{"id":230,"date":"2008-12-04T11:42:26","date_gmt":"2008-12-04T08:42:26","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=230"},"modified":"2010-07-15T16:31:12","modified_gmt":"2010-07-15T13:31:12","slug":"saabismin-kohtalonhetket","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=230","title":{"rendered":"Saabismin kohtalonhetket"},"content":{"rendered":"

A<\/strong><\/big>amun paikallislehti<\/a> kertoi laajalti nyky\u00e4\u00e4n General Motorsin omistaman Saabin vaikeuksista. Automerkin tarina saattaa olla hyvinkin ns. tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Ainoa auto, jonka olen koskaan omistanut – ja senkin puoliksi silloisen avovaimoni kanssa – oli Saab.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kyseess\u00e4 oli silloin kolmetoistavuotias Saab 99, paljon ajettu, kulunut ja jonkun luultavasti nuoren entisen omistajan (tai k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n) v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuunaama. H\u00e4n ei ollut selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt kromista: listat oli joko poistettu tai maalattu mustiksi. Alkuaan ruskeasta autosta oli maalattu tumman metallinpunainen.<\/p>\n

Kyseisen Saabin ajoista l\u00e4htien minun ensimm\u00e4inen mielikuvani auton omistamisesta on t\u00e4m\u00e4: Pime\u00e4 pikkupakkasilta taloyhti\u00f6n parkkipaikalla, jota valaisee yksin\u00e4inen katulamppu. Katulampun sinert\u00e4v\u00e4ss\u00e4 h\u00e4myss\u00e4 n\u00e4kyy pystyyn nostetun konepellin varjo, konepellin alta n\u00e4kyy ysiysin massiivinen kaksilitrainen moottori, \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja elottomana, moottorin metallipintoja peitt\u00e4v\u00e4 huurrekerros kimaltelee hiljaa valoh\u00e4myss\u00e4. Min\u00e4 yrit\u00e4n taskulampun valossa keksi\u00e4 konepellin alta jonkin syyn sille, miksi moottori ei k\u00e4ynnisty.<\/p>\n

Kyll\u00e4 tuon kanssa p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tultiin joten kuten toimeen, ja aikaa my\u00f6ten min\u00e4kin – uudempiin automaattiryyppyautoihin sit\u00e4 ennen tottunut – opin s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4n ryyppy\u00e4 niin ettei moottori tulvinut. Ainakaan kovin usein. Lopulta p\u00e4\u00e4timme M:n kanssa luottaa autoon niin paljon, ett\u00e4 l\u00e4hdimme sill\u00e4 kuukauden reissulle Keski-Eurooppaan. Sit\u00e4 varten se oli hankittukin, kumpikaan emme tarvinneet (onneksi) autoa juurikaan muuhun ty\u00f6- tai harrastustoimintaan. J\u00e4timme kotiin takapenkin istuinosan, jolloin selk\u00e4nojan kaatamalla per\u00e4\u00e4n saatiin tila patjalle ja kohtuullisen mukava nukkumapaikka kahdelle.<\/p>\n

Reissu vei Unkariin, It\u00e4valtaan, Liechtensteiniin, Saksaan tuttavien m\u00f6kille ja sitten Roskilden festivaalien (yll\u00e4tys yll\u00e4tys) kautta kotiin. Vanha ysiysi kesti matkan rasitukset kohtuullisen hyvin. Vaduzissa palasimme kaupunkik\u00e4velylt\u00e4 autolle ja huomasimme, ett\u00e4 sen alta valuu pieni nestenoro – rutikuivana hellep\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Pienen paniikin j\u00e4lkeen k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 akku oli p\u00e4\u00e4ssyt liikkumaan paikoiltaan ja painunut sylinteriryhm\u00e4n kylke\u00e4 vasten, jolloin akun pintaan oli sulanut pieni kolo. T\u00e4m\u00e4 ei aiheuttanut matkan aikana suurempia ongelmia, kunhan muistimme lis\u00e4t\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in tislattua vett\u00e4. (Aikaa my\u00f6ten vuotanut akkuvesi tosin sy\u00f6vytti poikki akkua ja auton runkoa yhdist\u00e4neen maadoitusjohdon, mutta vasta kauan reissun j\u00e4lkeen.) It\u00e4vallan Alpeilla, parin kilometrin korkeudessa, hyvin l\u00e4mminnyt ja jo hyv\u00e4n tovin ajettu kaasutin tulvi, mink\u00e4 ei olisi pit\u00e4nyt olla yll\u00e4tys minulle, vanhalle Pirsig-fanille: pienempi ilmanpaine tietenkin muuttaa ilman ja bensiinin seoksen suhdetta juuri tuohon suuntaan. No, onneksi mahdollisuuksia moottorin k\u00e4ynnist\u00e4miseen alam\u00e4kil\u00e4hd\u00f6ll\u00e4 oli ns. runsaasti…<\/p>\n

