{"id":2353,"date":"2010-10-15T23:02:25","date_gmt":"2010-10-15T20:02:25","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=2353"},"modified":"2010-10-15T23:02:25","modified_gmt":"2010-10-15T20:02:25","slug":"siksi-ehka-etta-kenties-tuota-niinku","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=2353","title":{"rendered":"Siksi ehk\u00e4 ett\u00e4 kenties tuota niinku"},"content":{"rendered":"

P<\/strong><\/big>arnasson p\u00e4\u00e4toimittaja Papinniemi<\/a> ja reaalifantastikkokollega J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen<\/a> ovat \u00e4skett\u00e4in pohdiskelleet kirjoittamisen ja kirjailijuuden motiiveja. T\u00e4m\u00e4n aloituslauseen j\u00e4lkeen minun on tietenkin p\u00e4\u00e4dytt\u00e4v\u00e4, mahdollisesti muutamien elaboraattien mutkien kautta, esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleni kysymys: Miksi min\u00e4<\/em> kirjoitan?<\/p>\n

Yksinkertainen \u2013 ja usein toistamani \u2013 vastaus on tietysti se, ett\u00e4 olen aina tiennyt, ett\u00e4 minusta tulee kirjailija, ja ett\u00e4 kahden ammattijournalistin lapsena olen jo pienest\u00e4 pit\u00e4en tottunut siihen, ett\u00e4 kirjoittaminen on sit\u00e4, mit\u00e4 ihminen tekee. Ja lukeminen. Opin lukemaan viisivuotiaana, kirjoittelin kaverin kanssa kuvitettuja seikkailukertomuksia pari vuotta my\u00f6hemmin. (En muista niist\u00e4 muuta kuin virkkeen \u201dH\u00e4n putosi mereen kuin m\u00e4rk\u00e4 s\u00e4kki.\u201d T\u00e4ytyyp\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 jossakin.) Varhaisteini-ik\u00e4isen\u00e4 kirjoittelin historiallisia seikkailuromaaneja. Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 ainakin yksi k\u00e4ss\u00e4ri on viel\u00e4 jossakin tallella. (Sik\u00e4li kuin muistan, se ei ole todellakaan julkaisukelpoista kamaa. Ei edes reippaasti editoituna.)<\/p>\n

Sen j\u00e4lkeen… kirjoitin hyvin pitk\u00e4\u00e4n oikeastaan aika v\u00e4h\u00e4n. Paitsi tenttivastauksia ja harjoitusty\u00f6t\u00e4. Sek\u00e4 kaikenlaista h\u00f6pellyst\u00e4 ainej\u00e4rjest\u00f6lehti Sykloidiin<\/em>. (Tein sinne my\u00f6s jonnin verran piirroksia, joita on sittemmin leikkailtu ja liimailtu uudempiin Sykloideihin<\/em>. Niin, ja suunnittelin yhden t-paidan.) Koko ajan kuitenkin tiesin viel\u00e4 kirjoittavani. T\u00e4m\u00e4 asenne \u2013 ja siit\u00e4 puhuminen \u2013 riepoi ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 muitakin kuin silloista avovaimoani, jolle t\u00e4m\u00e4 suurisuuntaisten suunnitelmien ja todellisuuden aikaansaamattomuuden ristiriita k\u00e4vi lopulta hyvinkin pahasti hermoille. Luulen, ett\u00e4 se on k\u00e4ynyt minunkin hermoilleni. Optimismi ei ole koskaan est\u00e4nyt minua ahdistumasta.<\/p>\n

Itse asiassa minulla oli t\u00e4llaisesta asenteesta erinomainen varoittava esimerkki. Olin joskus muutamaa vuotta aikaisemmin hetken aikaa t\u00f6iss\u00e4 Valintatalossa (pinkkien muovikassien aikaan) ja juttelin er\u00e4\u00e4n myym\u00e4l\u00e4\u00e4 siivoavan kaverin kanssa. \u201dOikeasti m\u00e4 olen elokuvaohjaaja\u201d, h\u00e4n kertoi. Tapasin h\u00e4net uudelleen muutamaa vuotta my\u00f6hemmin, jolloin h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi ammatillisia tavoitteitaan: sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n olisi kuurannut elintarvikekaupan lattioita, h\u00e4n myi kameroita valokuvausliikkeess\u00e4.<\/p>\n

