{"id":3669,"date":"2011-09-28T09:21:29","date_gmt":"2011-09-28T07:21:29","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3669"},"modified":"2011-09-28T09:21:29","modified_gmt":"2011-09-28T07:21:29","slug":"neljimmaiset-veljeksista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3669","title":{"rendered":"Neljimm\u00e4iset veljeksist\u00e4"},"content":{"rendered":"

O<\/big>len diggaillut neworleansilaista Neville Brothersia<\/a><\/strong> siit\u00e4 alkaen kun kuulin ensi kertaa huikean Yellow Moon<\/em> -LP:n vuonna 1989. (Samainen levy huikeine, maagisen tummine \u00e4\u00e4nimaisemineen teki minusta kertaheitolla sen tuottajan Daniel Lanoisin fanin.) Olen toki tiennyt yhtyeen j\u00e4senveljesten taustoista yht\u00e4 ja toista: Aaron Nevillen \u201dTell It Like It Is\u201d -hitist\u00e4 1960-luvulla alkaneen soolouran, Art ja Cyril Nevillen mukanaolon The Metersiss\u00e4, yhdess\u00e4 maailman huikemmista instrumentaalifunkb\u00e4ndeist\u00e4, yhteydet veljesten kotikaupungin Mardi Gras -\u201dintiaaniheimoihin\u201d, etenkin Wild Tchoupitoulasiin. Silti tietojen t\u00e4ydennyt oli erinomaisen aiheellista.<\/p>\n

\"\"David Ritzin toimittama Art, Aaron, Charles ja Cyril Nevillen yhteisomael\u00e4m\u00e4kerta The Brothers<\/em> (Da Capo Press, 2001) on rakennettu kronologiseksi vuoropuheluksi veljesten v\u00e4lill\u00e4: kunkin tarinat ja vaiheet lomittuvat toisiin, v\u00e4lill\u00e4 kohdaten, v\u00e4lill\u00e4 vain sivuten, v\u00e4lill\u00e4 et\u00e4\u00e4ntyen. P\u00e4\u00e4paino on nelikon vaiheilla ennen itse Neville Brothersin perustamista 1970-luvun lopulla: veljesten yhteinen b\u00e4ndi on tavallaan er\u00e4\u00e4nlainen j\u00e4lkin\u00e4yt\u00f6s, palkinto koettelemuksista, tilaisuus toipumiseen. Aikaisemmat vaiheet ovat paljon dramaattisempia.<\/p>\n

Monikulttuurisesta, rennosta (\u201dThe Big Easy\u201d) ja vapaamielisest\u00e4 maineestaan huolimatta veljesten kasvuymp\u00e4rist\u00f6 New Orleans oli (ja on ilmeisesti viel\u00e4kin) varsinainen Amerikan perskorpi ja takahiki\u00e4, jossa kansalaisoikeustaistelu ja tasa-arvo ovat laahanneet vuosikymmeni\u00e4 muuta maata per\u00e4ss\u00e4. Mustia suvaittiin ainoastaan maksajina tai Mardi Gras -kulkueiden ja turistikapakoiden koristeina, muuten v\u00e4\u00e4r\u00e4n rajan yli kulkeminen oli hengenvaarallista. Valkoiset saivat hakata mustia hengilt\u00e4 jokseenkin vapaasti, mutta jos musta k\u00e4vi v\u00e4kivaltaiseksi, h\u00e4net enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n lynkattiin. Poliisi ei puuttunut asiaan, ellei ryhtynyt itse pahoinpitelem\u00e4\u00e4n mustia. Luonnontieteellisesti lahjakkaan Charlesin ty\u00f6 National Science Fair<\/a> -kilpailuun hyl\u00e4ttiin siksi, ett\u00e4 se tuli mustien koulusta. Ainoat pakotiet k\u00f6yhyydest\u00e4 ja katkeruudesta olivat musiikki, rikokset ja huumeet. Nevillen veljekset kokeilivat kaikkia kolmea \u2013 tai \u201dkokeilla\u201d on v\u00e4\u00e4r\u00e4 sana: heitt\u00e4ytyiv\u00e4t t\u00e4ysill\u00e4<\/em> kaikkiin kolmeen. Teini-i\u00e4n musiikkiviritykset 1950-luvulla j\u00e4iv\u00e4t enimm\u00e4kseen paikallisiksi virityksiksi, vaikka Art Neville sent\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si esimerkiksi laulamaan taustoja Little Richardin \u201dThe Girl Can\u2019t Help It\u201d -klassikolle. Rasismin lis\u00e4ksi katkeroitumista pahensi, ett\u00e4 levybisnes noudatti piraattipuoluemaista ansaintalogiikkaa, jonka mukaan artistit saivat olla mukana armosta ja soittamisen ilosta. Rahaa heille ei annettu. Rikollisuus tuotti paremmin, huumeista sai helpompaa mielihyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kaikki nelj\u00e4 veljest\u00e4 ajautuivat omia teit\u00e4\u00e4n sek\u00e4 koukkuun koviin huumeisiin \u2013 ennen kaikkea siihen aikaan halpaan heroiiniin \u2013 ett\u00e4 vankiloihin. Pahin kakku koitui Charlesille, joka vietti sin\u00e4ns\u00e4 mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tuntuisen pikkurikkeen* vuoksi viisi vuotta pahamaineisessa Angolan vankilassa<\/a>. Kaikki kuitenkin jatkoivat musiikin tekemist\u00e4 pahimpinakin aikoina. T\u00e4m\u00e4 \u2013 ynn\u00e4 vanhempien ja pikkusiskon kuolemien aiheuttama l\u00e4hentyminen sukuun \u2013 alkoivat v\u00e4hitellen nostaa kaikkien nelj\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4 pinnan yl\u00e4puolelle. My\u00f6s musiikki alkoi pikku hiljaa tuottaa edes pient\u00e4 korvausta siihen uhratusta vaivasta. Aaronin j\u00e4ttihitin \u201dTell It Like It Is\u201d tuotot tosin katosivat pienlevy-yhti\u00f6n konkurssiin ja The Metersin menestys osittain huonoihin manageridiileihin, mutta edistyst\u00e4kin tapahtui.<\/p>\n

