{"id":1113,"date":"2009-10-02T20:20:47","date_gmt":"2009-10-02T17:20:47","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1113"},"modified":"2010-07-15T16:41:30","modified_gmt":"2010-07-15T13:41:30","slug":"talla-viikolla-olen-kuunnellut-lahinna-beatleseja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1113","title":{"rendered":"T\u00e4ll\u00e4 viikolla olen kuunnellut l\u00e4hinn\u00e4 Beatleseja"},"content":{"rendered":"

E<\/strong><\/big>nsikosketukseni The Beatlesin musiikkiin tapahtui 1970-luvun alussa siihen aikaan ei-niin-kovin tavattomalla v\u00e4lillisell\u00e4 tavalla.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Top of the Poppers -nimikkeen alla julkaistiin paljon coveralbumeja p\u00e4iv\u00e4n hiteist\u00e4 ja klassikoistakin. Meille oli jostakin p\u00e4\u00e4tynyt kyseisen ”yhtyeen” Beatles-kasetti, jota kuunneltiin taajaan – etenkin kes\u00e4n veneretkill\u00e4. Yleens\u00e4 meill\u00e4 oli tapana ajaa moottoriveneemme jonkun Helsingin kaupungin omistaman saaren rantaan, asettua siihen aloillemme ja viett\u00e4\u00e4 aikaa saaressa niin kauan kunnes ruokavarat alkoivat olla v\u00e4hiss\u00e4. Paitsi ett\u00e4 t\u00e4llainen lomailu oli muutenkin mukavaa, se sopi meid\u00e4n Kaappari<\/em>-nimiselle veneellemme. Moottori oli jokseenkin ep\u00e4luotettava Bedfordin vanha kuorma-automoottori, ja sit\u00e4 paitsi veneen korkea per\u00e4kajuutta otti tuulta niin tehokkaasti ett\u00e4 oli parempi muutenkin pysytell\u00e4 saarten suojissa – ja rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4 laatia melkoinen k\u00f6ysiviidakko veneen ymp\u00e4rille pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 paikoillaan. Iltaviihteest\u00e4 vastasi l\u00e4hinn\u00e4 kasettinauhuri, joka oli alkuaan hankittu toimittajavanhempien haastatteluk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. En muista oliko meill\u00e4 muita kasetteja kuin tuo Beatles-coverkokoelma, mutta ainakin sit\u00e4 kuunneltiin paljon. Etenkin ”Michelle”, ”Something” ja ”Long and Winding Road” tuovat minulle edelleenkin mieleen veneen pienen ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4n keulakajuutan, jossa nukuimme pikkusiskon kanssa.<\/p>\n

Kun musiikinharrastukseni muuttui 80-luvulla intohimoiseksi ja miltei pakkomielteiseksi, Beatlesiin ja b\u00e4ndin merkitykseen tuli tietysti tutustuttua enemm\u00e4nkin. Siin\u00e4 vaiheessa suurimman vaikutuksen tekiv\u00e4t Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band<\/em> ja The Beatles<\/em> -tuplalevy, molemmat rikkaita ja monis\u00e4vyisi\u00e4 paketteja. Ensimm\u00e4inen b\u00e4ndini Kumpula-projekti soitti ”Come Togetheri\u00e4”, joka on sittemminkin ollut ykk\u00f6slemppareitani b\u00e4ndin lauluista.<\/p>\n

Viime viikon lopulla tulin hankkineeksi b\u00e4ndin jotakuinkin koko levytetyn tuotannon.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kyseess\u00e4 on tietenkin tuore boksi, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikki albumit, Past Masters<\/em> -nimisen tuplallisen albumeilla julkaisemattomia singleraitoja sek\u00e4 dvd-levyllisen pienoisdokumentteja levyjen syntyvaiheista.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4dyin boksin stereoversioon osittain ihan vain halvemman hinnan ja paremman saatavuuden vuoksi. Iso osa b\u00e4ndin tuotantoa tehtiin nimenomaan monoksi ja stereoversiot olivat vain pikaisesti ryk\u00e4istyj\u00e4 lis\u00e4tuotteita. Stereokuva on nykymittapuun mukaan perin omituinen: rummut ovat miltei j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n jommassakummassa laidassa, laulukin usein aivan muualla kuin nykynormien mukaisesti keskell\u00e4. Ensimm\u00e4isten albumien stereoversioilla kaikki<\/em> soittimet ovat toisessa kaapissa ja kaikki<\/em> laulut toisessa. Osittain t\u00e4h\u00e4n on ollut ihan tekninenkin syy: 1960-luvun miksausp\u00f6ydiss\u00e4 ei ollut modernimpien versioiden pannauspotentiometrej\u00e4, vain kytkin jossa oli kolme asentoa: vasen, keskell\u00e4 ja oikea.<\/p>\n