Tietyss\u00e4 mieless\u00e4h\u00e4n kirjailijuus on er\u00e4\u00e4nlaista lapsuuden (er\u00e4\u00e4n) ammattihaaveen tekohengitt\u00e4mist\u00e4 niin kauan, ett\u00e4 haaveet rapisevat ja tekohengitt\u00e4minen alkaa tuntua… no, ainakin ty\u00f6t\u00e4, ainakin joskus. Monessa suhteessa ajatus ammattikirjailijaksi tulemisesta on yht\u00e4 lapsellinen ja naurettava kuin ajatus vaikkapa el\u00e4intutkijan, taistelulent\u00e4j\u00e4n, arkeologin, t\u00e4htitieteilij\u00e4n tai rockmuusikon* ammatista \u2013 paitsi ett\u00e4 biologeilla, arkeologeilla, lent\u00e4jill\u00e4 ja astronomeilla taitaa olla keskim\u00e4\u00e4rin huomattavasti korkeammat tulot kuin kirjailijoilla. (Ja lent\u00e4jill\u00e4 viel\u00e4 hillitt\u00f6m\u00e4n matala el\u00e4keik\u00e4.) Toisaalta heit\u00e4 on hyvin paljon v\u00e4hemm\u00e4n: jos kirjailijuuden kriteeriksi lasketaan vaikkapa Suomen Kirjailijaliiton j\u00e4senyys, meit\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 maassa sent\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lti yli viisisataa. Keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen kirjailija tienaa kirjoillaan vuodessa keskim\u00e4\u00e4rin pari tonnia.<\/p>\n

Itse en ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt niin korkeisiin tuloihin, mutta onneksi Suomessa sek\u00e4 yhteinen valtiomme ett\u00e4 joukko yksityisi\u00e4 s\u00e4\u00e4ti\u00f6it\u00e4 katsoo suomenkielisen kirjallisuuden moni\u00e4\u00e4nisyyden ja -kulttuurisuuden sen verran t\u00e4rke\u00e4ksi asiaksi, ett\u00e4 rahoittaa meit\u00e4 hieman suuremmilla summilla kuin mihin kirjojemme lukijat pystyv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 auttaa minua(kin) pit\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4toimestani suomentamisesta parin vuoden v\u00e4lein muutaman kuukauden mittaisen palkattoman loman omien kirjojen v\u00e4kert\u00e4miseksi. Aloitin n\u00e4iden omien lomien pit\u00e4misen kuitenkin ennen kuin sain apurahoja (paitsi suomentamiseen), ja luultavasti pit\u00e4isin niit\u00e4 siin\u00e4kin tapauksessa, ett\u00e4 en saisi apurahoja.\u00a0 Apurahattomat kirjoituslomat olisivat todenn\u00e4k\u00f6isesti taloudellisesta pakosta tosin lyhk\u00e4isempi\u00e4 ja niit\u00e4 olisi varaa pit\u00e4\u00e4 harvemmin kuin nyt. Papinniemen siteeraaman jaottelun<\/a> mukaan kuulun siis ilmeisesti jonnekin postmodernien kirjailijoiden joukkoon: apurahoitus on toiminnalleni mukava lis\u00e4, mutta sen merkitys kirjailijuudelle on (vain) v\u00e4lineellinen.<\/p>\n

Yksi kirjojen kirjoittamisen iloja on tietysti konkreettisten tulosten aikaan saaminen: kaikki se haaveilu, suunnittelu, naputtelu, tuskailu ja \u00e4hellys p\u00e4\u00e4tyy lopulta k\u00e4sinkosketeltavaksi esinneeksi, sellaiseksi esineeksi, jonka kaltaisia olen lumoutuneena tutkiskellut jo liki viisivuotiaasta alkaen. (Ainakin niin kauan kuin joku niit\u00e4 tekstej\u00e4 suostuu kustantamaan ja maksamaan niiden painokulut.) Toisaalta kirjallisuuden suomentajan ammatissa t\u00e4t\u00e4 iloa p\u00e4\u00e4see kokemaan jonnin verran taajemmin, ja (hivenen) paremmin palkattuna. Konkreettista aikaansaamista on my\u00f6s soittimien rakentaminen: jos pari muokattua rakennussarjaa otetaan lukuun, olen saanut aikaiseksi enemm\u00e4n soittimia kuin romaaneja. Sek\u00e4 suunnitteluun ja kaavailuun ett\u00e4 konkreettiseen tekemiseen kuluvat tuntim\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat molemmissa varmaankin samaa luokkaa.** En kuitenkaan menisi miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 kutsumaan itse\u00e4ni \u201dsoitinrakentajaksi\u201d samalla tavoin kuin \u201dkirjailijaksi\u201d.<\/p>\n

