{"id":374,"date":"2009-01-23T18:01:30","date_gmt":"2009-01-23T15:01:30","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=374"},"modified":"2010-07-15T16:31:56","modified_gmt":"2010-07-15T13:31:56","slug":"pipodisko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=374","title":{"rendered":"Pipodisko"},"content":{"rendered":"

\"\"M<\/strong><\/big>uun muassa Neduissa<\/em> tavallisesti korvalappustereoiksi kutsutusta laitteesta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni sana ”pipodisko” on h\u00e4mment\u00e4nyt joitakuita. Todettakoon, ettei se ole omaa, \u00f6h, tuotantoani. Poimin sen joltakulta Rumban<\/em> levyarvostelijalta varmaankin jo 80-luvun lopulla, kauan ennen omia avustaja-aikojani. Sana svengaa minun korvaani paremmin kuin k\u00f6mpel\u00f6 ”korvalappustereo”.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isess\u00e4 julkaistussa suomennoksessani, Christopher Sandfordin Kurt Cobainissa<\/em>, k\u00e4ytin levykansien kirjoituksista termi\u00e4 ”hihanuotti”, joka tuntui her\u00e4tt\u00e4neen joidenkin lukijoiden pahennusta. T\u00e4m\u00e4 ”sleeve noten” tahallinen v\u00e4\u00e4rinsuomennos tuli niin tutuksi Soundin<\/em> ja vastaavien lehtien vanhan kaartin toimittajien teksteist\u00e4, etten oikeastaan edes etuk\u00e4teen tajunnut, ett\u00e4 sanassa on jotakin kummallista.<\/p>\n

Itse suhtauduin korvalappustereoihin pitk\u00e4\u00e4n hyvin ep\u00e4luuloisesti. Vaikka siihen aikaan kuuntelinkin kotosalla varsin paljon taustamusiikkia, ajatus pakonomaisesta tarpeesta t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s liikkeell\u00e4oloaika taustamusiikilla ymp\u00e4rist\u00f6n \u00e4\u00e4nien sijaan tuntui… v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4terveelt\u00e4. Annoin periksi vasta vuonna 1988, jolloin l\u00e4hdin suorittamaan siviilipalvelusta kuudensadan kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n kotoani. Hommasin kohtuullisen asiallisen kasettipipodiskon, joka osoittautuikin vallan miellytt\u00e4v\u00e4ksi junaseuralaiseksi. Koko matkaa ei aina jaksanut lukea, etenkin kun k\u00e4ytin usein y\u00f6junia.<\/p>\n

Sittemmin opin kuuntelemaan musiikkia my\u00f6s k\u00e4velyretkill\u00e4. Korsossa 90-luvulla asuessani minulla oli muutamia vakiok\u00e4velyreittej\u00e4, joiden ”suorittaminen” kesti noin puolitoista tuntia. C-90-kasetti pipodiskoon ja menoksi: kasetti p\u00e4\u00e4ttyi sopivasti siin\u00e4 vaiheessa kun kotitalo alkoi l\u00e4hesty\u00e4. Kun sittemmin rupesin avustamaan Rumbaa<\/em>, levyarvostelujen tekemisen rutiiniin kuului \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 arvosteltava levy ensimm\u00e4isell\u00e4 kuuntelukerralla kasetille ja sitten selvitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s, miten musiikki toimi jaloitellessa tai bussissa istuessa.<\/p>\n

Itse laitteiden suhteen olen ollut jokseenkin konservatiivinen. Ensimm\u00e4inen kasetti-walkman kesti melkein kymmenen vuotta, ja sen lopulta hajottua hankin saman valmistajan uuden kasettimallin, joka palveli aina 90-luvun loppuun asti. Ensimm\u00e4inen omistamani cd-soitin oli sekin tosin kannettavaksi tarkoitettu, mutta ensimm\u00e4isen polven cd-laitteena se imaisi kuusi patteriaan tyhj\u00e4ksi yhden tupla-cd:n kuuntelun kuluessa, joten se pysyi yleens\u00e4 kiltisti kotosalla stereoihin kytkettyn\u00e4, ja kesti sekin toistakymment\u00e4 vuotta. Vasta sen hajottua joskus vuosituhannen vaihteessa suostuin siirtym\u00e4\u00e4n cd-aikakauteen my\u00f6s liikkuvassa kuuntelussa. Ensimm\u00e4inen cd-walkman toimi mainiosti kolmisen vuotta, kunnes putosi hattuhyllylt\u00e4 kuolemaansa. (Yritin kyll\u00e4 korjata, mutta murtunut kohta oli t\u00e4ysin toivoton muoviosa.) Seuraajansa on viel\u00e4kin toimintakuntoinen.<\/p>\n

