{"id":2491,"date":"2010-11-29T10:29:30","date_gmt":"2010-11-29T07:29:30","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=2491"},"modified":"2010-11-29T10:29:30","modified_gmt":"2010-11-29T07:29:30","slug":"painavaa-aineistoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=2491","title":{"rendered":"Painavaa aineistoa"},"content":{"rendered":"

O<\/strong><\/big>len tainnut tunnustaa t\u00e4m\u00e4n ennenkin, mutta viel\u00e4 kerran: \u00c4itin hullaantui Tuomari Nurmioon. Min\u00e4 en voinut siet\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kyse oli siis Tuomari Nurmio ja Orpojen tuki -nimell\u00e4 ilmestyneest\u00e4 singlest\u00e4 \u201dValo y\u00f6ss\u00e4\u201d, joka soi radiossa liev\u00e4sti sanoen taajaan. Samoin sit\u00e4 seurannut LP Kohdusta hautaan Tuomari Nurmion ja K\u00f6yhien yst\u00e4vien kanssa<\/em>. Samoin seuraava levy, ja sit\u00e4 seuraava. Muistan viel\u00e4 joskus vuonna 1982 katselleeni bussissa nuorta naista, jonka kantaman \u00e4\u00e4nilevymuovikassin l\u00e4pi erottui Punaisen planeetan<\/em> punavihre\u00e4 kansi ja miettineeni tympiintyneen\u00e4 tyyliin \u201dtaas noita\u201d. Jonkun Nurmion b\u00e4ndin n\u00e4in liven\u00e4kin Kaivarin kes\u00e4konsertissa, ja taisin l\u00e4hte\u00e4 \u00e4rtyneen\u00e4 kesken kaiken pois.<\/p>\n

Mutta sitten homma alkoi v\u00e4hitellen menn\u00e4 himaan. Luulen, ett\u00e4 juuri Punainen planeetta<\/em> taisi olla se albumi, joka lopulta teki tempun. Sittemmin l\u00f6ysin kolme edelt\u00e4v\u00e4\u00e4kin albumia. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 syyn\u00e4 oli kasvava innostukseni ja kehittyv\u00e4 tiet\u00e4mykseni juurevasta amerikkalaismusiikista, ennen kaikkea bluesista: Hande Nurmion ilmaisua on luullakseni hyvin vaikeaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 olemalla edes jollakin tavoin hajulla siit\u00e4, millaista on, no, vaikkapa John Lee Hookerin tai Charley Pattonin musiikki. Min\u00e4 kuuntelin sit\u00e4 paitsi silloin (ja osin viel\u00e4kin) musiikkia tekstien kautta, ja Nurmion omintakeiset tarinat ja tunnelmakuvat erottuivat uuden aallon joukosta. Olen edelleenkin lumoutunut joka kerta kun kuulen \u201dAavaa preeriaa\u201d -laulun alkus\u00e4keet<\/p>\n

Vilu ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 viltin alle laihaa polveaan
\nty\u00f6miehet makaa kuuden hengen kopeissa
\n<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Syntyy v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mielikuva Hugo Simbergin Halla<\/em>-maalauksen hahmosta, joka v\u00e4h\u00e4n nolosti ja ujosti yritt\u00e4\u00e4 ujuttautua saman surkean peiton alle kuin parakissa majaileva siirtoty\u00f6l\u00e4inen: \u201dSori vaan, mutta t\u00e4\u00e4 on mun duunia.\u201d<\/p>\n

Meatballs<\/em>-levy meni minulta ohi, koska suhtauduin oletusarvoisesti kaikkeen suomalaisten tekem\u00e4\u00e4n englanninkieliseen musiikkiin hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4n\u00e4 roskana, ellei kyse ollut Bluesoundista (ja suhtaudun osittain viel\u00e4kin). K\u00e4ytetty\u00e4 rakkautta<\/em> -LP tuli hommattua uuden innostuksen vauhdilla, mutta se ei vedonnut samalla voimalla. Sittemmin Nurmion levytyksiin \u2013 ja keikkoihin \u2013 on tullut suhtautua v\u00e4h\u00e4n t\u00f6yssyisesti. Loistavaa ja l\u00e4yh\u00e4\u00e4. Kuumaa ja kylm\u00e4\u00e4. Tuotannon karuimpaan p\u00e4\u00e4h\u00e4n kuuluvan Luuta ja nahkaa<\/em> -levyn (1997) tienoilta tein Nurmiosta Rumbaan<\/em> haastattelunkin, jota tosin jouduttiin lyhentelem\u00e4\u00e4n taittovaiheessa. Hyv\u00e4 henki oli vallinnut ja puhetta oli riitt\u00e4nyt haastatteluvaiheessa.<\/p>\n

