{"id":1853,"date":"2010-07-07T15:56:47","date_gmt":"2010-07-07T12:56:47","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1853"},"modified":"2010-12-27T18:08:10","modified_gmt":"2010-12-27T15:08:10","slug":"nelja-paivaa-satatuhatta-ihmista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1853","title":{"rendered":"Nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, satatuhatta ihmist\u00e4"},"content":{"rendered":"

V<\/strong>iime viikonloppuinen reissu Roskilden festivaaleille oli, laskujeni mukaan, kahdestoista. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa onnistuin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ikivanhan tanskalaiskaupungin toisenkin n\u00e4ht\u00e4vyyden \u00e4\u00e4reen.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Roskilde sijaitsee pitk\u00e4n, kapean vuonon perukassa ja on ollut muinaisista ajoista l\u00e4htien loistava satamapaikka. My\u00f6s helposti puolustettava satamapaikka: vuono on ollut helppo tukkia tunkeilevia laivastoja vastaan esimerkiksi upottamalla v\u00e4yl\u00e4lle laivanhylkyj\u00e4. Viiden viikinkiaikaisen hylyn j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset nostettiin mudasta 1950-luvun lopulla ja ne muodostavat Roskilden viikinkilaivamuseon<\/a> kokoelman ytimen. Museo ei kuitenkaan j\u00e4\u00e4 pelk\u00e4n vanhan tavaran esittelyyn, sill\u00e4 siell\u00e4 toimii jatkuvasti perinteisi\u00e4 menetelmi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 veneveist\u00e4m\u00f6 rakentamassa vanhojen mallien mukaisia uusia aluksia. N\u00e4ill\u00e4 j\u00e4ljenn\u00f6ksill\u00e4 p\u00e4\u00e4see purjehtimaankin, halutessaan. Vuonosta l\u00f6ytyneen viikinkisotalaivan j\u00e4ljenn\u00f6ksell\u00e4 purjehdittiin muutama vuosi sitten Irlantiin* ja takaisin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Varsinainen matkakohde oli kuitenkin t\u00e4ll\u00e4kin kertaa itse festivaali.<\/p>\n

Hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6n organisoima ja vapaaehtoisvoimin py\u00f6ritetty festivaali on aina loistanut hyvill\u00e4 j\u00e4rjestelyill\u00e4\u00e4n ja leppoisalla hengell\u00e4\u00e4n. Siksi vuoden 2000 katastrofi olikin aikamoinen j\u00e4rkytys. Yhdeks\u00e4n ihmisen tallautuminen hengilt\u00e4 lavan edustalla on kuitenkin otettu opiksi. Kahden suurimman lavan edustalla on tukevat mellakka-aitasysteemit erottamassa lavanedustan yleis\u00f6tiloja, \u201dpits\u201d, ja taaempana olevaa laajaa katsomoa. Lavan edustalle p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n vain rajallinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4ke\u00e4, ja tilannetta seurataan tarkasti. Niinp\u00e4 vanhakin uskalsi livahtaa useammallakin keikalla aivan eturiviin tajuttuaan, ettei siell\u00e4 tungeksita eik\u00e4 t\u00f6nit\u00e4. Livahtaminen oli sit\u00e4 paitsi yleens\u00e4 helppoa: vaikka yleens\u00e4 pitseihin oli pitk\u00e4 jono ennen konsertin alkua, tilaa tuntui joka kerta j\u00e4\u00e4v\u00e4n niin paljon ett\u00e4 viime hetkell\u00e4 tai soiton jo alettua sekaan p\u00e4\u00e4si jonottamattakin.<\/p>\n

