{"id":2126,"date":"2010-07-26T21:42:36","date_gmt":"2010-07-26T18:42:36","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=2126"},"modified":"2010-12-27T18:10:28","modified_gmt":"2010-12-27T15:10:28","slug":"vanhakaan-hikinen-mies-ei-rakasta-jazzia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=2126","title":{"rendered":"Vanha(kaan) hikinen mies ei rakasta jazzia"},"content":{"rendered":"

K<\/strong><\/big>uten t\u00e4ss\u00e4 blogissa on aikaisemmin todettu, ensisijainen syy l\u00e4hte\u00e4 Pori R’n’b* -festivaaleille oli sunnuntaiksi buukattu Daniel Lanoisin Black Dub -yhtye, joka ei Porissa sitten soittanutkaan Lanoisin moottoripy\u00f6r\u00e4onnettomuuden vuoksi. Reissu tuli kuitenkin tehty\u00e4, eik\u00e4 kaduta. Hienoja esityksi\u00e4 tuli n\u00e4hty\u00e4, vaikka harva niist\u00e4 istuikaan kovin hyvin festivaalin oikeassa nimess\u00e4 esiintyv\u00e4n \u201djazz\u201d-nimikkeen alle. Viimeksi joskus 1980-luvun alkupuolella jotakin \u00e4lyllisesti stimuloivaa musiikista kirjoittanut Hesarin kriitikko Jukka Hauru ilmoitti j\u00e4tt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Porin v\u00e4liin juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4.<\/p>\n

Itse en ole koskaan pit\u00e4nyt jazzista tyylilajina, vaikka olen tyk\u00e4nnyt hyvinkin paljon monien sellaisten artistien musiikista, jotka luokitellaan (ja aivan aiheellisesti) jazziksi. Minulle jazz (tyylilajina) on musiikkia, jota minun 1970-luvun kasvuvuosinani tyrkytettiin joka l\u00e4vest\u00e4 hienona musiikkina siksi, ett\u00e4 sit\u00e4 pidettiin hienona musiikkina, ja josta ainoa v\u00e4littyv\u00e4 tunne oli kulloisenkin solistin keskeinen sanoma: \u201dKuunnelkaa, kuinka taitava min\u00e4 olen!\u201d Minusta tuollainen on k\u00f6yh\u00e4\u00e4 ja ep\u00e4-\u00e4lyllist\u00e4 ilmaisua, joten suuntasin musiikillisten el\u00e4mysten etsint\u00e4ni toisaalle, erinomaisen antoisin tuloksin.<\/p>\n

Nyttemmin musiikin kentt\u00e4 on \u2013 onneksi \u2013 niin pirstaleinen, ett\u00e4 yksitt\u00e4iset musiikkityylit eiv\u00e4t voi vaatia itselleen muita korkeampaa asemaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sill\u00e4, ett\u00e4 ne ovat tyylilajiltaan muita hienompaa musiikkia. T\u00e4m\u00e4 on selv\u00e4sti huomattu Porissakin. Yh\u00e4 harveneva ja harmaantuva on se joukko, joka viitsii tulla paikalle kuuntelemaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jotakin tietty\u00e4 tyylilajia vain siksi ett\u00e4 se on jotakin tietty\u00e4 tyylilajia. (Ja nyt Haurukin j\u00e4tt\u00e4ytyi pois, joten porukkaa on viel\u00e4kin v\u00e4hemm\u00e4n.) Pori Jazzin on joko pikku hiljaa hiivuttava pienen diggariporukan jutuksi tai laajennettava musiikillista aluettaan sellaiseen yleis\u00f6\u00f6n, jolle on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 itse musiikki kuin se, onko se jazzia.<\/p>\n

J\u00e4rjestelyjen puolesta Porin Kirjurinluodon p\u00e4\u00e4lavamilj\u00f6\u00f6 on miellytt\u00e4v\u00e4 kokemus: se on tehty aikuisille ihmisille, ei karjalle. Vessoja on tarpeeksi ja ne ovat siistihk\u00f6j\u00e4, kunnollosta ruokaa, juomaa ja \u2013 mik\u00e4 hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 \u2013 istumapaikkoja on riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

