{"id":3209,"date":"2011-04-29T07:51:03","date_gmt":"2011-04-29T05:51:03","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3209"},"modified":"2011-04-29T07:51:03","modified_gmt":"2011-04-29T05:51:03","slug":"seinia-pain","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3209","title":{"rendered":"Seini\u00e4 p\u00e4in"},"content":{"rendered":"

Deadline-kiireiden vuoksi<\/big><\/strong> bloggaaminen on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4lle t\u00e4ll\u00e4 viikkoa. Muutama sana kuitenkin eilisest\u00e4 konsertista, jossa Roger Waters yhtyeineen esitti The Wallin<\/em> alusta loppuun, eik\u00e4 muuta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kokemukseni Pink Floydin The Wallista<\/em> taisi olla Levyraadin<\/em> arvostelema \u201dAnother Brick in the Wall Pt. 2\u201d. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin \u00e4\u00e4nitin radiosta kasetille \u201dHey Youn\u201d, joka on edelleenkin mielilauluni kokonaisuudesta. Kokonaisuus alkoi hahmottua sitten kun lainasin kaverilta koko tupla-albumin ja \u00e4\u00e4nitin sen, ajan tavan mukaan, kasetille. En voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 olisin innostunut siit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n suunnattomasti, vaikka kuuntelinkin nauhaa enemm\u00e4n kuin progekasettejani keskim\u00e4\u00e4rin: aloin siin\u00e4 vaiheessa oppia, ettei minun tarvinnut mitenk\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tyk\u00e4t\u00e4 sellaisesta musiikissa mit\u00e4 kaveripiiriss\u00e4 tai musiikkilehdiss\u00e4 kehuttiin. Tietysti asiaan vaikutti my\u00f6s uudesta aallosta innostuneen intoilijan syv\u00e4 (ja monessa suhteessa, edelleenkin, aiheellinen) ep\u00e4luulo progedinosauruksia kohtaan. Jokin kuitenkin pisti kuuntelemaan nauhaa: kokonaisuuden laulut eiv\u00e4t tuntuneet kovinkaan kaksisilta \u2013 eiv\u00e4t edes verrattuna minuun melkoisen vaikutuksen tehneeseen Dark Side of the Mooniin<\/em> \u2013 mutta osa niist\u00e4 j\u00e4i mieleen.<\/p>\n

Alan Parkerin elokuvaversion n\u00e4in tuoreeltaan ja se aukaisi tarinaa paremmin kuin Roger Watersin jankkaavat tekstit. (Uuden aallon n\u00e4k\u00f6vinkkelist\u00e4 huvitti my\u00f6s Boomtown Rats -laulaja Bob Geldofin valinta p\u00e4\u00e4osaan.) Gerald Scarfen piirroksista tehdyt animaatiojaksot olivat vaikuttavia lihallisuudessaan. \u201dKaikki on dominoimaan pyrkivien naisten syyt\u00e4\u201d -tarina ei tosin pohjimmiltaan muuttunut yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n k\u00f6k\u00f6ksi, mutta ei tuntunut niin \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Albumia tulin viimeksi kuunnelleeksi suomentaessani Pink Floydin odysseiaa<\/em> muutama vuosi sitten. Muistin tarinan kuitenkin riitt\u00e4v\u00e4n hyvin pysy\u00e4kseni k\u00e4rryill\u00e4 eilisen spektaakkelin menossa: ilman sit\u00e4 homma olisi saattanut tuntua v\u00e4h\u00e4n sekavalta. Hjallishjallin akustiikassa ei pahemmin seurata sanoituksia.<\/p>\n

Melkoisen vaikuttava pl\u00e4j\u00e4ys kyseess\u00e4 olikin. Keskeinen lavaste oli tietenkin itse Sein\u00e4 (tai Muuri), jota k\u00e4ytettiin videoprojektoreiden kankaana jo konsertin ensimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla, kun muuria vasta rakennettiin. Visuaalinen puoli oli rakennettu taitavasti ja tyylikk\u00e4\u00e4sti: alkuper\u00e4iset Scarfe-animaatiot n\u00e4yttiv\u00e4t edelleenkin vaikuttavilta ja osittain jopa paljon vahvemmalta kamalta kuin modernimpi tietokoneanimaatio. Sin\u00e4ns\u00e4 heijastettavaa materiaalia oli p\u00e4ivitetty nykyaikaan tyylikk\u00e4\u00e4sti Banksy-tyylisell\u00e4 grafiikalla ja graffitiaineksilla. Valtavat opettaja-, \u00e4iti- ja vaimo-nuket olivat kornin rajamailla, mutta onneksi Pink Floyd -perinteeseen kuuluva lent\u00e4v\u00e4 sika sent\u00e4\u00e4n toimi.<\/p>\n

