Ensimmäinen Studio Yrttimaa -albumi
Studio Yrttimaa

(Link to the English Studio Yrttimaa page)

Tämän levyn laulut ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa: vanhin on 1980-luvun puolivälistä, uusin toukokuulta 2013. Monista olen äänittänyt montakin versiota, ja minulla oli tätäkin levyä varten vuosien 2010–12 tehtyjä valmiita äänityksiä noin viidestätoista laulusta, kunnes totesin, että versiot voisivat olla parempiakin: niinpä levylle äänittyi uudelleen kaksitoista raitaa huhti-toukokuussa 2013. Yksi niistä putosi pois vielä juuri ennen materiaalin lähettämistä masterointiin.

Olen levyn ainoa soittaja ja laulaja, lukuun ottamatta ns. pientä japanilaista rumpalia ja urkuria: suurin osa lyömäsoitin- ja kosketinsoitinosuuksista on rakennettu niin sanotusti koneilla, eli sekvensseri- ja sampler-ohjelmilla. Myös äänitys ja miksaus ovat omiani, ainoa ulkopuolinen taho on ollut levyn masteroija Jaakko Viitalähde.

Albumista on tehty pieni cd-painos Finncon 2013 -tapahtumaa varten, myöhemmin sitä saanee iTunesin ja Spotifyn kaltaisista nettimusiikkipalveluista.

Hän kysyy

Laulun alkujuuri on Porthanian kahvilassa 1990-luvun lopulla käyty keskustelu, jonka kirjoitin tuoreeltaan jonkinlaiseen runomuotoon ja josta tuli laulun a-osien teksti. Kertosäe juolahti mieleen paljon myöhemmin, alunperin ihan eri lauluun tarkoitettuna, palatessani myöhään illalla bussilla kotiin Ani DiFrancoa pipodiskosta kuunnellen.

Sävellys oli eräänlainen kokeilu: miten pitkälle lauluntekijä voisi päästä yhdellä ainoalla kolmen yksinkertaisen soinnun kierrolla, joka on vielä soitettavissa normaalivireisellä kitaralla yhtä ainoaa sormea siirtämällä.

Kaipuulaulu

Harvinaista kyllä, tämä laulu syntyi ensin englanninkielisenä (”To Be Missed”). Reggaerytmisen laulun sointukiertoa innoitti David Lindleyn hieno ja haikea sävelmä ”Quarter of a Man”, mutta aikaa myöten tämä laulu on vaeltanut alkupisteestään vähän eri suuntaan.

Hiljainen tyttö

Seisoin 1980-luvun lopulla Katajanokalla katselemassa Tall Ships Race -kilpailun koulupurjelaivojen lähtöä merelle ja kiinnitin huomioni palelevaan nuoreen naiseen, joka tuntui tuijottavan hyvin tiiviisti viimeisenä satamasta poistuvan neuvostoliittolaisen Mir-fregatin perään. En tiedä kuka nainen oli ja mistä oli kyse, mutta ehkä parempi niin: on helpompaa tehdä laulu kun voi itse kuvitella tarinan.

Niille jotka dallaa sateessa

Laulun nimi on peräisin Teemu Hirvilammen runosta, vaikka teksti onkin kokonaan omani. Tämän levyn vanhinta laulua soitti jo ensimmäinen yhtyeeni Kumpula-projekti vuonna 1984, mutta sittemmin olen muuttanut sen rakennetta ja riffiäkin jonnin verran.

Tämä on toinen koskaan kirjoittamani laulu, ja kuten hyvin kuuluu, se on sävelletty basso kädessä. Ei minulla silloin muita soittimia olisi ollutkaan.

Vanhat & viisaat

Suunnitellessani neljättä romaaniani Karsta sain päähäni laatia sen laulun rakenteelle niin, että jokaisen luvun nimenä olisi säe laulusta nimeltä ”Vanhat & viisaat”. Sittemmin laulu piti tietysti säveltääkin. Tämä baritonikitaravetoinen versio on hyvin lähellä sitä, millaisena olen soittanut tätä kappaletta lausunta- ja laulukeikoilla. Baritonikitara ja laulu on äänitetty yhdellä otolla, ja juttua on sitten koristeltu steel-kitaralla ja taustalaululla.

Alas asfalttiin

Laulun teksti syntyi 1980-luvun puolivälissä istuessani Domus Academican silloisessa O-lukusalissa muka pänttäämässä tenttiin. Olin ollut innokkaasti mukana vuosikymmenen suurilla rauhanmarsseilla, ja vaikka kokemukset olivatkin enimmäkseen perin positiivisia – en pidä niitä edelleenkään turhana touhuna, eikä kyse todellisuudessa ollut pelkästä NL:n kieroilusta kuten nykyinen poliittisesti korrekti kansanperinne yrittää inttää – aiheesta syntyi perin pettymyksentäyteinen laulu.

Muistan alkuun visioineeni sävellystä jonkinlaiseksi Thin Lizzy -henkiseksi ralliksi, mutta sittemmin sävelsin siitä hitaan bluesin. Myöhemmin, Chris Whitleyn upean ”Poison Girlin” innoittamana, tein uuden ja nopeamman sävellyksen, johon tämäkin sovitus pohjaa.

Pimeän sisään

Neduissa kerrotaan että romaanin päähenkilö Jolle teki vanhalle Dystokio-yhtyeelleen tämännimisen laulun. Katsoin velvollisuudekseni säveltää ja sanoittaa laulun Jollen puolesta, vaikka epäilen että hän olisi kenties tehnyt siitä kovin toisenlaisen. Vaikeaa ainakin kuvitella, että kirjassa kuvaillun kaltainen Dystokio olisi edes yrittänyt soittaa tällaista laulua festivaalikeikalla.

Ettet pelkäisi

Olenko joskus maininnut diggailevani Bluesoundsia? Jos joku joskus haluaa perustaa jonkinlaisen 2010-luvun vastineen Bluesoundsille, lupaan liittyä mukaan basistiksi. Mistä tulikin mieleeni, että minulla olisi myös valmiina tällainen hyvin Bluesounds-henkinen laulu...

Helsinki

Toinen musiikillinen kotijumalani John Lee Hooker teki aikoinaan laulun nimeltä ”Tupelo” (tai ”Tupelo Blues”), joka kertoi Mississippin osavaltion Tupelo-nimisessä pikkukaupungissa sattuneesta tuhoisasta tulvasta. Halusin kunnioittaa mestaria tekemällä oman tulvalauluni, joka sijoittuu lähitulevaisuuden ilmastonmuutos-Helsinkiin. Tämäkin kuuluu lausunta- ja laulukeikkaohjelmistoon, ja Hooker-perinteen mukaisesti se soitetaan joka ikinen kerta aivan eri tavalla: ”Tää on mun biisi ja mä soitan sen just niin ku mua sattuu huvittamaan.” Tästä syystä tämäkin levytys on tallennettu yhdellä otolla.

Sininen

Tämä on tuorein levyn lauluista, mutta sen innoituksena toimi Carl Saganin The Pale Blue Dot -kirjaansa kirjoittama esipuhe – ja Voyager-luotaimen kaukaa Saturnuksen tuolta puolen ottama valokuva, jossa Maa näkyy pelkkänä pikselinkokoisena pisteenä.

Kuuntele, ole hiljaa

Tämä rallatus oli väistämättä pakko laittaa levyn viimeiseksi.

Studio Yrttimaa

Kaikki sävellykset, sanoitukset ja sovitukset: J. Pekka Mäkelä. Copyright © 2013 J. Pekka Mäkelä. Kaikki oikeudet pidätetään ja Teosto valvoo.