{"id":1173,"date":"2009-10-25T10:47:40","date_gmt":"2009-10-25T07:47:40","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1173"},"modified":"2010-07-15T16:43:32","modified_gmt":"2010-07-15T13:43:32","slug":"aijafolkkari","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1173","title":{"rendered":"\u00c4ij\u00e4folkkari"},"content":{"rendered":"

M<\/strong><\/big>onen muun lailla tutustuin Steve Earleen<\/a> Copperhead Road<\/em> -levyn my\u00f6t\u00e4. Rohea, \u00e4\u00e4nek\u00e4s ja rosoinen albumi yhdisteli kantrin lauluntekij\u00e4perinnett\u00e4 muun muassa hard rockiin ja kelttimeininkiin: ”Johnny Come Latelyn” s\u00e4est\u00e4j\u00e4yhtyeen\u00e4 toimi Suomessa siihen aikaan hyvin suosittu railakas irkkupunkb\u00e4ndi The Pogues. Tuohon aikaan 80-luvun lopulla pinnan alla kupruili jonkinlainen juureva, kantrirockin aineksia uuteen aaltoon vastarintaliike ajan siloitellulle popille ja tyls\u00e4n tekniselle metallille: samaan aikaa vaihtoehtoisemmat radiot – muun muassa silloin viel\u00e4 t\u00e4ydess\u00e4 iskussa ollut Radio City, nykyisen Radio Helsingin esi-is\u00e4 –\u00a0 soittivat muun muassa Los Lobosia, Lone Justicea, Del Fuegosia, REMi\u00e4, Beat Farmersia,…<\/p>\n

Steve Earlen ura tyss\u00e4si taas kerran pian loistavan Copperhead Roadin<\/em> j\u00e4lkeen h\u00e4nen suorasanaisuuteensa, kompromissittomuuteensa ja taas kerran paheneviin p\u00e4ihdeongelmiinsa. Ehdin kyll\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net liven\u00e4kin soolokeikalla Provinssirockin yhteydess\u00e4 j\u00e4rjestetyn WOMAD-tapahtuman yhteydess\u00e4. Earle vaikutti hyvin itseens\u00e4 k\u00e4pertyneelt\u00e4, mutta miehen laulutapa ja laulut kyll\u00e4 tekiv\u00e4t yhden miehen esityksest\u00e4 jotakin muuta kuin pelkk\u00e4\u00e4 itseriittoista muniinpuhaltelua.<\/p>\n

Sittemmin en voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 seuranneeni miehen uraa kovinkaan tarkasti. Rumban <\/em>levyarvostelijana sain silloin t\u00e4ll\u00f6in k\u00e4siini Earlen uusia levyj\u00e4: osa vaikutti v\u00e4h\u00e4n yhdentekevilt\u00e4, osa taas vetosi kovinkin paljon – jos ei muuta niin avoimella toisinajattelullaan: oli aika h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 konservatiivisena pidetyn kantrigenren kapinalaidaltakin avoimesti ”terrorismin vastaisen sodan” vastaisia lauluja, kuten ”John Walker Blues”, joka yritt\u00e4\u00e4 pohtia – tuomitsematta ket\u00e4\u00e4n – sit\u00e4 mik\u00e4 saa ihan tavallisen amerikkalaisen nuoren John Walker Lindhin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Taleban-liikkeen riveihin taistelemaan entist\u00e4 is\u00e4nmaataan vastaan.<\/p>\n

Savoy-teatteriin Earle tuli – j\u00e4lleen yksin – uuden Townes<\/em>-levyns\u00e4 my\u00f6t\u00e4. Suurin osa ohjelmistosta olikin vanhan kaverin Townes van Zandtin (1944-97) ohjelmistoa, minulle viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tuttua kuin Earlen oma tuotanto. Kiinnostus kyll\u00e4 her\u00e4si. Earle ei ole maailman monipuolisin kitaristi eik\u00e4 kovinkaan laaja-alainen laulaja, mutta rosoinen \u00e4ij\u00e4meininki toimi kyll\u00e4 erinomaisesti. Raitistuneena ja nyttemmin ilmeisesti jokseenkin tasapainoista ja tyytyv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 viett\u00e4v\u00e4n\u00e4kin Earle on yh\u00e4 s\u00e4rmik\u00e4s, rosoinen ja \u00e4ij\u00e4 esiintyj\u00e4. Laulujen lomassa k\u00e4nistyt tarinat laulujen synnyst\u00e4 ja Townes-muistoista kuuluvat tietysti asiaan.<\/p>\n

Savoyn parvekkeen takimmaisella rivill\u00e4 Earlen toisen kitaran tietyt s\u00e4velkorkeudet onnistuivat synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n parissa viimeisess\u00e4 biisiss\u00e4 ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4sti kumisevia seisovia aaltoliikkeit\u00e4, mutta muuten Earlen presenssi ja asia v\u00e4littyiv\u00e4t kyll\u00e4 komeasti perille asti. Ja kyll\u00e4h\u00e4n viimeiseksi kuultiin viel\u00e4 illan harvoihin minulle tuttuihin biiseihin kuulunut ”Copperhead Road”, karu kuvaus pontikankeitt\u00e4j\u00e4n pojanpojasta joka seuraa suvun perinteit\u00e4 huumekauppiaana – arvattavin tuloksin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Monen muun lailla tutustuin Steve Earleen Copperhead Road -levyn my\u00f6t\u00e4. Rohea, \u00e4\u00e4nek\u00e4s ja rosoinen albumi yhdisteli kantrin lauluntekij\u00e4perinnett\u00e4 muun muassa hard rockiin ja kelttimeininkiin: ”Johnny Come Latelyn” s\u00e4est\u00e4j\u00e4yhtyeen\u00e4 toimi Suomessa siihen aikaan hyvin suosittu railakas irkkupunkb\u00e4ndi The Pogues. Tuohon aikaan 80-luvun lopulla pinnan alla kupruili … Jatka artikkeliin \u00c4ij\u00e4folkkari<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[],"class_list":["post-1173","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1173","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1173"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1173\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2066,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1173\/revisions\/2066"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1173"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1173"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1173"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}