Mp3-aikakauteen siirtymist\u00e4 hidasti pinttynyt ep\u00e4luulo – tai itse asiassa omien korvien kertoma kuulohavainto – tiedostomuodon heikosta \u00e4\u00e4nenlaadusta: kun on kerran oppinut kuulemaan sen miss\u00e4 kohti h\u00e4vi\u00f6llinen pakkaus tuo toistoon skr\u00f6by\u00e4, sit\u00e4 on vaikeaa olla en\u00e4\u00e4 kuulematta. Sen j\u00e4lkeen symbaalien v\u00e4\u00e4ristyneet \u00e4\u00e4net ja p\u00e4tkiv\u00e4t kaikujen h\u00e4nn\u00e4t pomppaavat korvaan aina. N\u00e4it\u00e4 laatuongelmia voi tietenkin v\u00e4hent\u00e4\u00e4 suhteellisen korvinkuulumattomiksi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 laatua: vaikkapa 256 kb\/s -tason emppukolmoset ovat jo vallan kuunneltavia. Kun Sippi sai mp3-soittimen sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n ty\u00f6puhelimen, h\u00e4nen pikkuinen erillinen soittimensa j\u00e4i minun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni ja siirtyi sen suuremmitta seremonioitta erin\u00e4isten aamuisten uimahallille k\u00e4velyretkien seuralaiseksi. Se mahtui taskuun huomattavan paljon sujuvammin kuin cd-soitinm\u00f6ykky. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin vaihdoin itsekin k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4, ja yksi keskeinen valintakriteeri oli juuri mp3-soitin. Ynn\u00e4 erillinen muistikortti.<\/p>\n

Parin gigan muistikortin kapasiteetti on kuitenkin varsin vaatimaton silloin, jos \u00e4\u00e4nenlaadun pit\u00e4\u00e4 kelvollisena. Valikoima on kuunneltu l\u00e4pi varsin pian. Kasettien ja cd-levyjen kuuntelu oli tavallaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 albumikeskeist\u00e4, vaikka polttelin kyll\u00e4 itselleni muutamankin greatest hits -levyllisen eri suosikkiartisteiltani. Mp3-kuuntelu painottuu taas v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yksitt\u00e4isiin kappaleisiin. Suurimman osan ajasta soittimessa – tai puhelimessa – olikin jonkinlainen yksityinen hittikimarasoittolista: biisej\u00e4, jotka tiesin jo valmiiksi mielialaan sopiviksi tai mielialaa sopivalla tavalla kohottaviksi. Mielialan muuttuessa valikoima piti vaihtaa. Lis\u00e4ksi Nokian kuulokevahvistin oli jokseenkin heikkotehoinen, jolloin eri levytysten masterointien \u00e4\u00e4nenvoimakkuuserot korostuivat turhan paljon: kun vehjett\u00e4 oli pakko kuunnella t\u00e4ydell\u00e4 teholla eik\u00e4 reservej\u00e4 ollut, v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n lyttyyn limitoidut kappaleet kuulostivat selv\u00e4sti hiljaisemmilta.<\/p>\n

Jouluna minun pipodiskokulttuurissani alkoi sitten aivan uusi vaihe, kun kiltti kiltti joulupukki toi 120 gigatavun kovalevyll\u00e4 varustetun hedelm\u00e4tehtaan laitteen. \u00c4\u00e4nenlaatu parani melkoisesti, \u00e4\u00e4nenvoimakkuusongelma ratkesi ja kuuntelutapa on muuttunut. Laitteen h\u00e4vi\u00f6tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 (jee!) pakkaustavallakin levylle mahtuu sen verran musiikkia, ett\u00e4 sit\u00e4 pystyy kuuntelemaan tauotta yhteens\u00e4 kahdeksisen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen kuin kaikki on kuultu.<\/p>\n

