{"id":3641,"date":"2011-09-17T22:06:15","date_gmt":"2011-09-17T20:06:15","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3641"},"modified":"2011-09-17T22:06:15","modified_gmt":"2011-09-17T20:06:15","slug":"koko-elama-katseessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3641","title":{"rendered":"Koko el\u00e4m\u00e4 katseessa"},"content":{"rendered":"

J<\/big>oskus kouluaikoina k\u00e4vimme luokan kanssa taiden\u00e4yttelyss\u00e4<\/strong>, muistaakseni Ateneumissa. Siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4. Ihmeellisemp\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 n\u00e4yttely teki minuun niin suuren vaikutuksen ett\u00e4 k\u00e4vin siell\u00e4 itse uudelleen, omilla rahoilla. Toisaalta siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, koska kerran kyseess\u00e4 oli niin ihmeellinen taiteilija kuin Juhani Linnovaara.<\/p>\n

\"\"Tuohon aikaan Linnovaara teki paljon teknisesti tavattoman huoliteltuja t\u00f6it\u00e4, enimm\u00e4kseen muotokuvia, joissa poseerasi… jokin. Niit\u00e4 joitakin on sanottu sammakoiksi, monet niist\u00e4 voisivat olla tuntemattomia mets\u00e4nel\u00e4imi\u00e4 \u2013 vaikkapa Johanna Sinisalon peikkoja \u2013 jotkut voisivat olla jonkinlaisia avaruusolentoja. Esimerkiksi tuo vieress\u00e4 oleva pianisti teoksessa \u201dKuutamosonaatti II\u201d, joka toimi my\u00f6s sen vuoden Helsingin Juhlaviikkojen julistet\u00e4hten\u00e4.<\/p>\n

Monet n\u00e4ist\u00e4 hahmoista asettuivat tauluun kuin valtiaat, monarkit, mestarit, huippuyksil\u00f6t, mutta heid\u00e4n katseensa paljasti heist\u00e4 muuta. Heid\u00e4n katseensa paljasti, ett\u00e4 monarkki, valtias, mestari, huippuyksil\u00f6 pelk\u00e4si tavattomasti, ettei h\u00e4nest\u00e4 pidett\u00e4isik\u00e4\u00e4n. Ett\u00e4 joku olisi h\u00e4nelle ilke\u00e4.<\/p>\n

Ty\u00f6t vetosivat, ja tulin itsekin leikitelleeksi sittemmin Kuutamosonaatin ideoilla toimiessani yhden numeron verran Kulttuuri-Sykloidin<\/em> p\u00e4\u00e4toimittajana ja kannentekij\u00e4n\u00e4<\/a>.<\/p>\n

En ole vuosikymmeniin ollut Linnovaaran t\u00f6iden kanssa miss\u00e4\u00e4n tekemisiss\u00e4, mutta nimi sattui taannoin lehdest\u00e4 silmiin: Didrichsenin taidemuseossa on parhaillaan Juhani Linnovaaran retrospektiivinen n\u00e4yttely<\/a>. Ja n\u00e4iden omituisten, surullisten, haikeiden ja ep\u00e4varmojen alieneiden lumo on edelleen tallella. En v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole niin hirve\u00e4n innoissani Linnovaaran muusta tuotannosta, mutta t\u00e4m\u00e4 1970-luvun aineisto on edelleen mielet\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n

Tosin nyttemmin on er\u00e4s pieni assosiaatio-ongelma: er\u00e4\u00e4ss\u00e4 George Lucasin elokuvassa esiintyv\u00e4 hessuhopomainen avaruusolento, jonka nime\u00e4 en suostu sanomaan, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kiusallisen paljon Linnovaaran alieneiden maailmasta karanneelta.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Mainio kulttuurilauantai jatkui Kuusisaaresta Le Havreen<\/em>.<\/p>\n

Entinen Radio Cityn ja nykyinen Radio Helsingin dj Norppa oli kuulemma saanut kuulijoiden kiukkua niskaansa vertaamalla Aki Kaurism\u00e4en uuden elokuvan tarinaa Disney-elokuviin. Itse pidin Norppaa vastenmielisen\u00e4 (joskin aika hyvi\u00e4 levyj\u00e4 soittavana) \u00e4\u00e4li\u00f6n\u00e4 jo Cityn kulta-aikoina, eik\u00e4 h\u00e4nen ohjelmansa satunnaiskuuntelu ole antanut aihetta uudelleenarviointiin. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa t\u00e4ytyy kuitenkin my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4itteess\u00e4 on vinha per\u00e4. Piirrettyn\u00e4, puhuvien el\u00e4inten maailmaan siirrettyn\u00e4, elokuvan tarina olisi silkka Disney-pastissi<\/em>. Jean-Pierre Daroussinin n\u00e4yttelem\u00e4 rikoskomisario Monet sopisi olemuksensa viime piirrett\u00e4 my\u00f6ten Disney-elokuvaan.<\/p>\n

Mutta Kaurism\u00e4en elokuvien katsomiseen \u2013 ja niiden rakastamiseen \u2013 on muitakin syit\u00e4 kuin tarina. My\u00f6s Le Havre<\/em> on visuaalisesti mielett\u00f6m\u00e4n upea: kuvat ja v\u00e4rit on rakennettu kauniisti kuin taulut. Sekin sijoittuu satumaailmaan, jossa yhdistyy luontevaksi kokonaisuudeksi piirteit\u00e4 ja ilmi\u00f6it\u00e4 nykyajasta siirrettyn\u00e4 1950-lukua l\u00e4hentelev\u00e4\u00e4n milj\u00f6\u00f6seen. Ranskankielinen dialogi k\u00e4rsii siit\u00e4, ett\u00e4 kielitaidoton katsoja joutuu turvautumaan tekstitykseen, niukkasanaiset v\u00e4h\u00e4telm\u00e4t ja absurdia l\u00e4hentelev\u00e4t tokaisut menett\u00e4v\u00e4t tehoaan Suomeen sijoittuviin elokuviin verrattuna. Mutta silti oleelliset teemat ovat tallella: pienten ja syrj\u00e4ytyneidenkin ihmisten yhteis\u00f6n voima joka on valmis auttamaan apua tarvitsevaa muukalaista. Ja katseet. Katseet ovat Kaurism\u00e4en elokuvissa aivan oleellinen asia. Ne kertovat kaiken sen mink\u00e4 dialogi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tarkoituksellisesti kertomatta.<\/p>\n

Itselleni Le Havre<\/em> ei ollut yht\u00e4 vahva kokemus kuin vaikkapa Mies vailla menneisyytt\u00e4<\/em>, mutta hieno, n\u00e4kemisen arvoinen elokuva yht\u00e4 kaikki.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joskus kouluaikoina k\u00e4vimme luokan kanssa taiden\u00e4yttelyss\u00e4, muistaakseni Ateneumissa. Siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4. Ihmeellisemp\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 n\u00e4yttely teki minuun niin suuren vaikutuksen ett\u00e4 k\u00e4vin siell\u00e4 itse uudelleen, omilla rahoilla. Toisaalta siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, koska kerran kyseess\u00e4 oli niin ihmeellinen taiteilija kuin Juhani Linnovaara. … Jatka artikkeliin Koko el\u00e4m\u00e4 katseessa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21],"tags":[],"class_list":["post-3641","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuuri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3641","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3641"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3641\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3648,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3641\/revisions\/3648"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3641"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3641"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3641"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}