kaiken muun kanssa oli viel\u00e4kin hankalampaa kuin nyky\u00e4\u00e4n. Uskokaa pois. Kaiken lis\u00e4ksi systeemiin tuli ongelmia juuri Kiinan-matkalle<\/a> l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 iltana, joten singahdin Korsosta Kumpulaan selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa. Jos oikein muistan, saimme homman suurin piirtein selvitetty\u00e4kin, per\u00e4ti, muutaman tunnin \u00e4hellyksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4nt\u00f6piirin alkuper\u00e4iselt\u00e4 porukalta alkoi muiden t\u00f6iden ja tekemisten vuoksi veto loppua 1990-luvun lopulla ja firma oli vajoamassa p\u00f6yt\u00e4laatikkoon. Naiskustantamon avuksi tuli kuitenkin jonninmoista yhteisty\u00f6t\u00e4 koko ajan harrastanut mieskustantamo Like, ja osti yhti\u00f6n.<\/p>\n

(Liken pitk\u00e4aikainen maine ”mieskustantamona” perustuu er\u00e4\u00e4n tarinan mukaan er\u00e4\u00e4seen tapahtuma-ilmoitukseen, jonka loppulauseeksi oli kirjoitettu ”Kaikki halulliset tervetuloa!” – paitsi ett\u00e4 ly\u00f6ntivirheen takia siin\u00e4 lukikin ”Kaikki kalulliset tervetuloa!” Tarinan mukaan kyseisen ilmoituksen laatija oli Liken alkuaikojen puuhamies ja nykyinen elokuvamoguli Mika Siltala.)<\/p>\n

K\u00e4\u00e4nt\u00f6piiri pysyi muutamia vuosia erillisen\u00e4 yhti\u00f6n\u00e4, ja sit\u00e4 vet\u00e4nyt kustannustoimittaja Kaisa organisoi toimintaa ja kirjoja ideoimaan osin Liken porukasta ja osittain muista kiinnostuneista koostuneen ty\u00f6ryhm\u00e4n, joka kokoontui parin kuukauden v\u00e4lein juttelemaan, kehittelem\u00e4\u00e4n ideoita ja kommentoimaan luettaviksi saamiaan potentiaalisia k\u00e4\u00e4nn\u00f6shankkeita. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6ryhm\u00e4n aikoja muistelen vilpitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 kaiholla. Ajatusten ja ideoiden heittely kiireett\u00f6m\u00e4ss\u00e4, paineettomassa ja hengelt\u00e4\u00e4n upeassa porukassa viinin ja pikkupurtavan lomassa oli juuri sellaista, mit\u00e4 kulttuuritoiminta voi parhaimmillaan olla: usein puhe johti my\u00f6s tekoihin. Olin muuten parin vuoden ajan my\u00f6s K\u00e4\u00e4nt\u00f6piiri Oy:n hallituksen puheenjohtaja, mik\u00e4 kuulostaa komeammalta kuin onkaan. Papereihin tarvittiin nimi ja min\u00e4 olin – Liken silloisena taittaja\/kustannustoimittajana – n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti paikalla.<\/p>\n