Musiikillisesti b\u00e4ndi noudatteli hyvin pitk\u00e4lti alkuper\u00e4isi\u00e4 sovituksia: oikeastaan ainoa, mainio poikkeama olivat \u201dIn the Fleshin\u201d alun doowop-stemmoihin ujutetut katkelmat Queenin \u201dBohemian Rhapsodya\u201d. Yleens\u00e4 jotakuinkin toistaitoisena laulajana pit\u00e4m\u00e4ni Waters ylitti itsens\u00e4, kuten monet muutkin ovat todenneet: vokaalit toimivat itse asiassa erinomaisesti n\u00e4inkin, ilman entisen b\u00e4ndikaverin David Gilmourin paljon vahvempaa ja bluesihtavampaa \u00e4\u00e4nt\u00e4. Laulamisen ohella Waters soitti jonkin verran bassoakin, etenkin konsertin alkupuolella.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nentoistoa oli \u2013 j\u00e4lleen PF-perinteiden mukaisesti \u2013 levitetty lavan yll\u00e4 roikkuvien line array<\/em> -kaiutinj\u00e4rjestelmien lis\u00e4ksi my\u00f6s muualle saliin, joten v\u00e4lill\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 tuuttasi eri puolilta salia, enimm\u00e4kseen varsin tyylikk\u00e4\u00e4sti. Konsertin alussa \u00e4\u00e4nenvoimakkuus kuulosti meid\u00e4n puoli-piippuhyllyllemme turhan hiljaiselta, mutta ehk\u00e4 siihen tottui tai vola nousi sen verran sopivasti, ett\u00e4 oleellinen v\u00e4littyi mutta m\u00f6ykk\u00e4 ei paisunut liiallisuuksiin.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 vuoden 2011 tulkinnassa sodanvastaisuus korostui (erityisesti visuaalisen puolen osalta) paljon alkuper\u00e4ist\u00e4 enemm\u00e4n: silloin sota oli vain jotakin mennytt\u00e4 joka oli vienyt p\u00e4\u00e4henkil\u00f6-Pinkilt\u00e4 is\u00e4n turvan \u00e4idin dominointia vastaan. Nyt sota \u2013 nykyiset sodat \u2013 olivat l\u00e4sn\u00e4 oikeastaan koko ajan, oikeastaan viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin (sin\u00e4ns\u00e4 yht\u00e4 lailla ajankohtaisuutensa, valitettavasti, s\u00e4ilytt\u00e4nyt) fasismin pelko. Oikeastaan jopa enemm\u00e4n kuin dominoivat naiset.<\/p>\n

Kaiken kaikkiaan varsin vaikuttava spektaakkeli. Harvoin tulee noin viimeisen p\u00e4\u00e4lle lavastettuja ja k\u00e4sikirjoitettuja konsertteja n\u00e4hty\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ei sill\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4llaiset j\u00e4ttil\u00e4iskonsertit olisivat mitenk\u00e4\u00e4n ihanteellinen tapa kuunnella (edes Pink Floydin) musiikkia, mutta k\u00e4y v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin mainiosta vaihtelusta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Deadline-kiireiden vuoksi bloggaaminen on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4lle t\u00e4ll\u00e4 viikkoa. Muutama sana kuitenkin eilisest\u00e4 konsertista, jossa Roger Waters yhtyeineen esitti The Wallin alusta loppuun, eik\u00e4 muuta. Ensimm\u00e4inen kokemukseni Pink Floydin The Wallista taisi olla Levyraadin arvostelema \u201dAnother Brick in the Wall Pt. 2\u201d. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin \u00e4\u00e4nitin … Jatka artikkeliin Seini\u00e4 p\u00e4in<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,21,15],"tags":[],"class_list":["post-3209","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-kulttuuri","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3209","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3209"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3209\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3216,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3209\/revisions\/3216"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3209"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3209"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3209"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}