Ainakin silloin, kun esiintyj\u00e4 ei ollut joku Tanskan superb\u00e4ndeist\u00e4. Dizzy Miss Lizzyn ja Kashmirin tapauksessa tyydyin suosiolla katselemaan t\u00e4p\u00f6t\u00e4yden kent\u00e4n per\u00e4lt\u00e4. Festivaalien parhaat keikat ovat yleens\u00e4 muutenkin olleet jossakin muualla kuin p\u00e4\u00e4lavalla \u2013 vaikka t\u00e4ll\u00e4 kertaa tulin katsoneeksi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monta p\u00e4\u00e4lavakeikkaa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Roskilde on ollut aina hyv\u00e4 paikka n\u00e4hd\u00e4 hienoja keikkoja b\u00e4ndeilt\u00e4, joita ei ole kuullut koskaan aikaisemmin, ja joiden kaltaisesta musiikista ei ole voinut kuvitellakaan intoilevansa. Vuoden 2001 festareilla oma l\u00f6yt\u00f6ni oli tuaregib\u00e4ndi Tinariwen<\/a>, silloin ensimm\u00e4isell\u00e4 keikallaan kotimaansa Malin ulkopuolella. Nyt Tinariwen on maailmanmusiikin t\u00e4htiryhmi\u00e4 ja esiintyi festivaalien toiseksisuurimmalla Arena-lavalla. Hienon keikan heittiv\u00e4tkin: taannoisen Savoy-keikan tietty v\u00e4s\u00e4ht\u00e4neisyys oli poissa ja homma kulki kuin… eh, kamelikaravaani. Lauluntekij\u00e4 ja b\u00e4ndin johtaja Ibrahim Ag Alhabib huolehti kaikkien kappaleiden lauluosuuksista ja settiin kuului my\u00f6s oma Tinariwen-lempparini \u201dAmassakoul ’N’ T\u00e9n\u00e9r\u00e9\u201d.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Porcupine Treest\u00e4<\/a> olen kuullut nimen ja mahdollisesti kappaleen\u2013pari radiosta, mutta pitk\u00e4lti torstai-iltainen keikka oli ensikosketukseni ryhm\u00e4n musiikkiin. Suhtaudun yleens\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ep\u00e4luuloisesti kaikkeen mik\u00e4 vivahtaa \u201dprogressiiviseen rockiin\u201d (ellei kyse ole alkuaikojen Pinkkareista tai Crimsoista tai sitten Peter Gabrielin ajan Genesiksest\u00e4) enk\u00e4 nyt niin v\u00e4lit\u00e4 \u201dmetallivaikutteisestakaan\u201d musiikista, mutta kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Porcupine Treen hieno keikka sai aikaan tarpeen tutustua tuotantoon paremmin.<\/p>\n

\"\"
\nHypnotic Brass Ensemble koostuu kuulemma Sun Ran b\u00e4ndien muusikoiden pojista, jotka ryhtyiv\u00e4t soittamaan funkysti jazzahtavaa hiphopia torviorkesteripohjalla. Tuhtia meininki\u00e4 yhdeks\u00e4nmiehinen ryhm\u00e4 tarjosikin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Fiksaationi malilaisen musiikin suhteen ei liene kenellek\u00e4\u00e4n uutta, mutta Bassekou Koyate<\/a> ja h\u00e4nen Ngoni Ba -yhtyeens\u00e4 oli silti uusi tuttavuus. Mutta tapaaminen tuskin j\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n. Perkussioiden ja eri kokoisten ngoni-kielisoittimien groove oli niin rentoa, hauskaa ja tanssittavaa, ett\u00e4 ryhm\u00e4n musiikki kyll\u00e4 tulee kuulumaan t\u00e4ss\u00e4 taloudessa. Koyate ryhmineen leikitteli sek\u00e4 malilaisen hovimusiikin pitkien perinteiden ett\u00e4 rockin kliseill\u00e4. Lis\u00e4vaikutuksen teki viel\u00e4 b\u00e4ndin upea\u00e4\u00e4ninen laulajatar ja kappale, joka \u2013 sik\u00e4li kuin sain selv\u00e4\u00e4 ranskan ja englannin sekaisista v\u00e4lispiikeist\u00e4 \u2013 oli hovimusiikkia 1700-luvulta, mutta kuulosti minun korvissani silkalta flamencolaulannalta. No, vaikutteet ovat aina kulkeneet karavaani- ja merireittej\u00e4 pitkin. Suuntaan ja toiseen.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Alice in Chains on pitk\u00e4lti j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4liin: minun sivistykseni \u201dgrunge\u201d-otsakkeen alle niputettuihin b\u00e4ndeihin on muutenkin aika heikkoa ja j\u00e4\u00e4 oikeastaan siihen yhteen trioon, jonka pakeilta olen suomentanut kaksikin kirjaa. Pari AIC:n lauluista kuitenkin kuulosti perin tutuilta, joten olen selv\u00e4sti joutunut vaikutteille alttiiksi tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni. 1990-luvun alkupuolella luin sit\u00e4 paitsi kitaralehti\u00e4 paljon s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisemmin kuin nyky\u00e4\u00e4n (Guitar Playeria<\/em> siksi ett\u00e4 tykk\u00e4sin lehdest\u00e4, Guitar Worldia<\/em> sen \u201dGuitar Sam\u201d -sarjakuvan lis\u00e4ksi siksi, ett\u00e4 lehden joka numeron \u201dmit\u00e4 Yngwie Malmsteenille kuuluu t\u00e4ss\u00e4 kuussa\u201d -jutut olivat jotenkin niin… liikuttavia), ja Jerry Cantrell oli pahimman tilulilukauden p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen yksi amerikkalaisjulkaisujen vakiohaastateltavia.<\/p>\n

