{"id":3938,"date":"2011-12-19T22:08:22","date_gmt":"2011-12-19T20:08:22","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3938"},"modified":"2011-12-19T22:08:22","modified_gmt":"2011-12-19T20:08:22","slug":"nauhat-takaisin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3938","title":{"rendered":"Nauhat takaisin"},"content":{"rendered":"

S<\/big>yksyll\u00e4 1985 tulin ostaneeksi<\/strong> varmaankin hintavimman soittimen mit\u00e4 minulla on koskaan ollut. Vuoden 1974 lokakuussa valmistettu punainen Rickenbacker 4001 -bassokitara maksoi Kitarapajalla<\/a> nelisentuhatta markkaa \u2013 uudet Rickenbacker 4003<\/a> -mallit olisivat olleet yli seitsem\u00e4n tonttua \u2013 ja lis\u00e4hintaa tuli siit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4tin soittimen saman tien remonttiin. Halusin nauhallisesta bassosta nauhattoman: olin poistanut entisest\u00e4 Yamahastani nauhat itse, mutta t\u00e4m\u00e4n arvosoittimen j\u00e4tin ammattilaisten k\u00e4siin. Tulos olikin erinomainen. Punainen \u2019Backer on ollut mainio nauhaton basso jo yli kaksikymment\u00e4 vuotta. Sittemmin olen itsekin modifioinut sit\u00e4 edelleen, muuttanut elektroniikan kytkent\u00f6j\u00e4, vaihtanut pleksin ja tallamikrofonin, hionut kaulan takaa lakat pois (koska paljas puu tuntuu mukavammalta k\u00e4delle kuin paksu lakkaus).<\/p>\n

(On minulla ollut joku katumuksen hetkikin n\u00e4iden vuosien mittaan. Tarkkaan ottaen sellainen sattui katsellessani telkkarista Mot\u00f6rheadin konserttia. Lemmyn Rickenbacker-soundia ei pysty saamaan aikaan nauhattomalla: h\u00e4nh\u00e4n soittaa bassoaan kuin komppikitaraa.)<\/p>\n

Viime vuosina olen rakennellut itselleni kaksikin vallan mainiota nauhatonta bassoa, ja jossakin vaiheessa juolahti mieleen ajatus laittaa \u2019Backeriin uudelleen nauhat. Tuumasta toimeen tarttumista hidasti (jonkin aikaa) pelko siit\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4 ja rakas soitin menisi k\u00e4mm\u00e4ilyjen ja amat\u00f6\u00f6rim\u00e4isen h\u00f6lm\u00f6ilyn vuoksi piloille. Pohtimista aiheutti my\u00f6s \u2019Backerin omintakeinen otelautaratkaisu. Ruusupuuotelauta on nimitt\u00e4in lakattu, ja siin\u00e4 on reunalista. Lakkausta harrastetaan yleens\u00e4 vain Fender-tyylisiss\u00e4 vaahteraotelaudoissa, eik\u00e4 niiss\u00e4 ole yleens\u00e4 reunalistoja.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Soitinkorjaajan aikoinaan vaalealla viilulla tukkimat nauhaurat eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n ylety reunalistoihin asti, joten niiden aukaisemiseksi listat on otettava ensin pois. Mutta mit\u00e4 nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta vanhalle muoviluiskareelle tapahtuu, jos sen irrottaa liimauksistaan? Mureneeko se palasiksi? Kutistuuko se?<\/p>\n

Jonakin hiljaisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulin kokeilleeksi: muovilista n\u00e4ytti irtoavan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin helposti kevyesti mattoveitsell\u00e4 avittaen. Joten vedin syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4, kannoin soittimen nikkaritilaan ja…<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