Ennakkopeloista huolimatta omituinen stereokuva ja ”moderni” masterointi eiv\u00e4t ole oikeastaan h\u00e4irinneet kuuntelua edes kuulokkeilla. Varhaislevytysten stereokuvassa soittimia kuuluu jonnin verran my\u00f6s laulupuolelta: kaikki \u00e4\u00e4nitettiin yhdell\u00e4 otolla ja soitanta vuosi laulumikkeihin. Musiikin kompressointi on puolestaan tehty hyvin huolellisesti ja tyylikk\u00e4\u00e4sti. Tavallaan \u00e4\u00e4nikuva vastaa hyvin sit\u00e4 millaiselta n\u00e4m\u00e4 levyt ovat kuulostaneet 60-luvun putkilaitteilla: elektroniputkilla tehty vahvistus kompressoi ja py\u00f6rist\u00e4\u00e4 soundia aivan eri tavalla kuin nyky\u00e4\u00e4n suosittu transistoritekniikka. Ylimpi\u00e4 ja alimpia taajuuksia on hieman korostettu niin ett\u00e4 b\u00e4ndin mainiot basisti ja rumpali p\u00e4\u00e4sev\u00e4t v\u00e4h\u00e4n paremmin esiin. Parissa kappaleessa yl\u00e4p\u00e4\u00e4n nosto tuo joitakin ly\u00f6m\u00e4soittimia v\u00e4h\u00e4n turhan k\u00e4rkk\u00e4\u00e4sti esille, muuten ei valittamista.<\/p>\n

The Beatles<\/em> -tupla taitaa edelleen pysy\u00e4 suosikkialbuminani, vaikka kyse onkin enemm\u00e4n nelj\u00e4n sooloprojektin kokoelmasta kuin b\u00e4ndilevyst\u00e4. Beatlesien tausta on mustan rhythm’n’bluesin ohella brittil\u00e4isess\u00e4 music hall -perinteess\u00e4, jonka henke\u00e4 ”Valkoisen tuplan” ja Pepperin<\/em> tyylikirjossa on roppakaupalla. Tuplalla on tietysti my\u00f6s ”Revolution 9” -\u00e4\u00e4nikollaa\u0161i, joka aukaisi minun korviani toisenlaisille musiikeille. Mutta nyt on ollut tilaisuus ottaa my\u00f6s aikaisempaa parempaa tuntumaa Rubber Souliin<\/em> ja Revolveriin<\/em>, enk\u00e4 lainkaan ihmettele levyjen arvostusta.<\/p>\n

Hauskaa on ollut verrata n\u00e4it\u00e4 uudelleenmasterointeja muutaman vuoden takaiseen Love<\/em>-albumiin. Kyseess\u00e4h\u00e4n oli Cirque de Soleilin Beatles-musiikille perustuva show<\/a>, jota varten Beatlesin tuottaja sir George Martin miksasi liudan klassikkoja uudestaan poikansa Giles Martinin kanssa. Vaikka raitoihin ei lis\u00e4tty mit\u00e4\u00e4n mik\u00e4 ei olisi ollut Beatlesin levytt\u00e4m\u00e4\u00e4, Martinit yhdisteliv\u00e4t palasia eri kappaleista. Lopputulos toi tuttuja kappaleita esiin aivan uudessa valossa, ja ensi kertaa Beatleseja kunnolla cd-levy\u00e4 varten remasteroituna: ei olisi ollut mitenk\u00e4\u00e4n kohtuutonta sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4kin levy\u00e4 boksiin.<\/p>\n

Mutta onhan t\u00e4m\u00e4 ilmankin melkoisen massiivinen pl\u00e4j\u00e4ys. Ellei pipodiskoon mahtuisi koko hoito vallan sujuvasti, tulisi helposti mieleen poltella omien suosikkien kokoelmalevy. Edellisten lis\u00e4ksi siell\u00e4 olisivat ainakin Liverpool-sarjan laulut (”In My Life”, ”Penny Lane”, ”Strawberry Fields Forever”), ”Julian” ja ”Blackbirdin” kaltaisia loppuaikojen n\u00e4ttej\u00e4 balladeja, ”Norvegian Wood” (jonka tarinan suomentamani Lennon-el\u00e4m\u00e4kerta aukaisi aivan uudella tavalla) monta George Harrisonin laulua, ”I Feel Fine” makeine feedbackintroineen,…<\/p>\n

Onhan noita. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n runsas, tasokas ja monipuolinen tuotanto: Nelisentoista albumia (laskutavasta riippuen) vain kahdeksassa vuodessa. Beatlesin my\u00f6t\u00e4 portit l\u00e4v\u00e4htiv\u00e4t auki monelle muullekin persoonallista ja raja-aitoja rikkovaa musiikkia tekev\u00e4lle ryhm\u00e4lle.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ensikosketukseni The Beatlesin musiikkiin tapahtui 1970-luvun alussa siihen aikaan ei-niin-kovin tavattomalla v\u00e4lillisell\u00e4 tavalla. Top of the Poppers -nimikkeen alla julkaistiin paljon coveralbumeja p\u00e4iv\u00e4n hiteist\u00e4 ja klassikoistakin. Meille oli jostakin p\u00e4\u00e4tynyt kyseisen ”yhtyeen” Beatles-kasetti, jota kuunneltiin taajaan – etenkin kes\u00e4n veneretkill\u00e4. Yleens\u00e4 meill\u00e4 oli tapana ajaa … Jatka artikkeliin T\u00e4ll\u00e4 viikolla olen kuunnellut l\u00e4hinn\u00e4 Beatleseja<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[],"class_list":["post-1113","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1113","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1113"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1113\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2041,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1113\/revisions\/2041"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1113"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1113"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1113"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}