Kahden kirjailevan toimittajan lapselle kirjoittaminen on luonteva tapa ilmaista itseään. Ei se johdu geeneistä, vaan siitä että lapsena on oppinut arvostamaan lukemista ja kirjoittamista.

(Jos kyse olisi geeneistä, äitini olisi lähtenyt meijerialalle ja isäni VR:lle, ja minusta olisi varmaankin tullut elintarvikelogistikko.)

Vietin onnellisen lapsuuteni ja nuoruuteni Helsingin Kontulassa 1960–70-luvuilla, nenä kirjassa. Opettelin kirjoittamaan koneella ja väkersin samalla historiallisia seikkailukertomuksia. Lukioiässä aloin kiinnostua entistä enemmän tähtitieteestä, tieteiskirjallisuudesta ja musiikista. Päästessäni yliopistoon lukemaan fysiikkaa vuonna 1980 haaveilin tutkijanurasta. Elämä veti kuitenkin eri suuntaan – moneen eri suuntaan. Opintoala vaihtui filosofiaan ja kulttuuriantropologiaan, työura poukkoili apuhoitajan hommista mikrotietokonetukeen ja jopa, vanhempien lailla, toimittajuuteen. Vähitellen löytyi mielekäs, yhä edelleen jatkuva ura kirjallisuuden suomentajana.

Olen kuitenkin aina ”tiennyt” kirjoittavani joskus oikeita kirjoja. Muutama ideakin tuntui kehittyvän mielen sopukoissa: esimerkiksi merkillinen pikku kertomus tyypistä, joka oli joutunut vahingossa aikamatkalle antiikin Aleksandriaan varastamaan myyttisen kirjaston aarteita. Ja ajatus sijoittaa tarinoita eräälle tietylle tähdelle, joka sijaitsee viidenkymmenen valovuoden päässä Maasta. Ja ajatusleikki siitä, mitä ehkä kävisi, jos neandertalinihmiset palaisivat Eurooppaan.

Kannoin näitä tarinanituja mukanani pitkään. Muutaman kerran aloittelin kirjoittamistakin, mutta homma hyytyi yleensä viimeistään toisen luvun alussa. Kesti 2000-luvun alkupuolelle asti, ennen kuin sain lopulta siirryttyä ajatuksista ja puheista sanoihin.

Minulle on ollut luontevaa käyttää romaaneissani tieteiskirjallisia aiheita: on luontevaa tarttua johonkin tämän päivän ilmiöön ja venyttää sitä suuntaan ja toiseenkin, ja katsoa mitä siitä syntyy. Tieteiskirjallisuus on lähes aina vahvasti kiinni omassa ajassaan, herkkä ilmaisemaan toiveita ja pelkoja. Kuudesta tähän asti julkaistusta romaanistani Muurahaispuun lähestymistapa on perinteisempi ja realistisempi, ainoastaan kevyesti maagisen realismin aineksilla höystettynä. Tieteiskirjallisuus on minulle aihevalinta, reaalifantasia asenne.

Kuva: Sari Eronen-MäkeläKirjallisia vaikuttajia: Ursula K. Le Guin, Philip K. Dick, Abilio Estévez, Tony Hillerman, Alessandro Baricco, Irja Sinivaara, Riku Korhonen, J. Michael Straczynski, Mika Waltari.

Muita mielikirjailijoita: Stanislaw Lem, Gabriel García Márquez, Naiyer Masud, Raj Kamal Jha, Kurt Vonnegut, Karin Fossum, Mihail Bulgakov, China Miéville, J.R.R. Tolkien, Johanna Sinisalo, Terry Pratchett, Douglas Adams, Mary Douglas.

Mielimusiikkeja: Habib Koité, Tinariwen, Ali Farka Touré ja monet muut malilaiset laulaja-lauluntekijät, Ismo Alanko, Dave Lindholm, Richard Thompson, John Hiatt, Peter Gabriel, The Clash, Patti Smith, The Neville Brothers, Mick Karn, Japan, Junoon, Daniel Lanois, Black Dub, Orishas, Asian Dub Foundation, Massive Attack, Bluesounds ja hyvin paljon muuta.

 

Julkaistu tuotanto

Romaanit

391 Like 2004

Alshain Like 2006

Nedut Like 2007

Karsta Like 2009

Muurahaispuu Like 2012

Alas Like 2013

 

Novellit

”Kolmekymmentä vuotta”, Tähtivaeltaja 1/2009

Thirty More Years” (translated by Owen Witesman), finnishwriters.com

”Neljäs maali”, Raymond 4/2012

”Merkillinen hedelmä”, Rocknomicon-novellikokoelma, Osuuskumma 2015

 

Muu kirjallisuus

Mikroista Gaudeamus Data 1988

Norjalaisvitsit WSOY 1992
(yhdessä Juhani Mäkelän kanssa)

Hauska Helsinki Tammi 1994
(yhdessä Juhani Mäkelän kanssa)

Kansat nauravat WSOY 1995

Kotistudio Like 2002

Oma studio ja äänittämisen taito Like 2009

.