Saavuimme Poriin vasta lauantaina, mutta joidenkin kohdalle sattuneiden tuttujen mukaan olisi kannattanut olla liikkeell\u00e4 aikaisemmin. Tori Amos oli kuulemma ollut vaikuttava, samoin Gil Scott-Heron. Mutta mink\u00e4s teet… joka tapauksessa J\u00e4tk\u00e4j\u00e4tk\u00e4t polkaisi lauantain k\u00e4yntiin mainiosti mielikuvituksekkaalla, energisell\u00e4 ja rennolla hiphopilla. En ole tyylilajin suuri yst\u00e4v\u00e4, mutta kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 toimi. Soul Investigators siirsi seuraavaksi n\u00e4k\u00f6kulmaa vanhakantaisempaan souliin, eik\u00e4 ihan onnistuneesti. B\u00e4ndin soitto oli teknisesti oikeaoppista, mutta elotonta ja vaisua. J\u00e4tk\u00e4t hei, t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi olla tanssimusiikkia! Laulusolistien, Myronin ja E:n, tyyli oli viel\u00e4 sellaista crooner-hymin\u00e4\u00e4 joka olisi toiminut paremmin y\u00f6kerhomaisemmassa milj\u00f6\u00f6ss\u00e4. Muistikuvaan vaikuttaa tietysti sekin, ett\u00e4 heti seuraavaksi Sharon Jones & the Dap-Kings n\u00e4ytti, miten homma pit\u00e4\u00e4<\/em> hoitaa. Loistavalla b\u00e4ndill\u00e4 oli loistava, t\u00e4ysill\u00e4 keikkaansa heitt\u00e4ytyv\u00e4 solisti. T\u00e4t\u00e4 menoa oli t\u00e4ysin mahdotonta olla diggailematta kyb\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Kuten sanottu, hiphop ei ole ydindiggailualuettani enk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ostaisi N.E.R.D:n levyj\u00e4 (ja ei, en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n downloadaisi niit\u00e4 luvallisesti tai luvatta), mutta en voi olla kunnioittamatta sit\u00e4 miten hienosti, s\u00e4vykk\u00e4\u00e4sti ja tyylikk\u00e4\u00e4sti b\u00e4ndi toimi lavalla. Koska en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n erityisemmin perusta jurnuttaviin koneisiin tai taustanauhoihin perustuvasta puolikuolleesta musiikista, minua ilahdutti homman perustuminen ns. oikeisiin soittajiin: kaksi rumpalia, basisti, kitaristi, kosketinsoittaja ja kolme vokalistia. Tiettyj\u00e4 asioita kyll\u00e4 liipaistiin k\u00e4yntiin sekvensserinkin muistista, mutta tyylikk\u00e4\u00e4sti. Yleis\u00f6 oli ns. p\u00e4hkin\u00f6in\u00e4 ja ihan aiheesta.<\/p>\n