Status? Kirjailija on kohtuullisen arvostettu ammatti, ja kirjojen kirjoittamista arvostetaan silloinkin kun se ei ole ammatti: luultavasti enemm\u00e4n kuin oman musiikkinsa soittamista ja laulamista, vaikka siin\u00e4kin on kysymys ikiaikaisen, kunnioitetun tarinankertoja\u2013tarinanlaulaja-griot<\/em>-perinteen modernista jatkamisesta. Ei minulla ole periaatteessa mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan, ett\u00e4 saan osakseni arvostusta: tosin usein on k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 kiusaannun kehumisesta. Sattuneista syist\u00e4 tunnen aika hyvin sen prosessin, joka on synnytt\u00e4nyt sen mit\u00e4 kehuja niin arvostaa, ja prosessin \u2013 ja mahdollisesti ideoiden alkuper\u00e4n \u2013 tunteminen vaikeuttaa toisinaan melkoisesti mahdollisuuksia n\u00e4hd\u00e4 teksti itsen\u00e4isen\u00e4 kohteena, erill\u00e4\u00e4n omasta henkil\u00f6kohtaisesta historiasta(an). Sit\u00e4 paitsi olen ujo, jossakin mieless\u00e4 jopa ep\u00e4sosiaalinen. Vaikka n\u00e4ist\u00e4 luonteenpiirteist\u00e4 on jonkinlaista apua itse kirjoittamiselle (ujo tarkkailija n\u00e4kee enemm\u00e4n kuin seurueen karismaattinen keskipiste, ep\u00e4sosiaalinen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikaansa kirjoittamiseen eik\u00e4 kavereiden kanssa heilumiseen), ne toisaalta hankaloittavat arvostuksen tuottaman statuksen sosiaalisista hedelmist\u00e4 nauttimista.*** Ei, ei minua ole tosiaankaan kysytty Uutisvuotoon<\/em> eik\u00e4 Runoraatiin<\/em>, mutta en tied\u00e4, olisiko minulla erityisen paljon, syv\u00e4llist\u00e4 tai hauskaa sanottavaa kummassakaan ohjelmassa (joita molempia kyll\u00e4 katson oikein mielell\u00e4ni).<\/p>\n

Sit\u00e4 paitsi minulla on joistakin asioista aika vahvoja mielipiteit\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 maassa on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 suhteellisen paapottua porukkaa, jotka pit\u00e4isiv\u00e4t minun joitakin mielipiteit\u00e4ni liki pit\u00e4en maanpetoksena, jos tiet\u00e4isiv\u00e4t minulla sellaisia mielipiteit\u00e4 olevan. Osa kyseisist\u00e4 porukoista on kohtuullisen v\u00e4kivaltaista, joten olen ihan tyytyv\u00e4inen siihen, ettei p\u00e4rst\u00e4v\u00e4rkkini ole kovinkaan tunnettu.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on tietysti yksi syy kirjoittaa romaaneja: se on keino paasata ja aukoa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n itselle t\u00e4rkeist\u00e4(kin) asioista v\u00e4h\u00e4n turvallisemmin \u2013 ja niin, ettei joudu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ly\u00f6m\u00e4\u00e4n tiskiin l\u00e4hdeviitteit\u00e4 (silloinkaan, kun niit\u00e4 olisi). Parhaimmillaan lukija joutuu perehtym\u00e4\u00e4n minun n\u00e4kemyksiini tajuamattaan ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nelle on juuri paasattu politiikkaa.****<\/p>\n

Toisaalta minulla on ollut aina tapana pohtia asioita, ideoita, aatteita, historiaa, luonnontieteit\u00e4 ja kaikkea muuta mahdollista kehittelem\u00e4ll\u00e4 mieless\u00e4ni tarinoita (tai sitten kuvittelemalla opettavani asiaa jollekulle toiselle, mik\u00e4 on tietysti vain muunnelma tarinoinnista). \u201dAina\u201d tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 tietenkin \u201dniin kauan kuin muistan\u201d: en nimitt\u00e4in tied\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 tapa syntynyt ennen<\/em> kuin rupesin haaveilemaan kirjojen kirjoittamisesta vai sen vuoksi<\/em>. Toisinaan n\u00e4m\u00e4 kehitelm\u00e4t ovat vuotaneet sanoiksi asti ja h\u00e4mment\u00e4neet kovin kulloistakin seuralaistani tai seuruettani, joka p\u00e4\u00e4see nauttimaan ajatusprosessin hedelm\u00e4st\u00e4 ilman sit\u00e4 juuristoa ja puuta, joka hedelm\u00e4\u00e4 ilmassa kannattelee. Jos toinen kysyy \u201dMit\u00e4p\u00e4 mietit?\u201d h\u00e4nelle saattaa olla melkein ahdistavaa kuulla vaikkapa: \u201dNoo, m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 pohdiskelen mit\u00e4 tapahtuisi, jos neanderthalinihmiset palaisivat takaisin Maapallolle.\u201d On helpompaa vastata \u201denp\u00e4 mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4\u201d.<\/p>\n