Vehkeen musiikilla t\u00e4ytt\u00e4miseen k\u00e4ytetty ohjelma sit\u00e4 paitsi asennoituu cd-levyilt\u00e4 kovalevylle ja sielt\u00e4 pipodiskoon ladattavaan musiikkiin albumin mittaisina kokonaisuuksina. T\u00e4m\u00e4 antaa toisaalta mahdollisuuden kuunnella musiikkia taas samaan tyyliin albumi kerrallaan kuin kasetti- ja cd-pipodiskojen aikana. Toisaalta iso kapasiteetti mahdollistaa my\u00f6s satunnaiskuuntelun, joka tuo korviin muutakin kuin vain niit\u00e4 jo ennest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksi havaittuja lauluja. Vaikutelma on v\u00e4h\u00e4n kuin kuuntelisi radiota, jossa \u00e4\u00e4net\u00f6n, erinomaisen hyv\u00e4ll\u00e4 musiikkimaulla siunattu* deejii arvuuttelisi: ”tunnistatkos, milt\u00e4 levylt\u00e4 t\u00e4m\u00e4<\/em> biisi on?” (En l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina, mutta vehkeen n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 vilkaisemalla se selvi\u00e4\u00e4.) Olen cd-soittimien aikakauden alusta asti haaveillut sellaisesta monen levyn cd-laitteesta jolla pystyisi arpomaan yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 kappaleyhdistelmi\u00e4 per\u00e4j\u00e4lkeen – jolloin olisi mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 yhteyksi\u00e4 tai yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 eroja eri artistien ja musiikkityylien v\u00e4lill\u00e4 – mutta ne ovat viel\u00e4kin turhan hintavia. Uusi pipodisko korvaa my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n puutteen.<\/p>\n

Uudenlainen pipodiskon k\u00e4ytt\u00f6tapa on johtanut kiehtoviin l\u00f6yt\u00f6retkiin omaan levyhyllyyn. Noiden reilun tuhannenkolmensadan cd:n joukossa on paljon kaikenlaista kivaa, jota ei ole tullut aikoihin kuunneltua: muun muassa kymmeni\u00e4 Rumba<\/em>-aikojen arvostelukappaleita, joista aikanaan tykk\u00e4sin sen verran, etten vienyt divariin arvion kirjoittamisen j\u00e4lkeen. Nyt tuttavuus on mahdollista uudistaa.<\/p>\n

(Hedelm\u00e4nnimisen yhti\u00f6n nettilevykauppaa tulee tuskin kovin kauheasti k\u00e4ytetty\u00e4. Vaikka samainen firma on lanseerannut pipodiskoihinsa h\u00e4vi\u00f6tt\u00f6m\u00e4n pakkausformaatin, kaupasta saa vain h\u00e4vi\u00f6llisesti pakattua mp3-musiikkia. Ja iso osa n\u00e4ytti olevan viel\u00e4 laadullisesti surkeaa 128 kb\/s -p\u00f6per\u00f6\u00e4. Hyi.)<\/p>\n

(* minulla on, kuten varmaan tied\u00e4ttekin, itsell\u00e4nikin erinomainen musiikkimaku. \ud83d\ude0e )<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Muun muassa Neduissa tavallisesti korvalappustereoiksi kutsutusta laitteesta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni sana ”pipodisko” on h\u00e4mment\u00e4nyt joitakuita. Todettakoon, ettei se ole omaa, \u00f6h, tuotantoani. Poimin sen joltakulta Rumban levyarvostelijalta varmaankin jo 80-luvun lopulla, kauan ennen omia avustaja-aikojani. Sana svengaa minun korvaani paremmin kuin k\u00f6mpel\u00f6 ”korvalappustereo”. Ensimm\u00e4isess\u00e4 julkaistussa suomennoksessani, Christopher … Jatka artikkeliin Pipodisko<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21,15,28],"tags":[],"class_list":["post-374","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuuri","category-musiikki","category-tekniikka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/374","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=374"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/374\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1938,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/374\/revisions\/1938"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=374"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=374"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=374"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}