Sama oikeastaan p\u00e4tee my\u00f6s lauantain p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4\u00e4n, Massive Attackiin, joka oli viikonlopun ainoa esiintyj\u00e4 joka k\u00e4ytti \u00e4\u00e4nen lis\u00e4ksi my\u00f6s valoja \u2013 ja komeasti k\u00e4yttikin. Setti oli hyvin pitk\u00e4lti sama kuin lokakuussa J\u00e4\u00e4hallissa<\/a>. Johtuiko sitten paikasta, v\u00e4hemm\u00e4n \u00e4\u00e4nentoistoa salikaiulla sotkevasta ulkotilasta tai l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 sateiseksi illaksi muuttuneesta s\u00e4\u00e4st\u00e4 \u2013 tai siit\u00e4, ett\u00e4 uusi materiaali oli nyt hivenen tutumpaa \u2013 t\u00e4m\u00e4 tuntui paljon edelliskertaa vahvemmalta keikalta. Infotaulun \u2013 t\u00e4m\u00e4 lienee paras nimitys b\u00e4ndin tekstej\u00e4 ja kuvia esitt\u00e4neelle, s\u00e4leikk\u00f6iselle taustascreenille \u2013 materiaali oli suomenkielisemp\u00e4\u00e4 ja ajankohtaisempaa. Ja j\u00e4lleen se h\u00e4iritsi minua varsinaisen setin p\u00e4\u00e4tt\u00e4neess\u00e4, v\u00e4kivahvassa \u201dInertia Creepsiss\u00e4\u201d. Valot j\u00e4ttiv\u00e4t soittajat j\u00e4lleen jokseenkin kokonaan varjoon, t\u00e4ll\u00e4 kertaa b\u00e4ndin johtajaksi (kait) laskettava Robert Del Naja otti kuitenkin hivenen kontaktia yleis\u00f6\u00f6n, kiitteli ja esitteli vierailevat laulajattaret.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Sunnuntain piknik-konsertti alkoi Eric Bibbin rennolla, modernilla kantribluesilla. Olen tyk\u00e4nnyt herran levyist\u00e4 ja tykk\u00e4sin toki liven\u00e4kin. Bibbill\u00e4 oli b\u00e4ndinkorvikkeena vain soolokitaristi Staffan Astner, mutta Bibb itse on rytmisesti niin vahva kitaristi, ettei sen kummempaa komppia oikeastaan kaivannutkaan. Vanhana bluesin yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 mielt\u00e4ni ilahduttaa syv\u00e4sti, ett\u00e4 joku modernisoi t\u00e4t\u00e4 musiikin haaraa n\u00e4in hyv\u00e4ll\u00e4, rennolla ja l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4 otteella.<\/p>\n

(Nyt joku tietysti voi vinoilla noista \u00e4skeisist\u00e4 jazz-kommenteistani, mutta sitten vinoilee. \ud83d\ude0e<\/p>\n

Mit\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00f6n tulee, sit\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 piisasi. Gustav Lundgrenin kvartetin ja vieraansa Teemu Viinikaisen kitara-bebop soi ihan hyvin taustamusiikkina, mutta ei aiheuttanut paineita nousta viltilt\u00e4 loikomasta ja menn\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi seuraamaan. Pekka Pohjolan 70\u201380-lukujen tuotantoa tulkitseva Husband j\u00e4i v\u00e4h\u00e4n l\u00e4mp\u00f6tilan uhriksi, kun oli pakko siirty\u00e4 viilent\u00e4ytym\u00e4\u00e4n varjoon. Minusta v\u00e4h\u00e4n tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 pid\u00e4n Pohjolan omasta musiikista enemm\u00e4n ideana kuin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4: kuultuna t\u00e4st\u00e4 jokseenkin l\u00e4pis\u00e4velletyst\u00e4 musiikista tulee l\u00e4hinn\u00e4 vaikutelma elokuvaansa etsiv\u00e4st\u00e4 elokuvamusiikista. Hienoista muusikoista kootun ryhm\u00e4n into ja energia kyll\u00e4 v\u00e4littyiv\u00e4t.<\/p>\n

En oikeastaan odottanut Jeff Beckilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n: ajattelin, ett\u00e4 kiva bongata joskus t\u00e4m\u00e4kin legenda, joka on sent\u00e4\u00e4n vaikuttanut melko tavalla monien minun diggaamieni musiikkivirtausten kehitykseen. Mutta k\u00e4rtyn \u00e4ij\u00e4n maineessa oleva Beck yll\u00e4tti minut t\u00e4ysin heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 todella loistokkaan, s\u00e4vykk\u00e4\u00e4n, funkyn, bluesihtavan, huumorintajuisen ja vahvan setin. No, olihan h\u00e4nell\u00e4 toki vahva b\u00e4ndikin: rumpali Narada Michael Walden, basisti Rhonda Smith<\/a> ja kosketinsoittaja Jason Rebello tuntuivat nauttivan lavalla olemisesta, ja se v\u00e4littyi kyll\u00e4 muutenkin kuin vain videoscreenien l\u00e4hikuvista. Beckill\u00e4 itsell\u00e4\u00e4nkin tuntui olevan hauskaa.<\/p>\n

