{"id":3114,"date":"2011-04-04T10:58:14","date_gmt":"2011-04-04T08:58:14","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3114"},"modified":"2011-04-04T10:58:14","modified_gmt":"2011-04-04T08:58:14","slug":"varhaistuotanto-ii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3114","title":{"rendered":"Varhaistuotanto II"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>Olin<\/big><\/strong><big><\/big> julkaissut kirjantekij\u00e4 jo ennen <em>391:n<\/em> ja <em>Kotistudion<\/em> ilmestymist\u00e4kin. Tilill\u00e4 oli per\u00e4ti nelj\u00e4 julkaisua: yhdess\u00e4 olin kirjoittajan tittelill\u00e4, kolmessa toimittajana (joista kahdessa toisena kahdesta toimittajasta), joskin kaikissa oma kirjallinen panokseni oli kohtuullisen iso. Kolme nelj\u00e4st\u00e4 oli ns. isojen kustantajien julkaisuja.<\/p>\n<p>Aloitetaan komeron penkominen numero kakkosesta siit\u00e4 yksinkertaisesta syyst\u00e4, ett\u00e4 numero ykk\u00f6sen kappaleet (joita pari lienee tallessa) ovat ilmeisesti paljon syvemm\u00e4ll\u00e4 komerossa. Tai ullakolla. Tai jossain. <em><img decoding=\"async\" class=\"alignright\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/Norjalaisvitsit.jpg\" alt=\"\" width=\"44%\" \/>Norjalaisvitsit<\/em> (toim. Juhani M\u00e4kel\u00e4 &amp; Pekka M\u00e4kel\u00e4, WSOY 1992) sai alkunsa televisiossa. Faija esitteli TV1:n <em>Maailmankuvat<\/em>-ohjelman er\u00e4\u00e4ss\u00e4 jaksossa katsojille Norjassa suosittuja suomalaisvitsej\u00e4, niit\u00e4 joiden sankareina seikkailivat Pekka, Toivonen ja Marja-Liisa. H\u00e4n julisti my\u00f6s katsojakilpailun norjalaisvitseist\u00e4.<\/p>\n<p>Muutamia valikoituja vitsej\u00e4 kerrottiin my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hetyksess\u00e4kin, mutta koko kirjesaalis, kolmisen ratkeamaisillaan olevaa muovikassillista, tuotiin minulle toimitettavaksi. Olin ehtinyt tuossa vaiheessa roikkua netiss\u00e4 jo muutaman vuoden ja lueskella news-huumoripalstoja, joten odotukset eiv\u00e4t olleet kovinkaan korkealla. Mutta itse asiassa yleistaso oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin hyv\u00e4. Oli mukana tietysti sellaistakin kamaa joka ei pahemmin naurattanut kertoessaan l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4hett\u00e4j\u00e4ns\u00e4 maailmankuvasta tai mielenterveydest\u00e4 (tyyliin <em>Norjalainen ja suomalainen meniv\u00e4t sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Suomalainen s\u00f6i ruokaa, norjalainen s\u00f6i PASKAA<\/em>), mutta paljon, paljon enemm\u00e4n oli kohtuuhauskoja juttuja, joista pienell\u00e4 toimittamisella sai ihan julkaisukelpoista kamaa. Vitsikirjamieless\u00e4, siis: WSOY ilmaisi halunsa julkaista parhaat palat kirjana.*<\/p>\n<p>Koomikoilla on maine onnettomina tosikkoina, ja min\u00e4kin odotin toimitus- ja muokkausty\u00f6n olevan yht\u00e4 piinaa, mutta loppujen lopuksi tykk\u00e4sin ty\u00f6rupeamasta oikeastaan aika tavalla. Sit\u00e4 paitsi vitsin kompaktin dynamiikan ty\u00f6st\u00e4misen harjoittelu ei ole wannabe-kirjailijalle varmaakaan huonoa oppia. L\u00e4hes kaikkia sin\u00e4ns\u00e4 hyvi\u00e4 jutunaihioita joutui joka tapauksessa hiomaan, tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n, j\u00e4m\u00e4k\u00f6itt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mehev\u00f6itt\u00e4m\u00e4\u00e4n tai muuten vain muokkaamaan.