\"\"Jukka Lindforsin, Markku Salon ja Raimo Pesosen j\u00e4rk\u00e4lem\u00e4inen muusikkoel\u00e4m\u00e4kerta Dumari<\/em> (WSOY) pitikin hommata k\u00e4siin heti tuoreeltaan. Yli viisisataasivuinen, perusteellisesti pohjustettu, komeasti taitettu ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti painettu tiiliskivi on totisesti vaivan arvoinen. Nurmion musiikillista kehityst\u00e4 seurataan rautalanka-ajoista uusimpaan Paratiisin puutarha<\/em> -levyyn asti. Esikoisalbumia edelt\u00e4vist\u00e4 vuosista 1960- ja 1970-lukujen vaihteen vasemmistolaista laululiikett\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n paljon avartavammin ja reilummin kuin nykyajan oikeistolainen yksisilm\u00e4isyys haluaisi meid\u00e4n siihen suhtautuvan. Nurmion yksitysel\u00e4m\u00e4\u00e4 valotetaan sen verran kuin se musiikin (ja muun taiteen) tekemisen kannalta on perusteltua, mutta miehen usein arvaamaton luonne ja joskus perin lyhyt pinna tulevat kyll\u00e4 selv\u00e4ksi, samoin ajoittaiset vakavatkin p\u00e4ihdeongelmat.<\/p>\n

Musiikkia teos analysoi huomattavan paljon perusteellisemmin kuin ns. kevyen musiikin el\u00e4m\u00e4kerroissa on totuttu, ja se on yksi kirjan vahvuuksista. Analyysi\u00e4 tekev\u00e4t kirjoittajatroikan lis\u00e4ksi\u00a0 Nurmion kanssa t\u00f6it\u00e4 tehneet \u201dopistomuusikot\u201d Ahti Marja-Ahosta Aija Puurtiseen ja Eeva Koivusaloon, samoin monet muut musiikkinsa ja l\u00e4nsimaisen musiikin historiansa opiskelleet. Vaikuttajalista tekee tarpeen astella levyhyllylle, tai levykauppaan. My\u00f6s sanoitusten taustoja ja juuria valotetaan: aivan, muillekin on tullut samankaltainen Simberg-mielikuva. Alkaa my\u00f6s tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 moni Nurmion omakin levy kaipaisi v\u00e4h\u00e4n perusteellisempaa uutta paneutumista.<\/p>\n

Kohteensa n\u00e4k\u00f6inen, erinomaisesti kirjoitettu ja kiinnostavasti koostettu paketti. Kaiken kaikkiaan kunnioitettava teos kirjoittamisen arvoisesta suomalaisen kevyen musiikin peruspilarista. T\u00e4m\u00e4 kirja kuuluu modernin sivistyskodin kirjahyllyyn.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen tainnut tunnustaa t\u00e4m\u00e4n ennenkin, mutta viel\u00e4 kerran: \u00c4itin hullaantui Tuomari Nurmioon. Min\u00e4 en voinut siet\u00e4\u00e4. Kyse oli siis Tuomari Nurmio ja Orpojen tuki -nimell\u00e4 ilmestyneest\u00e4 singlest\u00e4 \u201dValo y\u00f6ss\u00e4\u201d, joka soi radiossa liev\u00e4sti sanoen taajaan. Samoin sit\u00e4 seurannut LP Kohdusta hautaan Tuomari Nurmion ja K\u00f6yhien … Jatka artikkeliin Painavaa aineistoa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,15],"tags":[],"class_list":["post-2491","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2491","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2491"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2491\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2493,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2491\/revisions\/2493"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2491"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2491"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2491"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}