N\u00e4iden tolkuttomien mielikuvitusjuttujen pit\u00e4minen viel\u00e4 hetken aikaa omana tietonaan ja ty\u00f6st\u00e4minen romaaneiksi on er\u00e4\u00e4nlainen tapa tehd\u00e4 niit\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mmiksi, vaikka en mitenk\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kirjoita romaaniin sit\u00e4 alkuper\u00e4ist\u00e4 puuta juurineen, vaan kiinnit\u00e4n hedelm\u00e4n vaikkapa kuumailmapallosta roikkuvaan pitk\u00e4\u00e4nsiimaan.<\/p>\n

Tavallaanhan t\u00e4m\u00e4 on jonkinlaista regressiota lapsuuteen ja lapsen tapaan prosessoida asioita leikin ja kuvitelmien kautta. Mutta kyll\u00e4 se minulle sopii \u2013 olenhan min\u00e4 tietysti Huizingani<\/a> lukenut. Olen my\u00f6s lukenut kulttuuriantropologiaa ja kuvittelen tiet\u00e4v\u00e4ni jotakin rituaaleista, jossa ihminen on \u2013 kemikaalien, hurmoksen tai vain oman mielikuvituksensa avulla \u2013 hetken aikaa jotakin aivan muuta kuin ns. normaalisti. Kirjoittaminen on minun oma transsini, oma henkitanssini, oma luolamaalaukseni, oma rituaalini, oma temppelini, oma meditaatiokeinoni. Yksi niist\u00e4.<\/p>\n

Eli min\u00e4 kirjoitan siksi, ett\u00e4 kirjoittaminen on sit\u00e4 mit\u00e4 ihminen tekee.<\/p>\n

___<\/p>\n

* N\u00e4m\u00e4kin ovat kuuluneet joskus kauan sitten haaveammatteihini \u2013 el\u00e4intutkijuus tosin niin nuorena, ett\u00e4 kuvittelin el\u00e4intutkijoiden viett\u00e4v\u00e4n aikaansa l\u00e4hinn\u00e4 ajelemalla savannilla seepraraitaiseksi maalatulla Land-Roverilla. Taistelulent\u00e4j\u00e4haaveet rapisivat paitsi ilmeisten fyysisten puutteiden (huono kunto, huono n\u00e4k\u00f6) lis\u00e4ksi siihen, ett\u00e4 sotahistoriaan perehtyminen teki minusta lopulta pasifistin. Ilmailun \u2013 ja ilmasodank\u00e4ynnin \u2013 historia kyll\u00e4 kiinnostaa edelleenkin.<\/small><\/p>\n

** My\u00f6skin sik\u00e4li, ett\u00e4 kirjoittaessa voi osan (tietoisesta ja\/tai tiedostamattomasta) aivokapasiteetistaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 soittimien suunnitteluun, ja soitinrakennuksessa voi samalla kehitell\u00e4 kirjaideoita, kunhan ei unohda miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ett\u00e4 k\u00e4siss\u00e4 saattaa olla s\u00e4hk\u00f6ty\u00f6kalu, jossa on erin\u00e4isi\u00e4 satoja kierroksia minuutissa py\u00f6riv\u00e4 ter\u00e4.<\/small><\/p>\n

*** Toisaalta tykk\u00e4\u00e4n kyll\u00e4 esiinty\u00e4kin. Jos olen varma siit\u00e4, ett\u00e4 minulla on jotakin mielek\u00e4st\u00e4 sanottavaa. Mutta enp\u00e4 voisi kuvitella olevani erityisen mielell\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4n seurueen karismaattinen keskipiste. Jos olen sellaiseksi joskus vahingossa p\u00e4\u00e4tynyt, olen yleens\u00e4 j\u00e4lkeenp\u00e4in aika nolo.<\/small><\/p>\n

**** Juu, tied\u00e4n kyll\u00e4, etten ole aina kovinkaan taitava tai hienovarainen t\u00e4ss\u00e4 paasaamisasiassa. Yrit\u00e4n oppia siin\u00e4 suhteessa paremmaksi, huomaamattomammaksi ja siis kavalammaksi.
\n<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Parnasson p\u00e4\u00e4toimittaja Papinniemi ja reaalifantastikkokollega J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen ovat \u00e4skett\u00e4in pohdiskelleet kirjoittamisen ja kirjailijuuden motiiveja. T\u00e4m\u00e4n aloituslauseen j\u00e4lkeen minun on tietenkin p\u00e4\u00e4dytt\u00e4v\u00e4, mahdollisesti muutamien elaboraattien mutkien kautta, esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleni kysymys: Miksi min\u00e4 kirjoitan? Yksinkertainen \u2013 ja usein toistamani \u2013 vastaus on tietysti se, ett\u00e4 olen aina tiennyt, … Jatka artikkeliin Siksi ehk\u00e4 ett\u00e4 kenties tuota niinku<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,11,9],"tags":[],"class_list":["post-2353","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijaelamaa","category-kirjoittaminen","category-sf"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2353","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2353"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2353\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2375,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2353\/revisions\/2375"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2353"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2353"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2353"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}