N\u00e4iden aikojen hankkeita oli my\u00f6s suomentaa Alison Bechtelin mainiota sarjakuvaa Dykes To Watch Out For, johon yst\u00e4v\u00e4ni Eva oli tutustuttanut minut v\u00e4h\u00e4n aikaisemmin. K\u00e4\u00e4nn\u00f6s ei ollut omani (Stina Gr\u00f6nroos teki taatusti parempaa ty\u00f6t\u00e4 kuin mihin min\u00e4 olisin pystynyt) mutta minulla oli panokseni sarjan ensimm\u00e4iseksi tarkoitetun albumin materiaalin valinnassa. Niin, ja albumin suomenkielisess\u00e4 nimess\u00e4, jota pallottelimme Evan kanssa s\u00e4hk\u00f6postitse, kunnes p\u00e4\u00e4dyimme molempien mielest\u00e4 kelvolliseen versioon. Pitk\u00e4\u00e4nh\u00e4n pressimateriaalissa py\u00f6ri nimiversio Varokaa! Lesboja liikkeell\u00e4!<\/em> joka on ehk\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin v\u00e4\u00e4rin tulkittu v\u00e4\u00e4nn\u00f6s alkuper\u00e4isest\u00e4 nimest\u00e4: ensimm\u00e4iset DTWOF-piirroksethan olivat yksitt\u00e4isi\u00e4 ”muotokuvia”, joissa oli sitten nimi ja runons\u00e4e. T\u00e4lt\u00e4 pohjalta parempi suomennos olisi ehk\u00e4 ollut Huomionarvoisia lesboja<\/em>, mutta sek\u00e4\u00e4n ei tuntunut sitten oikein toimivalta. Pallottelumme p\u00e4\u00e4tyi sitten nimeen Lepakkoel\u00e4m\u00e4\u00e4<\/a><\/em>, mit\u00e4 on ihmetelty my\u00f6s Alison Bechtelin blogissa, ja miss\u00e4 nimen merkitys on my\u00f6s selitetty. Albumi ei sitten myynyt kovinkaan hyvin, mik\u00e4 on s\u00e4\u00e4li. DTWOF on hieno sarjakuva. Onneksi sit\u00e4 on pystynyt seuraamaan Alison Bechtelin blogin<\/a> kautta.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4nt\u00f6piirin nimiss\u00e4 julkaistiin muutakin, eritt\u00e4in laadukasta kirjallisuutta Liken hoivissa tapahtuneen muutaman vuoden mittaisen uudelleen elpymisen my\u00f6t\u00e4. V\u00e4hitellen toiminta kuitenkin hiipui ja yhti\u00f6 sulautettiin lopullisesti Likeen. Harmi, mutta mink\u00e4s teet. Firman molempien toimintakausien kirjoja on kuitenkin edelleen saatavissa Liken<\/a> kautta, joten K\u00e4\u00e4nt\u00f6piirin kohtalo on sent\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n parempi kuin monella muulla pienkustantamolla. Alkuper\u00e4isen K\u00e4\u00e4nt\u00f6piirin puuhaihmisiin kuulunut Leena Reiman py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n hienoa Pieni Karhu <\/a>-lastenkirjakustantamoa, jolle min\u00e4kin Liken konttoriaikoinani tein jonkin verran taittohommia. (Aivan erityisesti on j\u00e4\u00e4nyt mieleen Shel Silversteinin kirja Antelias puu<\/a>, jota taitoin pala kurkussa ja kyynel silm\u00e4ss\u00e4. Kirjan lukeneet kyll\u00e4 tajuavat, miksi.)<\/p>\n

___
\n* Minullekin selvisi vasta taannoin, ett\u00e4 Hesarin esikoiskirjailijapalkintokilpailuun pit\u00e4\u00e4 kustantajan erikseen ilmoittaa jokainen siihen mukaan haluttava teos.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Like kustannus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna 25 vuotta. Paljon on sin\u00e4 aikana tapahtunut. Olen ollut tekemisiss\u00e4 firman kanssa jotakuinkin alusta alkaen, ja kirjoitin asiasta vanhaan blogiin aikoinaan Liken ollessa vasta yhdeks\u00e4ntoistavuotias. Pistet\u00e4\u00e4np\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4nnekin. T\u00e4st\u00e4 tulee pitk\u00e4 blogahdus… (Korjasin ja p\u00e4ivitin pari silmiin sattunutta asiaa. Mutta … Jatka artikkeliin Min\u00e4 ja kustantamoni, uusintana<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,5,11,21,18,40,39],"tags":[],"class_list":["post-4262","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijaelamaa","category-kirjallisuus","category-kirjoittaminen","category-kulttuuri","category-meni-jo","category-40","category-alshain"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4262","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4262"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4262\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4272,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4262\/revisions\/4272"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4262"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4262"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4262"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}