Eik\u00e4 lainkaan aiheetta. AIC heitti hienon keikan ja sai tuntemaan tarvetta tutustua tuotantoonsa paremminkin.<\/p>\n

(Hieman j\u00e4i tietysti pohdituttamaan ajatus Alice in Chainsista \u201dlegendana\u201d tai \u201dveteraanib\u00e4ndin\u00e4\u201d: se on monessakin mieless\u00e4 molempia. Mutta AIC aloitti uransa siin\u00e4 vaiheessa kun minun musiikilliset tekemiseni olivat jonkinlaisessa \u2013 Karstaa<\/em> siteeratakseni \u2013 wannabe-hasbeen<\/em>-vaiheessa. Tarkoittaako tuo, ett\u00e4 min\u00e4 olen niin keski-ik\u00e4inen ett\u00e4 veteraanitkin ovat minua nuorempia?)<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Van Dyke Parks on niin legenda ett\u00e4 on minua kiist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti vanhempi. H\u00e4nenk\u00e4\u00e4n musiikilliseen visioonsa en ole koskaan perehtynyt sen tarkemmin, vaikka tietysti olen niit\u00e4 kuullut, samoin h\u00e4nen yhteisty\u00f6t\u00e4\u00e4n mm. Ry Cooderin ja Beach Boysin kanssa. Ison tanskalaisorkesterin ja useiden solistien voimin sunnuntaiaamuna heitetty keikka oli mainiota kuunneltavaa, mutta ei tehnyt minusta k\u00e4\u00e4nnynn\u00e4ist\u00e4. Tai ehk\u00e4 min\u00e4 olen vain niin<\/em> ennakkoluuloinen orkesterimusiikin ja etenkin viihdeorkesterimusiikin suhteen?<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Lis\u00e4\u00e4 legendoja. Mot\u00f6rheadia l\u00f6ytyy hyllyst\u00e4 (aikoinaan Rumban<\/em> arvostelukappaleena saatu) nelj\u00e4n cd:n boksi, mutta t\u00e4m\u00e4 livekeikka oli ensimm\u00e4inen el\u00e4v\u00e4 kosketus.<\/p>\n

Mot\u00f6rheadhan ei ole oikeastaan miss\u00e4n mieless\u00e4 metalli- tai edes heavyb\u00e4ndi. \u201dWe are Mot\u00f6rhead and we play rock’n’roll\u201d, kuten Lemmy julisti pariinkin kertaan setin aikana. Pohjimmiltaan b\u00e4ndin musiikki onkin ehtaa viisikymment\u00e4luvun rokettirollia, jossa Lemmyn matalavireinen, nelikielinen komppikitara hoitaa sen mit\u00e4 Little Richard ja Jerry Lee Lewis soittivat vasemmalla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n, ja b\u00e4ndin kulloinenkin soolokitaristi huolehtii pianistin oikeasta k\u00e4dest\u00e4. (Varsinaista basistiahan b\u00e4ndill\u00e4 ei ole: puute korvataan nostamalla bassorumpuja viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kovemmalle.)<\/p>\n

Liven\u00e4 trio n\u00e4ytti ja kuulosti silt\u00e4 kuin pitikin. Mot\u00f6rheadin musiikki on ajatonta ja kuulostaa aivan yht\u00e4… mielipuoliselta… kuin silloin kun kuulin \u201dAce of Spadesin\u201d ekaa kertaa radiosta joskus vuonna 1980. Mutta vaikka aika ei ole sy\u00f6nyt musiikkia, se kyll\u00e4 alkaa n\u00e4ky\u00e4 itse Lemmyss\u00e4. Ei h\u00e4n ole tiet\u00e4\u00e4kseni ennenk\u00e4\u00e4n keikoillaan mitenk\u00e4\u00e4n tanssahdellut, mutta v\u00e4h\u00e4inenkin lavaliikunta oli selv\u00e4sti vanhan miehen liikkumista. Parran ja hiuksien musta purkkiv\u00e4ri n\u00e4ytti miltei rivon keinotekoiselta.<\/p>\n