Lopulta veljesten enon \u201dBig Chief Jolly\u201d Landryn \u201dheimon\u201d The Wild Tchoupitoulas<\/em> -levytys toi nelj\u00e4 veljest\u00e4 ensi kertaa soittamaan yhteen, ja hanke jatkui pienen jahkailun j\u00e4lkeen Neville Brothers -nimell\u00e4. Sek\u00e4\u00e4n taival ei ole ollut helppoa: huumeongelmat jatkuivat 1980-luvulle asti, eik\u00e4 ep\u00e4muodikasta luomufunkia ole aina arvostettu levy-yhti\u00f6iss\u00e4. Nyttemmin nelikon poikiakin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 kokoonpano lienee t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 vailla levytyssopimuksia. Kirja p\u00e4\u00e4ttyy my\u00f6s monta vuotta ennen Katrina-hirmumyrskyn aiheuttamaa New Orleansin tuhoutumista, josta etenkin seudun k\u00f6yh\u00e4 musta v\u00e4est\u00f6 k\u00e4rsii viel\u00e4kin. Siin\u00e4 suhteessa New Orleans on muuttunut v\u00e4hemm\u00e4n kuin olisi voinut toivoa.<\/p>\n

The Brothers<\/em> ei ole kirjana musiikkiel\u00e4m\u00e4kertojen parhaimmistoa** mutta kuuluu silti afroamerikkalaisen musiikin harrastajien yleissivistykseen. Kai teill\u00e4 jokaisella on sit\u00e4 paitsi Yellow Moon<\/em> levyhyllyss\u00e4 ja pipodiskossa? Kuuluu olla.<\/p>\n

___
\n* ynn\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 monien aikaisempien k\u00e4ryjen ja tuomioiden summana.
\n** etenk\u00e4\u00e4n, kun pehme\u00e4kantiseen versioon painetut kuvat ovat silkkaa mustaa suhrua.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen diggaillut neworleansilaista Neville Brothersia siit\u00e4 alkaen kun kuulin ensi kertaa huikean Yellow Moon -LP:n vuonna 1989. (Samainen levy huikeine, maagisen tummine \u00e4\u00e4nimaisemineen teki minusta kertaheitolla sen tuottajan Daniel Lanoisin fanin.) Olen toki tiennyt yhtyeen j\u00e4senveljesten taustoista yht\u00e4 ja toista: Aaron Nevillen \u201dTell It Like … Jatka artikkeliin Neljimm\u00e4iset veljeksist\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,18,15],"tags":[],"class_list":["post-3669","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-meni-jo","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3669","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3669"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3669\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3678,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3669\/revisions\/3678"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3669"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3669"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3669"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}