<\/p>\n<p>Lopputuloksena putkahti noin 120-sivuinen pikku kirja, jota kai myytiin ihan mukavasti** televisio-ohjelman vauhdittamana. Luultavasti painos meni loppuun, ainakaan en muista ett\u00e4 olisin koskaan saanut tietoa siit\u00e4 ett\u00e4 kirjaa olisi viety makuloitavaksi, kuten niin usein k\u00e4y. En usko, ett\u00e4 kovin moni on katsonut kovin t\u00e4rke\u00e4ksi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kirjallista helme\u00e4. Antikvariaattiarvo ei silti liene kovinkaan korkealla: pikavilkaisten Huuto.netiss\u00e4 sit\u00e4 on myyty huimaavalla yhden euron summalla. Jos minusta joskus tulee maailmankuulu kirjallinen nero (<em>hah!<\/em>), arvo voi tietysti nousta. Vaikkapa kahteen euroon.<\/p>\n<blockquote><p>\u2013 Tied\u00e4tk\u00f6, miten norjalaiset vastarintamiehet upottivat saksalaisia sukellusveneit\u00e4 sodan aikana?<br \/>\n\u2013 ???<br \/>\n\u2013 He sukelsivat sen vierelle ja koputtivat oveen&#8230;<br \/>\n\u2013 Mutta eiv\u00e4tk\u00f6s saksalaiset oppineet noin yksinkertaisen tempun aika pian?<br \/>\n\u2013 Tottakai. Kerrankin vastarintamiehen koputtaessa per\u00e4mies aukaisi luukun sanoakseen ett\u00e4 \u201dEmme me en\u00e4\u00e4 tuohon halpaan mene&#8230;\u201d<\/p><\/blockquote>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>___<\/p>\n<p><small>* Ensimm\u00e4isell\u00e4 neuvottelutapaamisella S\u00f6dikan tiloissa Bulevardilla sain yhden niist\u00e4 harvoista kustannusbisnest\u00e4 koskevista opetuksista, jonka muistan viel\u00e4kin, l\u00e4hes erehtym\u00e4tt\u00e4: Tulin palaveriin sovittuna aikana oikeaan osoitteeseen ja vedin WSOY:n p\u00e4\u00e4konttorin ulko-oven kahvasta. Ovi ei auennut. Kiskoin uudelleen. Ei auttanut. Astuin pari askelta taaksep\u00e4in tarkistaakseni, olinko sittenkin erehtynyt ovesta. Ei, muita kustantamon tiloihin vievi\u00e4 ulko-ovia ei ollut. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa huomasin faijan, joka asteli jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 huvittuneena: \u201dKuule, monen lupaavan kirjailijan ura on tyss\u00e4nnyt siihen, etteiv\u00e4t he ole saaneet kustantamon ovea auki.\u201d H\u00e4n astui ovelle ja, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ep\u00e4suomalaisesti, <em>ty\u00f6nsi <\/em>sen auki.<\/small><\/p>\n<p><small>** Suomen markkinoilla t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa ehk\u00e4 noin tuhannen\u2013kahdentuhannen kappaleen myynti\u00e4.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Olin julkaissut kirjantekij\u00e4 jo ennen 391:n ja Kotistudion ilmestymist\u00e4kin. Tilill\u00e4 oli per\u00e4ti nelj\u00e4 julkaisua: yhdess\u00e4 olin kirjoittajan tittelill\u00e4, kolmessa toimittajana (joista kahdessa toisena kahdesta toimittajasta), joskin kaikissa oma kirjallinen panokseni oli kohtuullisen iso. Kolme nelj\u00e4st\u00e4 oli ns. isojen kustantajien julkaisuja. Aloitetaan komeron penkominen numero kakkosesta &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=3114\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Varhaistuotanto II<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,18],"tags":[],"class_list":["post-3114","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijaelamaa","category-meni-jo"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3114","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3114"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3114\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3122,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3114\/revisions\/3122"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3114"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3114"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3114"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}