{"id":3855,"date":"2011-11-25T13:01:32","date_gmt":"2011-11-25T11:01:32","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3855"},"modified":"2011-11-25T13:01:32","modified_gmt":"2011-11-25T11:01:32","slug":"pelkojen-keskella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3855","title":{"rendered":"Pelkojen keskell\u00e4"},"content":{"rendered":"

O<\/big>len ehk\u00e4 maininnutkin<\/strong>, etten kuulu oopperataiteen ylimpiin yst\u00e4viin. En erityisemmin pid\u00e4 laulutyylist\u00e4 enk\u00e4 (pahimmillaan) harlekiinikirjatasoisista tarinoista. J. Robert Oppenheimerin el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja maailman ensimm\u00e4isen ydinpommin r\u00e4j\u00e4ytykseen paneutuva John Adamsin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 Doctor Atomic<\/em><\/a> oli kuitenkin aiheensa perusteella kiinnostava. Olen aikaisemmin n\u00e4hnyt\u00a0 Nixon in Chinan<\/em>, jossa tykk\u00e4sin my\u00f6s musiikista: kuuntelin paljon alkuaikojen Rockradiota 1980-luvun alussa, jolloin toimittajilla oli valta soittaa mit\u00e4 vain, joten Mot\u00f6rheadin ja David Bowien v\u00e4liss\u00e4 saattoi aivan hyvin tulla biisi-pari Philip Glassia. Nixonin<\/em> musiikissa oli hyvinkin paljon samoja aineksia.<\/p>\n

\"(Kuva<\/p>\n

Doctor Atomicin<\/em> musiikki on kuitenkin toisenlaista. Joskus toisen n\u00e4yt\u00f6ksen alkupuolella olin tunnistavinani vuoteen 1945 sijoittuvan tarinan musiikin l\u00e4hteeksi 1940\u201350-luvujen elokuvamusiikin, etenkin rikoselokuvat ja Bernard Herrmanin musiikin Hitchcockin elokuviin. Nyt \u00e4\u00e4nimaailma (jota orkesteri- ja syntetisoija-ainesten lis\u00e4ksi t\u00e4ydensi hillityhk\u00f6 \u00e4\u00e4niefektien k\u00e4ytt\u00f6) tuntui ik\u00e4\u00e4n kuin loksahtavan paikoilleen epookinluojana. Laulutekniikasta, -tyylist\u00e4 tai -melodioista en kyll\u00e4 edelleenk\u00e4\u00e4n vieh\u00e4ttynyt. Adams tuntui v\u00e4lttelev\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti kaikkea, mit\u00e4 kukaan voisi kuvitella lis\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 millek\u00e4\u00e4n \u201dParhaat ooppera-aariat\u201d -kokoelmille.<\/p>\n

Yksi musiikin ongelma (minun kannaltani) oli libreton toteutus: kaikki teksti on per\u00e4isin muista l\u00e4hteist\u00e4, asianosaisten muistelmista, John Donnelta, Baudelairelta, Bhagavad G\u00eet\u00e2sta, Muriel Rukeyserilta. Tekstej\u00e4 ei ole tarkoitettu laulettaviksi, ja laulettuina niihin tulee ylti\u00f6kirjallista, ep\u00e4luontevaa, halvan teenn\u00e4ist\u00e4 n\u00e4enn\u00e4is\u00e4lyllisyytt\u00e4. T\u00e4llainen ilmaisu toimi hyvin Nixonin<\/em> ironisoivissa poliittisissa puheissa, mutta ei Doctorin<\/em> tutkijoiden, sotilaiden ja heid\u00e4n omaistensa yksityisiss\u00e4 keskusteluissa ja pohdiskeluissa. P\u00e4\u00e4osanesitt\u00e4jien laulullisia suorituksia en ole kykenev\u00e4 arvioimaan, p\u00e4\u00e4osin en niist\u00e4 sen suuremmin pit\u00e4nyt, joskin Mika Kares (Edvard Teller) esitti silloin t\u00e4ll\u00f6in minun korvaanikin vetoavaa \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Permannon viitosrivilt\u00e4 kuunneltuna laulajat j\u00e4iv\u00e4t sit\u00e4 paitsi jonkin verran orkesterin pauhun* jalkoihin. En tied\u00e4, oliko se hyv\u00e4 vai huono asia.<\/p>\n

Visuaalinen toteutus oli kuitenkin koko teoksen ajan huikeaa. Siihen oli satsattu aikaa, ajatusta, vaivaa ja rahaa, ynn\u00e4 ihmisi\u00e4 kuoroineen ja avustajineen.<\/p>\n

___<\/p>\n

* Eilisiltaisen jytk\u00e4htelyn perusteella en kyll\u00e4 lainkaan ihmettele taannoisen Riffi<\/em>-lehden<\/a> laajan kuulonhuoltojutun artikkelin toteamuksia, ett\u00e4 muusikoiden korvien kannalta klassinen musiikki on nyky\u00e4\u00e4n paljon vaarallisempaa kuin ns. rock. J\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 puolella kuulo-ongelmista puhutaan paljon ja kuuloa suojellaan, klasaripuolella asia tuntuu olevan edelleen tabu. Harvojen tutkimusten mukaan jopa 90 prosentilla orkesterimuusikoista saattaa olla kuulo-ongelmia.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen ehk\u00e4 maininnutkin, etten kuulu oopperataiteen ylimpiin yst\u00e4viin. En erityisemmin pid\u00e4 laulutyylist\u00e4 enk\u00e4 (pahimmillaan) harlekiinikirjatasoisista tarinoista. J. Robert Oppenheimerin el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja maailman ensimm\u00e4isen ydinpommin r\u00e4j\u00e4ytykseen paneutuva John Adamsin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 Doctor Atomic oli kuitenkin aiheensa perusteella kiinnostava. Olen aikaisemmin n\u00e4hnyt\u00a0 Nixon in Chinan, jossa tykk\u00e4sin my\u00f6s … Jatka artikkeliin Pelkojen keskell\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,21,15],"tags":[],"class_list":["post-3855","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-kulttuuri","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3855","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3855"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3855\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3864,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3855\/revisions\/3864"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3855"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3855"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3855"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}