… totesin, ett\u00e4 listat l\u00e4htiv\u00e4t ihan siististi irti. Ja s\u00e4ilyttiv\u00e4t muotonsa. Viilusuikaleet oli sen j\u00e4lkeen helppoa sahata olemattomiin ohutter\u00e4isell\u00e4 ns. japanilaisella vetosahalla. Seuraava operaatio oli sitten liimata reunalistat takaisin ja hioa otelauta siistiksi.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Otelaudan lakkaamisen suhteen on olemassa kaksi koulukuntaa. Toiset lakkaavat ennen nauhojen kiinnitt\u00e4mist\u00e4, toiset nauhojen j\u00e4lkeen. Itse p\u00e4\u00e4tin kiinnitt\u00e4\u00e4 nauhat ensin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Periaatteessa yksinkertaista nauhojen takomista\/puristamista paikoilleen hankaloitti, ett\u00e4 jotkut vanhan otelaudan urista olivat (luultavasti jo muinaisen viilutuksen j\u00e4ljilt\u00e4) niin v\u00e4lji\u00e4, etteiv\u00e4t nauhojen \u201djuuret\u201d saaneet kunnon otetta. Oli pakko turvautua liimaan ja pist\u00e4\u00e4 homma kuivumaan puristukseen. Lopulta kaikki kuitenkin istuivat siististi aloillaan. Nauhoja laittaessa otelaudan yl\u00e4puolinen reunalista irtosi osittain, ja katkesikin, mutta onneksi sen sai liimattua paikoilleen jotakuinkin ehj\u00e4n ja siistin n\u00e4k\u00f6iseksi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen oli vuorossa lakkaus, ja lakkauksen j\u00e4lkeen pari viikkoa lakan kuivattelua. Nauhojen lakkautumisella ei ollut v\u00e4li\u00e4, koska ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen pinnoite l\u00e4hti sitten nauhojen hionta- ja siistimisvaiheessa pois.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Alkuper\u00e4isen mustan, muovisen yl\u00e4satulan kieliurat oli aikoinaan tietenkin syvennetty nauhattomalle otelaudalle sopiviksi, joten viel\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4 uuden satulan tekeminen. Sopivan aihion l\u00f6yt\u00e4minen ei ollut ihan yksinkertaista, koska \u2019Backerin yl\u00e4satula on poikkeuksellisen korkea, poikkeuksellisen paksun ruusupuuotelaudan vuoksi, ja toisaalta poikkeuksellisen ohut. Pohjoisrannan Millbrookilta<\/a> l\u00f6ytyi kuitenkin riitt\u00e4v\u00e4n lavea ja leve\u00e4 sek\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n ohut luuaihio, josta oli helppo ty\u00f6st\u00e4\u00e4 oikean muotoinen rautasahalla ja hiekkapaperilla. Valkoinen v\u00e4rikin sopii paremmin punavalkoiseen soittimeen kuin alkuper\u00e4inen musta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Siin\u00e4 se nyt sitten on, hivenen alkuper\u00e4isemm\u00e4ss\u00e4 kuosissa kuin aikoihin. Pient\u00e4 s\u00e4\u00e4tely\u00e4 joudun viel\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n \u2013 ja olen joutunutkin, kun yhdess\u00e4 nauhoista osoittautui olleen turhan korkea kohta \u2013 mutta kaiken kaikkiaan remontti n\u00e4ytt\u00e4isi onnistuneen paljon paremmin kuin pelk\u00e4sink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tuota \u201dalkuper\u00e4isemm\u00e4ksi\u201d soitinta ei ole (ainakaan t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4) tarkoitusta laittaa. Olen t\u00e4ss\u00e4 suhteessa ollut tiukasti \u201dsoittimet ovat ty\u00f6kaluja, joita sopii modifioida omia tarpeita paremmin vastaaviksi\u201d -koulukuntaa. T\u00e4m\u00e4n nimenomaisen soittimen suhteen on kuitenkin tullut viime vuosina hieman huolestuneita pohdiskeluja sen minua edelt\u00e4v\u00e4n historian kannalta. En nimitt\u00e4in tied\u00e4 siit\u00e4 oikeastaan mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vuonna 1974 Rickenbackerin bassoja sin\u00e4ns\u00e4 valmistettiin melkoisesti, ja kiiretuotanto n\u00e4kyy t\u00e4ss\u00e4kin: pleksin alla oleva kaulamikin johtokanava on tehty karusti poraamalla, ei jyrsim\u00e4ll\u00e4. T\u00e4t\u00e4 mallia on tuskin silti tuotu siihen aikaan Suomeen kovinkaan montaa kappaletta, ja tuodut yksil\u00f6t ovat olleet melkoisen hintavia. Jos t\u00e4m\u00e4 NJ6323-sarjanumeroinen yksil\u00f6 on tullut maahan jo silloin, sen ensimm\u00e4inen omistaja on luultavasti ollut joku ammattimuusikko, ehk\u00e4 nimek\u00e4skin artisti. On ihan mahdollista, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 bassoa on soitettu jollakin hyvinkin arvostetulla klassikkolevyll\u00e4. Ja jos osoittautuu ett\u00e4 niin on, niin \u201dsoittimet ovat itsess\u00e4\u00e4n taideteoksia jotka on s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 alkuper\u00e4iskunnossa\u201d -koulukuntalaiset voisivat hyvinkin ns. vet\u00e4\u00e4 herneen nen\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

