![\"\"](\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/OlliJalonen.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
P<\/big>eriaatteessa en lue toisten kirjoittamaa fiktiota<\/strong> ennen kuin oman kirjan k\u00e4sikirjoitusversio numero yksi on valmiina, mutta koska a) tapasin Olli Jalosen Messil\u00e4ss\u00e4 ja kovin pikaiseksi j\u00e4\u00e4neen juttutuokion perusteella h\u00e4n on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen fiksu ja sympaattinen ihminen, b) koska h\u00e4nen Messil\u00e4-alustuksensa<\/a> teki vaikutuksen, c) koska Poikakirjaa<\/em> (Otava 2010) kehuttiin Messil\u00e4ss\u00e4 niin estoitta ja d) koska sen voi v\u00e4lj\u00e4sti katsoen olevan (ainakin tunnelmiltaan) l\u00e4hdemateriaalia Muurahaispuuhun<\/em>, e) koska kirja tarttui kaupasta hihaan ja f) koska silt\u00e4 nyt vain tuntui, vietin rauhallisen juhannusp\u00e4iv\u00e4n kuroen edes hivenen pienemm\u00e4ksi kirjallisen sivistykseni er\u00e4st\u00e4 isoa aukkoa.<\/p>\n Kirjan nimi on yksinkertaisuudessaan sik\u00e4li uteloittava, ett\u00e4 1950\u201360-lukujen koulupojan nuoruuteen (luultavasti v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4) kuulunut kirjallisuuden sittemmin hiipunut laji, poikakirjat, eiv\u00e4t nouse esiin kovinkaan vahvasti esiin. Poikakirjamentaliteettia edustaa kaikkein vahvimmin sotaveteraaniopettaja, jolle on yh\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt p\u00e4\u00e4lle nuoruusaikojen j\u00e4mer\u00e4n militantti uho siit\u00e4kin huolimatta, mit\u00e4 sota on tehnyt sek\u00e4 h\u00e4nelle itselleen ett\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen tovereilleen (jos h\u00e4nell\u00e4 sellaisia on koskaan ollut). Opettajan kohtalon kautta Jalonen my\u00f6s viestii, ett\u00e4 jotakin on muuttunut lopullisesti, ett\u00e4 entiseen ei ole paluuta, ei kirjan kertojan omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suomalaisessa el\u00e4m\u00e4nmuodossa. Aika on muuttunut, maailma my\u00f6s, eik\u00e4 Suomi voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 eristyksiin sormet korvissa ja silm\u00e4t ummessa.<\/p>\n Vaikka Jalonen ei asiaa suuremmalti korosta, olin lukevinani v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin rivien v\u00e4list\u00e4 saman kehityksen jota olen omalla kohdallani pohtinut viime aikoina paljon: kuinka koululaisen maailma pikku hiljaa alkoi laajeta, ensin kodin ja perheen, koulun ja luokkatovereiden ynn\u00e4 l\u00e4himetsien leikkien ja seikkailujen pienest\u00e4, loogisesti toimivasta ja turvallisen rajatusta keh\u00e4st\u00e4 v\u00e4hitellen yh\u00e4 laajemmalle, muihin kaupunginosiin, perheyst\u00e4vien m\u00f6keille (jotka muodostivat toisaalta oman, pienen, suljetun keh\u00e4ns\u00e4) ja lopulta lehtien, radion ja television kautta kattamaan ison osan maapalloa. Avaruuttakin: Jalosen koulupoika kasvoi teini-ik\u00e4\u00e4n silloin kun ensimm\u00e4iset avaruusluotaimet lensiv\u00e4t kohti muita planeettoja.<\/p>\n T\u00e4t\u00e4 Jalonen ei suuremmalti korosta, eik\u00e4 oikeastaan muutakaan. H\u00e4nen tarinansa on pienien sattumusten, hiljaisten tragedioiden, puoli\u00e4\u00e4neen mumistujen surujen ja ilojen tarinaa, rivienv\u00e4lien tarinaa. Kauniisti kudottu kertomus nuoren pojan el\u00e4m\u00e4st\u00e4, jossa ei oikeastaan tapahdu mit\u00e4\u00e4n erityisen poikkeuksellista kenenk\u00e4\u00e4n muun kuin pojan itsens\u00e4 kannalta: se on h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, h\u00e4nen ainoa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nelle asiat tapahtuvat aina ensimm\u00e4isen kerran. V\u00e4hitellen h\u00e4n alkaa tajuta my\u00f6s, ett\u00e4 monet asiat tapahtuvat viimeisen kerran, ett\u00e4 hitaasti muuttuva jatkuvuus saattaa toisinaan katketa hyvinkin ter\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Periaatteessa en lue toisten kirjoittamaa fiktiota ennen kuin oman kirjan k\u00e4sikirjoitusversio numero yksi on valmiina, mutta koska a) tapasin Olli Jalosen Messil\u00e4ss\u00e4 ja kovin pikaiseksi j\u00e4\u00e4neen juttutuokion perusteella h\u00e4n on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen fiksu ja sympaattinen ihminen, b) koska h\u00e4nen Messil\u00e4-alustuksensa teki vaikutuksen, c) koska Poikakirjaa (Otava … Jatka artikkeliin 60-luvun kauansoiva blues<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,47],"tags":[],"class_list":["post-3401","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-lahdeaineistoa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3401","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3401"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3401\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3407,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3401\/revisions\/3407"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3401"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3401"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3401"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/OlliJalonen-Poikakirja.jpg\")
En tied\u00e4 miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin t\u00e4t\u00e4 romaania voi pit\u00e4\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerrallisena \u2013 muutama tekstin viite antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 ehk\u00e4 paljonkin \u2013 eik\u00e4 se v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole edes oleellista, mutta etenkin tarinan alkupuolella olin aistivinani, ett\u00e4 l\u00e4hes vuosikymmenen ik\u00e4ero Ollin, minun ja Kirjavaisen Saken<\/a> v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kyy. Vaikutelma v\u00e4heni kirjan etenemisen mittaan. Lopultakin Poikakirja<\/em> on suhteellisen ajaton kuvaus koulupojan kasvamisesta perheen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 lapsuudesta koulun ja koulukaverien my\u00f6t\u00e4 aina siihen asti, kun teini-ik\u00e4 ja alkuun pelottavakin seksuaalisuus alkavat hiipi\u00e4 osaksi el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n