Ehk\u00e4 oli parasta n\u00e4hd\u00e4 b\u00e4ndi juuri nyt, ennen kuin Lemmy osoittautuu liiankin kuolevaiseksi.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Yksi festareiden suuria odotuksen kohteita oli festivaalin p\u00e4\u00e4t\u00f6skonsertti. Prince\u00e4 olen diggaillut ainakin jonnin verran aina \u201dWhen Doves Cryst\u00e4\u201d alkaen, mutta herran uran kiemurat olivat j\u00e4tt\u00e4neet ep\u00e4selv\u00e4ksi, mit\u00e4<\/em> keikalta oikeastaan saattaisi uskaltaa odottaa.<\/p>\n

Se mit\u00e4 yleis\u00f6 sai oli tavattoman j\u00e4m\u00e4kk\u00e4 ja hyv\u00e4henkinen puolentoista tunnin funk-oppitunti. Princen omien klassikoiden lis\u00e4ksi setti\u00e4 oli t\u00e4ydennetty mm. Chicill\u00e4 ja encoreissa runsaalla annoksella Sly and the Family Stonea. Maestro itse n\u00e4ytti (videotaulujen ilmeiden perusteella) nauttivan musiikistaan, loistavasta b\u00e4ndist\u00e4\u00e4n ja yleis\u00f6n reaktioista.<\/p>\n

Tuntui vain, ett\u00e4 setti oli v\u00e4h\u00e4n v\u00e4kivalloin leikelty lyhyemm\u00e4ksi jostakin kolmituntisesta konserttiohjelmistosta. Huikean alun j\u00e4lkeen olin jo melkein vannomassa t\u00e4t\u00e4 pakettia koko festivaalihistoriani timanttisimmaksi setiksi, mutta sitten seurasi pitk\u00e4, kitarasooloinen ja gospelvetoinen hidas v\u00e4liosa, joka p\u00e4\u00e4tyi (v\u00e4h\u00e4n odotetustikin) \u201dPurple Rainiin\u201d \u2013 johon varsinainen setti sitten p\u00e4\u00e4ttyi. Encoreissa p\u00e4\u00e4stiin taas kunnon vauhtiin, mutta silti paljon herkkupaloja j\u00e4i puuttumaan. No, hieno p\u00e4\u00e4t\u00f6s hienoille festareille joka tapauksessa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Etuk\u00e4teen suuria odotuksia olin kasannut tietenkin my\u00f6s Patti Smithin niskaan, eik\u00e4 leskirouva niit\u00e4 pett\u00e4nyt. Patti on vanhentunut paljon tyylikk\u00e4\u00e4mmin kuin Lemmy, huolimatta el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tragedioista ja viidest\u00e4toista kotirouvavuodesta Waven<\/em> ja Gone Againin<\/em> v\u00e4liss\u00e4. Sit\u00e4 paitsi Pattin nykyb\u00e4ndiss\u00e4 on enemm\u00e4n 70-luvun legendaarisen Patti Smith Groupin j\u00e4seni\u00e4** kuin Mot\u00f6rheadissa on alkuper\u00e4isi\u00e4 tai edes Ace of Spades<\/em> -kokoonpanon miehist\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Pattin setti oli kyll\u00e4 silkkaa nostalgiaa: muutamaa coverversiota, kuolleille yst\u00e4ville omistettua \u201dBeneath the Southern Crossia\u201d ja \u201dPeople Have the Poweria\u201d lukuun ottamatta koko setti koostui jykev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 soitetuista PSG:n kauden klassikoista. Ja mit\u00e4 yli kuusikymppiseen Pattiin itseens\u00e4 tulee, \u201dsiin\u00e4 naisessa on edelleen munaa\u201d, kuten kaverini Arska on todennut. Komea keikka, parhaita mit\u00e4 olen Pattilta n\u00e4hnyt. Ehk\u00e4 olisin mielell\u00e4ni kuullut seassa v\u00e4h\u00e4n lausuntaakin, Patti kun osaa lukea runojaankin s\u00e4rm\u00e4isell\u00e4 otteella. Mutta en valita, en.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Roskilden festareilla on tietysti koko ajan menossa paljon muutakin kuin rokkib\u00e4ndej\u00e4. Lauantaiaamuna lepuuttelin jalkojani ennen menoa katsomaan jotakin keikkaa jollekin lavalle. Paikalle kuitenkin pelmahti naiskuoro, ja j\u00e4in kuuntelemaan. Tanskalaiskuoron nimi j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi, mutta hienosti sovitetut ja loistavalla otteella lauletut kappaleet kyll\u00e4 tekiv\u00e4t vaikutuksen.<\/p>\n

