{"id":1891,"date":"2010-07-13T19:03:17","date_gmt":"2010-07-13T16:03:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1891"},"modified":"2010-12-27T18:10:57","modified_gmt":"2010-12-27T15:10:57","slug":"ystavyydesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1891","title":{"rendered":"Yst\u00e4vyydest\u00e4"},"content":{"rendered":"

E<\/strong><\/big>i t\u00e4llaisella ilmalla ole mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia kykki\u00e4 ty\u00f6huoneessa, miss\u00e4 tietokoneen neliydinprosessori kuumentaa ilman viel\u00e4kin polttavammaksi ja tietokoneen tuulettimet puskevat sit\u00e4 huoneilmaan. Pakko viett\u00e4\u00e4 iltap\u00e4ivi\u00e4 joko lakkaamalla kitaraprojektia \u2013 taloyhti\u00f6n nikkaritila on maan alla ja sitten viile\u00e4 \u2013 tai istuskella pergolassa tai kirsikkapuun katveessa lukemassa.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

R<\/strong><\/big>obert ja Patricia saapuvat molemmat New Yorkiin kes\u00e4ll\u00e4 1967. Molemmat ovat asunnottomia, rahattomia, ty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4, n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4, yksin\u00e4isi\u00e4. Patricia on juuri toipunut teiniraskaudestaan ja esikoistytt\u00f6ns\u00e4 adoptoinnista pois h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n heti synnytyksen j\u00e4lkeen. Robertilla on hyvin vaikeat v\u00e4lit vanhempiinsa ja katoliseen uskoon. He tapaavat toisensa sattumalta, yst\u00e4vystyv\u00e4t, rakastuvat. L\u00f6yt\u00e4v\u00e4t tilap\u00e4isi\u00e4 ty\u00f6paikkoja ja jonkinlaisen k\u00e4mp\u00e4n,\u00a0 sitten toisen, sitten he onnistuvat saamaan pikkuruisen huoneen legendaarisesta Chelsea-hotellista. Molemmilla ei ole oikeastaan mink\u00e4\u00e4nlaisia kunnollisia tulevaisuudensuunnitelmia, he ovat \u201dpelkki\u00e4 kakaroita\u201d, kuten joku ohikulkija toteaa. Molemmat kyll\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t haluavansa tehd\u00e4 taidetta. Robert keskittyy alusta alkaen kuvataiteisiin, Patricia alkaa tehd\u00e4 kuvien lis\u00e4ksi runoja. V\u00e4hitellen h\u00e4n alkaa yhdistell\u00e4 Rimbaudin ja Baudelairen vaikutteisiin viehtymyst\u00e4\u00e4n rock-musiikkiin. Suhde ei kest\u00e4 suhteena kuin pari vuotta \u2013 Robert alkaa itsekin tajuta olevansa homoseksuaali \u2013 mutta siit\u00e4 syntyy elinik\u00e4inen yst\u00e4vyys. Vaikeiden vuosien aikana kohdalle sattuu satunnaisia tuttavuuksia ja ihastuksia, jotka my\u00f6hemmin t\u00f6n\u00e4isev\u00e4t heit\u00e4 suuntiin, jotka j\u00e4lkiviisauden valossa vaikuttavat \u201doikeilta\u201d. Slim Shadow -nime\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt rumpali osoittautuu Sam Shepard -nimiseksi n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija\u2013perheenis\u00e4ksi, mutta vaikka suhde ei kest\u00e4k\u00e4\u00e4n kauan, se vie Patrician esiintym\u00e4\u00e4n ja kirjoittamaan. Robert l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lopulta itselleen varakkaan poikayst\u00e4v\u00e4n ja mesenaatin. Patricia kirjoittaa Rolling Stonen<\/em> ja Creemin<\/em> kaltaisiin rocklehtiin, saa sit\u00e4 kautta arvostusta ja kollegastaan Lenny Kayesta kokeilunhaluisen s\u00e4hk\u00f6kitaristin tukemaan lausuntaa ja lauluja yhdistelevi\u00e4 esityksi\u00e4\u00e4n. Er\u00e4\u00e4nlaiseksi tienhaaraksi muodostuu Robertin ottama valokuva Patrician ensimm\u00e4isen albumin kanteen: sen j\u00e4lkeen sek\u00e4 Robert Mapplethorpe ett\u00e4 Patti Smith jatkavat omaa, itsen\u00e4ist\u00e4 uraansa, mutta yst\u00e4vyys kest\u00e4\u00e4 aina Robertin kuolemaan pitk\u00e4n sairauden j\u00e4lkeen vuonna 1989.<\/p>\n