Beck on sen verran legendaarinen kitaristi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on kanttia olla n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 osaamistaan joka helkutin v\u00e4liss\u00e4. Saadessaan k\u00e4siins\u00e4 kauniin melodian h\u00e4n uskaltaa soittaa sen kauniina, selke\u00e4n\u00e4 melodiana, muuttamatta sit\u00e4 miksik\u00e4\u00e4n aivottomaksi tilulilu-vinkuvanku-tekniikkaesittelyksi. Ja kauniita melodioita riitti, Beckin oman (ja valitettavan huonosti tuntemani) tuotannon lis\u00e4ksi klassikoita, kuten Curtis Mayfieldin \u201dPeople Get Ready\u201d, Giacomo Puccinin \u201dNessun dorma\u201d ja Les Paulin \u201dHow High the Moon\u201d, esimerkiksi. B\u00e4ndi herkutteli my\u00f6s Sly and the Family Stonen klassikolla \u201d(I Want to Take You) Higher\u201d, joka oli jo toinen t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 kuulemani huikea livetulkinta t\u00e4st\u00e4 laulusta. (Edellisen esitti Rhonda Smithin aikaisempi ty\u00f6nantaja, Prince.)<\/p>\n

Olen vaikuttunut.<\/p>\n

___<\/p>\n

* Monilla eurooppalaisilla musiikinharrastajilla on vaikeuksia suhtautua siihen, ett\u00e4 esimerkiksi listahiphopia kutsutaan nyky\u00e4\u00e4n \u201dr’n’b”- tai \u201drhythm and blues\u201d -musiikiksi. Heid\u00e4n (tai kuuluinhan min\u00e4kin t\u00e4h\u00e4n koulukuntaan hyv\u00e4n tovin) mielest\u00e4\u00e4n rhythm and bluesia on ainoastaan tietynlainen, bluesjohdannainen musiikki, jota esimerkiksi Rolling Stones soitti myyttisin\u00e4 kultavuosinaan ennen keikkaansa Porin Yyterin hiekkarannalla, v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 viikonlopun majapaikastamme. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys perustuu kuitenkin silkkaan v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitykseen. Amerikassa \u201drhythm and blues\u201d ei ole koskaan ollut musiikkityyli, vaan eufemismi. Amerikkalaisilla on nimitt\u00e4in neuroottinen vimma luokitella musiikkia kohderyhm\u00e4ns\u00e4 mukaan. Mustalle yleis\u00f6lle myyt\u00e4vien levyjen menestys listattiin alkuaan nimikkeell\u00e4 \u201drace records\u201d. Sittemmin k\u00e4ytettiin mustekalamaista \u201dsepia\u201d-termi\u00e4, kunnes joskus 50-luvulla mm. Billboard<\/em>-lehti otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n termin \u201drhythm and blues\u201d. Espanjankieliselle v\u00e4est\u00f6nosalle myyt\u00e4v\u00e4t levyt listataan \u201dlatin\u201d-otsikon alla.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuten t\u00e4ss\u00e4 blogissa on aikaisemmin todettu, ensisijainen syy l\u00e4hte\u00e4 Pori R’n’b* -festivaaleille oli sunnuntaiksi buukattu Daniel Lanoisin Black Dub -yhtye, joka ei Porissa sitten soittanutkaan Lanoisin moottoripy\u00f6r\u00e4onnettomuuden vuoksi. Reissu tuli kuitenkin tehty\u00e4, eik\u00e4 kaduta. Hienoja esityksi\u00e4 tuli n\u00e4hty\u00e4, vaikka harva niist\u00e4 istuikaan kovin hyvin festivaalin … Jatka artikkeliin Vanha(kaan) hikinen mies ei rakasta jazzia<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[],"class_list":["post-2126","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2126","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2126"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2126\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2656,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2126\/revisions\/2656"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2126"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2126"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2126"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}