Loppup\u00e4iv\u00e4n ajomatka alasp\u00e4in, miltei jatkuvalla moottorijarrutuksella, luultavasti rasitti kytkint\u00e4 melkoisesti. Sylinteri jouduttiinkin vaihtamaan v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin, kun kytkinpolkimen tuntumakohta oli muuttunut mielenkiintoisen<\/em> vaihtelevaksi: muutaman kerran tuli l\u00e4hdetty\u00e4 liikennevaloista hulppeasti renkaat ulvoen, kun veto v\u00e4littyi moottoriin paljon nopeammin kuin olin odottanutkaan. M, viel\u00e4 omaanikin tuoreemman kortin haltija, kielt\u00e4ytyi kokonaan ajamasta ennen kuin k\u00e4vimme saksalaiskorjaamossa. Matkailu avartaa lompakkoa, kuten Pahkasika<\/em> asian laittamattomasti totesi.<\/p>\n

Kaikesta huolimatta selvisimme suhteellisen kunnialla koto-Suomeen ja kotiin – melkein. Kytkin hajosi lopullisesti It\u00e4v\u00e4yl\u00e4ll\u00e4, kolmisen kilometria ennen kotipihaa. Kuului pieni paukahdus ja helin\u00e4\u00e4, eik\u00e4 moottorin voima en\u00e4\u00e4 v\u00e4littynytk\u00e4\u00e4n py\u00f6riin asti. Onneksi liikenne oli hiljaista ja vauhtia oli sen verran, ett\u00e4 auto saatiin tyylikk\u00e4\u00e4sti liu’utettua tienlaitaan pois tielt\u00e4. Koska vuonna 1990 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n normaali-ihmisell\u00e4 ei viel\u00e4 ollut k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4, jouduin tekem\u00e4\u00e4n pikku k\u00e4velyretken It\u00e4keskukseen soittamaan hinausauton.<\/p>\n

Autonomistajuus jatkui hieman pidemp\u00e4\u00e4n kuin avoliitto: ysiysi ehti toimia saman vuoden loppusyksyst\u00e4 muuttoautonani Vuosaaresta Korsoon. Seuraavan vuoden alussa auto sai sitten lopulta uuden omistajan, jolla se n\u00e4ytti yh\u00e4 olevan viel\u00e4 2000-luvun alkupuolella, kun tulin jostakin uteliaisuudenpuuskasta asiaa autorekisterist\u00e4 vilkaisseeksi.<\/p>\n

Itsell\u00e4ni ei sen j\u00e4lkeen ole ollut tosiaankaan mink\u00e4\u00e4nlaista halua omistaa autoa. Ei halua eik\u00e4 onneksi tarvettakaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aamun paikallislehti kertoi laajalti nyky\u00e4\u00e4n General Motorsin omistaman Saabin vaikeuksista. Automerkin tarina saattaa olla hyvinkin ns. tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ainoa auto, jonka olen koskaan omistanut – ja senkin puoliksi silloisen avovaimoni kanssa – oli Saab. Kyseess\u00e4 oli silloin kolmetoistavuotias Saab 99, paljon ajettu, kulunut ja jonkun … Jatka artikkeliin Saabismin kohtalonhetket<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[26,27,18,28],"tags":[],"class_list":["post-230","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kuvia","category-matkat","category-meni-jo","category-tekniikka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/230","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=230"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/230\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1929,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/230\/revisions\/1929"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=230"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=230"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=230"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}