Festivaalialue oli my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia kuvataideteoksia, joista suurin osa oli, festarien teemaan sopivasti, kierr\u00e4tysmateriaaleista tehtyj\u00e4 tai muuten kierr\u00e4tyshenkisi\u00e4. My\u00f6s teatteria ja elokuvia n\u00e4htiin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Jonkinlainen k\u00e4sitetaideteos t\u00e4m\u00e4kin: kuulokedisko. Idea on loistava. Sis\u00e4\u00e4ntulijalle ojennetaan langattomat kuulokkeet, joiden kautta kuunnella deejiin soittamaa musiikkia ja tanssia musan tahdissa. Jos tekee mieli jutella tanssikaverin kanssa, luurit pois ja selvi\u00e4\u00e4 ihan normaalilla puhevolyymill\u00e4.<\/p>\n

Juttukaveriksi sattunut englantilainen kertoi vastaavanlaisesta projektista, jossa kuulokkeissa oli viisi kanavaa, joiden avulla valita mieleisens\u00e4 paikan viiden deejiin soittamasta musiikista.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Festarin py\u00f6ritt\u00e4minen vapaaehtoisvoimin on tarkoittanut aina my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rkk\u00e4rit ja muu porukka tuntuvat tykk\u00e4\u00e4v\u00e4n meiningist\u00e4 ja suhtautuvat yleis\u00f6n j\u00e4seniin kuin vertaisiinsa. Poissa on aina ollut niin monen suomalaisen bisnesfestarin j\u00e4rkk\u00e4reiden paskahousuinen pelko ja ahdistunut ylimielisyys. Ja \u201dkindness is contagious\u201d, kuten sanotaan. My\u00f6s yleis\u00f6ll\u00e4 on kivaa, ja my\u00f6s yleis\u00f6 suhtautuu sek\u00e4 j\u00e4rkk\u00e4reihin ett\u00e4 niihin muihin l\u00e4hes sataantuhanteen henkeen sympaattisesti ja kohteliaasti. Sekavimmatkin s\u00f6nk\u00f6tt\u00e4j\u00e4t muistivat l\u00e4htiess\u00e4 toivottaa hyv\u00e4\u00e4 festarinjatkoa. Keikkojen aikana yleis\u00f6\u00e4 tarkkailevilla j\u00e4rkk\u00e4reill\u00e4 ei tuntunut olevan juuri muuta tekemist\u00e4 kuin ojennella porukalle vesimukeja, helteisess\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4 eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

(Minulla ei ole aavistustakaan, keit\u00e4 yll\u00e4 olevan kuvan pariskunta on. Mutta he halusivat ett\u00e4 heist\u00e4 otetaan kuva, joten min\u00e4h\u00e4n otin.)<\/p>\n

Roskilde on ollut aina eturiviss\u00e4 j\u00e4rjestelyjen suhteen, my\u00f6s ruokahuollon kannalta. Juuri Roskildessa tajusin, ett\u00e4 festariruoalla voi<\/em> olla muitakin vaihtoehtoja kuin se, ottaako grillimakkaraansa ketsuppia vai sinappia.*** Roskildessa olen sy\u00f6nyt ensi kertaa falafeleja, Roskildessa tutustuin ensi kertaa sellaisiin isoihin, suola-alustalla paistettuihin kokonaisiin uuniperunoihin, joihin laitetaan jotakin kastikes\u00f6rsseli\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Vasta pikku hiljaa 80-luvun mittaan Provinssirockiinkaan alkoi ilmesty\u00e4 ensimm\u00e4inen pakastepizzanpuolikkaiden myyntikoju. Ruokahuolto toimi t\u00e4n\u00e4kin vuonna mainiosti. Erityispisteet thaimaalaiselle ravintolalle, jonka tiskille oli kyll\u00e4 suurimman osan aikaa kymmenien metrien jonot.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Itse\u00e4ni ei ole onneksi koskaan ahdistanut olla suurissa v\u00e4kijoukoissa: n\u00e4ill\u00e4 festareilla porukasta ei nimitt\u00e4in kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4se eroon oikein mihink\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4dyin sattumalta majailemaan leirint\u00e4alueen syrj\u00e4kulman \u201dClean and quiet\u201d -alueelle, joka yll\u00e4tt\u00e4en pysyikin siistin\u00e4 koko ajan, ja joka oli sent\u00e4\u00e4n, festivaalileirint\u00e4alueeksi, aika<\/em> hiljainen. (Silti her\u00e4ilin joka y\u00f6 miltei korvanjuuresta tulevilta kuulostaviin tanskankielisiin keskusteluihin naapuriteltoista.)<\/p>\n