\"\"Ensimm\u00e4inen suomennettu Patti Smithin kirja Ihan kakaroita<\/em> (Just Kids<\/em>, 2010) ei ole varsinaisesti muistelmateos eik\u00e4 taiteilijamuotokuvakaan. Se on kumpaakin, mutta ennen kaikkea se on kertomus huono-onnisesta rakkaussuhteesta kehittyneest\u00e4 vahvasta yst\u00e4vyydest\u00e4. Smith valottaa kyll\u00e4 molempien taustoja ja molempien itsen\u00e4isi\u00e4 tekemisi\u00e4, mutta ennen kaikkea heid\u00e4n yhteisen tarinansa taustoittamiseksi. Samalla kirja on mukana olleen kuvaus New Yorkin, Max’s Kansas Cityn ja CBGB’sin sittemmin glorifioiduista underground-piireist\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena v\u00e4likautena, Andy Warholin hovin kulta-ajan j\u00e4lkeen, mutta ennen punkin ja uuden allon puhdistavaa energiaa. Smith ei suoranaisesti romantisoi, mutta h\u00e4n tunnustaa kyll\u00e4 v\u00e4ri\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4n\u00e4 fanina omille sankareilleen ja muusilleen: Janis Joplinille, Jimi Hendrixille Jim Morrisonille, Bob Neuwirthille ja Robert Mapplethorpelle. H\u00e4n on ilmeisesti pit\u00e4nyt p\u00e4iv\u00e4kirjaa suuren osan kuvaamastaan aikakaudesta, mik\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 muistikuvien tarkkuuden \u2013 sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n monista aikalaisistaan poiketen pysyi enimm\u00e4kseen erossa ainakin vahvemmista aineista.<\/p>\n

Etuk\u00e4teen oletin 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen antaumuksella perehtynytt\u00e4 Antti Nyl\u00e9ni\u00e4 jotakuinkin t\u00e4ydelliseksi suomentajaksi t\u00e4lle kirjalle. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti j\u00e4lki onkin ihan hyv\u00e4\u00e4, mutta joissakin kohdin kustannustoimittaja olisi kyll\u00e4 saanut olla punakyn\u00e4isempi, kun englannista suomeen niin kiusallisen helposti livahtavat anglismit hypp\u00e4\u00e4v\u00e4t silmille. (Tied\u00e4n kyll\u00e4 langenneeni samaan ansaan itsekin niin kovin monta kertaa, omien kustannustoimittajieni kanssa. Vieraan tekstiss\u00e4 ne vain erottuvat paljon selvemmin.)<\/p>\n

Joka tapauksessa kirja toimii; se on haikeankaunis kuolinvuoteella annetun lupauksen t\u00e4yttymys, ajankuvaa ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4. Kunpa osaisin itsekin kirjoittaa jotakin n\u00e4in hienoa niist\u00e4 (entisist\u00e4 ihastuksista ja nykyisist\u00e4) yst\u00e4vist\u00e4, jotka ovat olleet ja ovat edelleenkin minulle t\u00e4rkeit\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ei t\u00e4llaisella ilmalla ole mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia kykki\u00e4 ty\u00f6huoneessa, miss\u00e4 tietokoneen neliydinprosessori kuumentaa ilman viel\u00e4kin polttavammaksi ja tietokoneen tuulettimet puskevat sit\u00e4 huoneilmaan. Pakko viett\u00e4\u00e4 iltap\u00e4ivi\u00e4 joko lakkaamalla kitaraprojektia \u2013 taloyhti\u00f6n nikkaritila on maan alla ja sitten viile\u00e4 \u2013 tai istuskella pergolassa tai kirsikkapuun katveessa lukemassa. * … Jatka artikkeliin Yst\u00e4vyydest\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,21,15],"tags":[],"class_list":["post-1891","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1891","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1891"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1891\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2662,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1891\/revisions\/2662"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1891"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1891"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1891"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}