(Olen joskus ihan oikeasti saanut hyvin paheksuvaa spostia tuntemattomalta musiikinyst\u00e4v\u00e4lt\u00e4 siksi, ett\u00e4 olen vaihtanut bassoon tallamikrofonin.)<\/p>\n

Toistaiseksi en ole kuitenkaan onnistunut selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n soittimen aikaisempia vaiheita, huolimatta siit\u00e4 ett\u00e4 aikanaan, vasta haaveillessani t\u00e4m\u00e4n yksil\u00f6n ostamisesta ja kokeillessani sit\u00e4 Kitarapajalla, ovesta k\u00e4veli sis\u00e4\u00e4n sen aikaisempi omistaja ja tunnisti vanhan soittopelins\u00e4: yll\u00e4 olevassa valokuvassakin n\u00e4kyy oksakuvio pleksin reunassa, siin\u00e4 kohtaa mihin muusikko helposti ankkuroi peukalonsa, ja t\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6 on helppo tunnistaa siit\u00e4. (Tasaisen punainen kuultov\u00e4rikin on harvinaisempi kuin musta \u201djetglo<\/a>\u201d ja punertavakeltainen, liukuv\u00e4rj\u00e4tty \u201dfireglo<\/a>\u201d.) En tuntenut tyyppi\u00e4 enk\u00e4 tullut kysyneeksi nime\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Netin kuvahakukaan ei ole tuottanut tuloksia. Tunnettuja 1970-luvun suomalaisia Rickenbacker-basisteja ovat olleet ainakin Wigwamin M\u00e5ns Groundstroem, Alwari Tuohitorven Mika Sundqvist, Jussi Raittinen ja Pekka Pohjola, mutta ei t\u00e4m\u00e4 ainakaan minun kohdalleni sattuneiden kuvien perusteella ole ollut kenenk\u00e4\u00e4n heist\u00e4. Jos joku tunnistaa omansa, tuttunsa tai idolinsa soittimen, olen utelias tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4 sen historiasta. Ja kest\u00e4m\u00e4\u00e4n nurkumatta kaikki \u201dmit\u00e4 s\u00e4 olet sille mennyt tekem\u00e4\u00e4n, grrr\u201d -syyt\u00f6kset.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Syksyll\u00e4 1985 tulin ostaneeksi varmaankin hintavimman soittimen mit\u00e4 minulla on koskaan ollut. Vuoden 1974 lokakuussa valmistettu punainen Rickenbacker 4001 -bassokitara maksoi Kitarapajalla nelisentuhatta markkaa \u2013 uudet Rickenbacker 4003 -mallit olisivat olleet yli seitsem\u00e4n tonttua \u2013 ja lis\u00e4hintaa tuli siit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4tin soittimen saman tien remonttiin. … Jatka artikkeliin Nauhat takaisin<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[15,34],"tags":[],"class_list":["post-3938","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-musiikki","category-rakentelu"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3938","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3938"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3938\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3950,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3938\/revisions\/3950"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3938"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3938"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3938"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}