Matka omalta siistilt\u00e4 leiripaikalta festarien omalle junalaiturille kyll\u00e4 paljasti maanantaiaamunakin, ett\u00e4 kyse oli tosiaan poikkeuksellisesta pl\u00e4ntist\u00e4. Tyhjenev\u00e4n alueen kaaos oli melkoinen. Toivottavasti vapaaehtoiset jaksoivat siivota, ja toivottavasti jaksavat j\u00e4rk\u00e4t\u00e4 jatkossakin yht\u00e4 hienoja festareita.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Festareilta palattua menikin melkein kaksi vuorokautta ennen kuin olin j\u00e4lleen livemusiikin \u00e4\u00e4rell\u00e4. Michael Monroe \u00e4\u00e4nitti tulevaa livealbumiaan Tavastialla, ilmeisesti l\u00e4hinn\u00e4 kutsuvieras\/faniyleis\u00f6n edess\u00e4. Melkoisen verev\u00e4\u00e4 setti\u00e4 olikin tarjolla. Mukana oli sit\u00e4 paitsi se Hanoi Rocksin klassisen kokoonpanon soittaja joka ei ollut taannoisessa Hanoi Rocks -reunionissa, eli basisti Sami Yaffa. Livelevyst\u00e4 saattaa hyvinkin olla tulossa melkoisen railakas rokkipl\u00e4j\u00e4ys. Ainakaan eilen ei kuultu yht\u00e4\u00e4n hituria. Ja nyt setiss\u00e4 oli my\u00f6s Hanoi-lempparini \u201dMotorvatin’\u201d.<\/p>\n

Seuraavan kerran lauantaina, samassa paikassa.<\/p>\n

___
\n
\n* Hylyn puumateriaalin analyysi oli paljastanut, ett\u00e4 alus oli itse asiassa rakennettukin Irlannissa ja purjehtinut sielt\u00e4 rakentajiensa esi-isien maille koilliseen.
\n** Pattin itsens\u00e4 lis\u00e4ksi kitaristi Lenny Kaye ja rumpali Jay Dee Daugherty. Kahta muuta PSG-l\u00e4ist\u00e4 ei lavalle en\u00e4\u00e4 saisikaan: kosketinsoittaja Richard Sohl on kuollut ja basisti\/kitaristi Ivan Kral<\/a> on nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 elokuva-alalla.
\n*** Olin pitk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 joku suomalainen makkaratehdas valmistaa erityist\u00e4 \u201dfestivaalimakkaraa”. Mist\u00e4\u00e4n muualta ei saanut yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4lihaista, yht\u00e4 rasvaista ja yht\u00e4 mautonta makkaralaatua. <\/small><\/p>\n

<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime viikonloppuinen reissu Roskilden festivaaleille oli, laskujeni mukaan, kahdestoista. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa onnistuin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ikivanhan tanskalaiskaupungin toisenkin n\u00e4ht\u00e4vyyden \u00e4\u00e4reen. Roskilde sijaitsee pitk\u00e4n, kapean vuonon perukassa ja on ollut muinaisista ajoista l\u00e4htien loistava satamapaikka. My\u00f6s helposti puolustettava satamapaikka: vuono on ollut helppo tukkia tunkeilevia laivastoja vastaan … Jatka artikkeliin Nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, satatuhatta ihmist\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[23,26,27,18,15,16,14],"tags":[],"class_list":["post-1853","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kuvagalleria","category-kuvia","category-matkat","category-meni-jo","category-musiikki","category-paikat","category-tapahtumat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1853","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1853"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1853\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2634,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1853\/revisions\/2634"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1853"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1853"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1853"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}